Viikon varrelta

Olen ollut tanssimassa.
Pienestä asti minusta piti tulla tanssija, mutta jotain tapahtui matkan varrella, tanssi jäi ja unohtui.
Musiikki on niin ihanaa, siitä tulee aina hyvä olo. Olenkin haaveillut pinosta ihania Kuubalais rytmejä ja latino musiikkia. Kuinka olen voinutkaan jättää näin ison osan itseäni unohduksiin.

Olen kyläillyt. Kahvitteluun hyvän ystävän kanssa saa unohtautua joskus tunneiksi. Niitä hetkiä tulee lopulta aika harvoin, kun olemme aina niin kiireisiä.

Olen ollut flunssassa. En osaa olla kipeänä, olen usein ihan liian levoton, että malttaisin olla ja levätä.

Olen ollut saamaton.
Laukku projekti laahaa, piti purkaakin pariin kertaan kun ei muoto oikein ollut hyvä. Sitä paitsi aloitin neulomaan rannkekkeita mohair langasta. En hirveästi tykkää siitä miten lanka kuvioi, mutta kyseisestä on jo olemassa kaulaliina, joten rankkeet menevät sille kaveriksi.

Suloinen namulanka

Kirpputoreilla

Kiertelimme eilen hyvän ystäväni kanssa kaupungin kirpputorit. Paljon löytyi ihanuuksia, jotka olisivat päässeet meille vaikka heti, jos olisi paikkoja vapaana
astiakaapista/liinavaate kaapista/vaatekaapista. Tilan puute raivostuttaa!!
Uusi projekti sai kuitenkin alkunsa eilen, vihreiden villalanka vyyhtien muodossa. Niistä olisi tulossa laukku. Minulla on aina ollut yksi lempilaukku kerrallaan jota käytän päivittäin,aina. Tästä kuitenkin väjäämättä seuraa kuluminen ja räjähtänyt ulkoimuoto. Tälläinen muutos vaihe on tekemässä tuloaan, kun nykyinen kassini alkaa vedellä viimeisiään.

Viimeaikoina olen huomannut ihastuneeno kenkiin! Nahkasaappaat & lämpöiset villasukat olisivat ihana yhdistelmä tähän syksyiseen ilmaan.
Ja,..
Eilen kirpputorilta sitten saapastelin uusissa/ vanhoissa nahkasaappaissani. Nyt huvittaisikin alkaa neuloa sukkia,...

Kesän vihreän muisto

Yhteinen harrastus

Eilen neuloin jo pitkään tekeillä olleen taikatakin yläkappaletta, kun tyttöni puikahtivat paikalle ja vaativat myös saada puikot ja lankaa.
Kamalan nurinan jälkeen virkkauskoukut onneksi kelpasivat ja kolmistaan istuimme pitkään sohvalla neulomassa.

Meillä on yhteinen harrastus!

Lapset ovat ihmeellisia kun innostuvat asioista niin aidosti. Kaksi vuotiaana maailma on varmasti kovin erilainen kin 23vuotiaana. Moneen kertaan ihastelin kuinka hienosti tytöt malttoivat istua aloillaan, neulomassa. Vaikka tosiasiassa siinä vain tuhottiin äidin siistit lanka kerät sekalaiseksi sotkuksi lankaa. Sääli, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään lastensa eteen?,...

Projekteista

Kuten tavallista minulla on tusina projektia menossa yhtä aikaa. Villa takkia, pipoja, lapasia, mohair huivia. Näpellystä ja nypellystä.
Puhumattakaan kotitöistä! Lapsien kanssa tuntuu ettei sotku lopu koskaan. Se on kuin kahdeksikko, aloitat, touhuat ja pian ollaan taas samassa pisteessä mistä lähdettiin.
Hullun kurista.
Kuuluu asiaan.
Toivoisinkin kovasti, että pääsisimme piakkoin, tai edes jossain vaiheessa omaan isompaan kotiin. Minuun on iskeytynyt kova kaipuu omaan taloon. Moneen taloon olen jo ehtinyt rakastua,
yhtä usein on sydän särkynyt yhdessä unelmani kanssa. Kovaa on elämä, jossa raha on todella valtaa.

Aloitus

Miten voikaan jännittää näin kovasti vain aloitus tekstin kirjoitus?
Ehkä, koska haluaisin kaiken onnistuvan hyvin, ja haluaisin salaisesti olla ylpeä itsestäni.Sillä olenhan puuteellisista atk taidoistani huolimatta saanut aikaan oman blogin!