vuosi

On erikoinen ajatus että uusi vuosi aloittaa uuden ja päättää edellisen. Minulla on aika hatara muisti sen suhteen mitä minäkin vuonna on tapahtunut, vuosi numerot vain karkailevat päästäni. Asioita en kuitenkaan unohda.

Tästä vuodesta on jäänyt mieleen esim. Ensimmäinen kertamme uimahallissa. Tyttöset olivat yhtä onnea ja riemua. Ihanan ylpeinä räpiköivät kellukkeissaan ja koilottivat kovaan ääneen: äitiiii, minä osaaaan uiaaa. uimassaaa! Myös monet muut lasten kanssa vietetyt onnen hetket muistuttavat tästä vuodesta. Näin varmasti äideistä tuntuu. Ihanat onnen pipanani lapsoset.
Hetket oman kullan kanssa ovat myös muistuttamassa tästä vuodesta. On ihanaa kun elokuvissa ja elämässä voi käpertyä toisen kainaloon ja puristaa kädestä jos pelottaa.


Olen miettinyt mistä tosiaan tunnistaa onnen.
Viime aikoina olen tajunnut kuinka kaikesta murehtimisesta ja huolista huolimatta olen niin onnekas ja onnellinen. Sisään onkin pikku kavalasti hiipinyt pelko siitä että menettäisin onneni. Siitä kai sen tunnistaa. Onnestaan haluaa pitää kiinni.

Väliaika

Minulla on ollut oikein mielenkiintoinen joulu.
Opin monia asioita jotka aion tehdä ensi vuonna toisin, toisaalta jotkut asiat voisi pitää ennallaan.
Nämä joulun ja uuden vuoden välipäivät ovat outoja. Ikäänkuin arkea toisaalta ei.
Luulempa että minulla on loma uupumus. Olisi kiva palata taas arkeen, kaikki kulisi painollaa saisi asioita aikaiseksi ja valmiiksi. Olisi tilaa olla.
Osin tämä vuodatus on pikku riiviöitteni 2v 6kk aikaan saannoosta. Molemmat ovat olleet kamalalla päällä, kiukkuisia ja hankalia. Nyt toivon että olisivat perineet isänsä leppoisan ja rauhallisen luonteen minun intensiivisen ja aavistuksen verran raivokkaan sijaan.
En saa kuvia koneelle koska kortin lukija on hukassa (Ehkä teen huomenna reissun kauppaan)

Olen myös miettinyt uutta vuotta ja sen viettoa. Lapsuuden kodissa meillä ei ollut varsinaisia periteitä tähän juhlaan.
Raketeista en piittaa, ovat pelottavia ja häijyn äänekkäitä, valitettavasti niiltä ei voi välttyä.
Miten te vietätte uutta vuotta?

Joulukortti sinulle

Tässä joulukortteja kaikille ihanille blogi ystäville! En saanut ainuttakaan näistä postiin, mutta ajattelimme tänään käydä viemässä kortit perille kakkusten kera. Osa kuvista on Kansan Kuvalehdesta vuodelta 1928! (Löytyi kirpputorilta epämääräisestä kasasta lehtiä) Osa taasen ruotsin kielisestä lehdestä vuodelta 1950.
Tulppaani ovat eräitä monista lempikukista, niin kauniita ja kuvauksellisia!

Leipuri Hiiva ja kotihiippari Tohina

Täällä ovat valloillaan Leipuri Hiiva (siis minä) ja Kotihiippari Tohina (myöskin minä)
Olen innolla väsännyt kuivakakkusia ja banaanikakkua ja hunajakakkuja!? Minä joka en ole kuukausiin leipunut mitään. Minä joka inhoan kuivakakkujen leipomista!

Kotihiipparina olen myös ollut tehoka, siivousta ja tohinaa. Joitain viimoisia lahja neulomisia valmistui samoin villejä fantasioita nappi koruista. Myös pehmolelu kuume vaivaa. Keksin monta lystikästä (omasta mielestäni) hienoa hahmoa, jotka odottelevat syntymäänsä luonnoslehtisessä. Mieheni on aika kuivakka jätkä, ei oikein innostu minun tohelluksesta. Hämäläiset ovat niin hitaita ja maltillisia*

Valitan kuvien puutetta. Lainassa ollut muistikortinlukaja anastettiin takaisin oikealle omistajalleen. Turhauttavaa kun olisi kovasti kuvia.

Valmiina lahjapakettiin

Tässä muutamia tekemiäni joululahjajuttuja*
Olen tehnyt periaate päätöksen, en hanki lahjapaperia. Aion sen sijaan kääräistä lahjat sanomalehtipaperiin.
Kätevämpää lisäksi ehkä edullisempaa,huolettomampaa ainakin.
Meidän tyttöset ainakin tykkäävät repiä pakettinsa auki, lehtipaperilla ei ole niin väliä joten sen voi mielestäni ihan surutta repiäkkin, ja myöhemmin on valmiiksi silputtua paperia puiden sytykkeeksi!

Huomasin juuri tekeleitteni olevan aika vahvasti sinisen ja violetin sävyissä!En ole aiemmin ollut kovin ihastunut kyseisiin väreihin, nyt olen vahvasti tuntenut jopa kaipausta sinisiin unelmiin. Siitä kai tämä värimaailma.
Tykkään itse kovasti kaikista, toivottavasti lahjojen saajat myös.
Ylimmäisenä oleva pipo ja kauluri ovat miehelleni, koska sininen niin sopii hänen kauniisiin sinisiin silmiinsä.
Totoro hahmot ovat mieheni ihanalle serkulle ja hänen miehelleen (pitävät kyseistä piirretystä)
Muilla tekeleillä ei ole vielä valmiiksi päätettyä tulevaa omistajaa...
Vaaleanpunainen kakku on pehmeä piparkakkunen, tuoksuu ihanalle ja on herkun näköinen, en ole vielä maistanut.

Viikonloppuna viiriäisen munia

Viikonloppuna, viiriäisenmunia! En pidän kananmunista yksinään, ruuan tai leivonnaisen sisällä ok. Viiriäisenmunat olivat ehdottomasti parempia kuin kananmunat, mutteivat silti minun makuuni.
Munat ovat kuitenkin kaikkiaan kiehtovia, onhan siellä sisällä kaikki mitä elämänalkuun tarvitaan. Lisäksi olen sitä mieltä että on mystistä kuinka kanat munivat ilman kukkojakin!?
Näin paljon kuvia, koska viiriäisenmunien pinnan kuviointi oli niin kaunista. Tyttöni A tykkäsi istua sykyssäni rapsuttelemassa kuoria pois.

Turhat murheet

Olen taas viime aikoina miettinyt paljon elämääni ja valitojani. Olen selkeääkin selkeämpi vastarannan kiiski! Kaikki on täytynyt tehdä vaikeimman kautta, mystillistä eikö?! Vaikka tuntuu että tämä elämän tilanne on stressaava ja turhauttava, on siinä paljon hyvääkin.

Ihana mieheni esim usein toteaa : jotta voi olla luova on oltava sopivassa määrin joutilaisuutta.

23 kohtaa lapsuudestani

1.Kampa
Äiti kampasi takkujani ja se sattui niin kovasti. Minun luonnonkiharat hiukseni ovat aina takussa, kampaamisesta huolimatta.

2.Lintu
Vappuna, torilla. Lokki kakkasi isäni takille. Minä yritin lohduttaa ja totesin iloisena: ei onneksi osunut päähän.

3.Meri
Meri tuoksuu hyvälle. Muistan Korkeasaaren lautan ja vahvan meren tuoksun aurinkoisena kesäpäivänä.

4.Kitara
Olen aina halunnut oppia soittamaan kitaraa. Mutta se on niin vaikeaa. Suosikki kappaleeni yhteen vaiheeseen oli Motzartin Eine Kleine Nahctmusic kahden akustisella kitaralla.

5. Kello
Minulla oli pienenä todella soma punainen kala rannekello, tykkäsin siitä. Myöhemmin sain ison Tumman sinisen joka tikitti rannekelloksi varsin kovaan ääneen, tik tik tik.

6. Oksentaminen
Oksennustaudit olivat lapsuudessa kaikkein kurjinta. Edelleen olen todella huonona aina jos siihen sairastun.

7.Mummo
Minulla on oikeastaan ollut vain yksi mummo sillä toinen kuoli kun olin pieni. Mummoni on aika outo mummo, ei laita ruokaa ei leivo, mutta osaa neuloa todella taitavasti.

8. Kirja
Pidin kovasti satukirjoista, oli ihanaa kun äiti luki. Teininä tykkäsin salapoliisi romaaneista ja fantasiasta.

9. Pipo
Lapsena minulla oli aina käsintehtyjä neule pipoja. Olen ihan pipo friikki, tykkään!


10. Matematiikka
Kamalin aina koulussa on ehdottomasi ja aina ollut matematiikka. En tiedä miksi olen siinä niin toivoton. Tunnilla osaan asiat mielestäni ihan hyvin, mutta kokeet menevät aina huonosti. Minulla ei ole loogista päättelykykyä, pöh!

11. Metsä
Metsässä tuoksuu kesäisin hyvälle. Lapsena kävimme mustikassa, metsässä oli hauskaa vaeltaa ja kuvitella kaikenlaisia hassutuksia.

12.Ukkonen
Pelkäsin mökillä kun ukkosti, menimme veljieni kanssa piiloon ja leikimme olevamme viidakossa sadekautena. Kaikkein pelottavinta oli jos ukkosti eikä satanut. Tiesin ettei järveen saa mennä ukkosella koska saattaoi saada daähköiskun, en ymmärtänyt miten se olisi ollut mahdollista.

13.Hiukset
Minulla on aina ollut hyvin käkkärään taipuvainen luonnonkiharat hiukset. Ruskeat. Pienenä ne olivat aina pitkät kauniit ja kiharalla. Ylä-aste aikaan parin kamalan epäonnistuneen hiusten leikkuu kokeilun jälkeen olen oppinut ettei lyhyt malli sovi minulle. Nykyisin hiukset vain eivät suostu kasvamaan niin pitkiksi kuin toivoisin.

14.Veli
Minulla on kolme veljeä. Kaikki jänniä tyyppejä, pikku veljiä! Vanhempien pikku veljieni kanssa (4 ja 5v ikäeroa) leikimme puutarhassa mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Pikkuisinta veljeäni sain jo hoitaa paljon, se oli ihanaa. Valokuvasin innolla uutta vauva veljeäni jolla oli jo pienestä asti hurmaavat suuret ruskeat silmät. Veljet ovat rakkaita!

15.Ikkuna
Lapsuudesta muistan että pelkäsin korkealla olevia suuria ikkunoita, pelkäsin lasin pettävän ja putoavani. Myöhemmin ihastuin ajatukseen syvistä ikkunasyvennyksistä johon olisin voinut rakentaa itselleni upean lukunurkkauksen, toivo elää edelleen.

16.Kalenteri
Minulla ei ole lapsena ollut kalentereita, vasta lukiossa tulivat aktiiviseen käyttöön. Joulukalenterit sen sijaan oli aina jouluna, yksi enkeli kalenteri ja mahdollisesti yksi suklainen herkku kalenteri.

17.Puuro
Olen lapsesta asti ollut nirso puuron suhteen. Manna puuroon liittyy kamalimpia lapsuuden puuro muistoja, en vieläkään ole oppinut siitä pitämään.

18.Nenäliina
Nessut, ja koulun kovat käsipyyhkeet jotka rikkoivat nenänalusen.

19.Kynsilakka
Olin todella pitkään sitä mieltä etten ikinä käytä mitään kynsilakkaa, koska se oli sotkuista ja rumaa. Ei tarpeellista. Viime vuonna aloitin kokeilut varpaan kynsistä. En oikein osaa vieläkään liittää kynsilakkaa itseeni.

20.Taulu
Mummolassa oli paljon isoja ja outoja tauluja. Liian taiteellisia minusta. Kotona tauluja oli vähemmän lukuun ottamatta äidin ja isän huoneen isoa tumma sävyistä taulua.

21.Auto
Muistan sen kun meillä ei ollut autoa. Aina kävellen, linkulla tai muiden kyydissä.

22.Juliste
Pikku veljien maailman valtioiden liput juliste on jäänyt mieleen. Kisasimme kuka muistaa eniten lippuja, tai kuka löytää nopimmin tietyn lipun

23.Keräily
Isäni keräsi postimerkkejä. Minä keräsin kauniita kiviä. Äiti suuttui minuun kun takkieni taskut menivät pilalle. Olin kerännyt ne aina niin täyteen kiviä. Keräsimme veljieni kanssa pullon korkkeja ja pelasimme niillä. Keräilin myös kiiltokuvia, niitä minulla oli kaksi suurta kansiota, voi ne olivat niin nättejä,...

Pikku tiikeri sairastaa

Lapsella oli yöllä kova kuume. Aivan hikisenä pyöri kainalossa ja ulisi hiljaa. Kurjaa. Yö oli levoton ja kuuma.
Toinen tyttönen sen sijaan tuhisi kiltisti omassa sängyssään kunnes aamuyöllä kiipesi isin kainaloon jatkamaan unia.

Aamulla nukkuivat suloisesti vierekkäin meidän sängyssä. En raaskinut herättää terveenä olevaa hoitoon. Olen varma että päivästä olisi tullut kurja ilman siskoa. En tiedä onko hyväksi kun huolehdin siitä että olisivat yhdessä. Toisaalta tuntuu että 2v 6kk on vielä niin pieni. Ovat omanlaisiaan niin ulkonäöllisesti kuin persoonina, mutta en silti haluaisi kokonaan olla huomioimatta sitä että ovat kaksosia.
Pienenä haaveilin kaksos siskosta, joka olisi ollut minun maailman paras ystävä! Hullunkurista eikös!?

Puikkoilen violetista langasta säärystimiä. Oikeastaan aika ihana väri!

ulkohella ja pohdintaa joululahjoista

Pihalla seisoo pieni puuhella, sateessa yksin. Aivan ruostuneena. Kun tontilta purettiin vanhatalo (appiukkoni isän rakentama puutalo) jätettiin hella ulos.



Sääli etten silloin vielä ollut kuvioissa mukana, olisin halunnut pelastaa tuon hellan. Olen miettinyt saisinko siitä vielä kelvollista jos raapisin ruosteen pois, mutta taitaa olla aika mahdotonta. Hella on näet sisäältäkin aivan pilalla.
Viime kesän se kantoi kesäkukkasia ja pelargoneja.

Olen viimein toipumassa mystillisestä flunssasta ja suunnitelmana tälle päivälle oli lähteä materiaaleja metsästämään. Ainakin kauniita neulelankoja kassillinen, fleece paloja, puuvilla kankaita, mahd. pellavaa, nauhoja jne.
Kovasti haluaisin myös kirpputoreille kiertelemään, sillä muutamia joululahjoja puutuu vielä. Esim. miehelleni ei ole vielä mitään!? Hänelle on niin kovin vaikea keksiä mitään.

Olen yrittänyt saada häntä lukemaan, nyt kun olisi viimein aikaa. Mutta ilmeisesti eivät Shakespearit ja T.S. Elliot kiinnosta, mies lukee lääkiksen pääsykoekirjaa!? On kuulemma kivaa! Vaikea ymmärtää.
Toisaalta tässä sen näkee kuinka ihmiset ovat niin kovin erilaisia.

Pikku veljeni (yksi kolmesta) sai juuri valkolakin. Tämän kunniaksi, hän huiteli Saksaan ja osti Wartburgin (siis kunnon nostalgia automobiilin). Suunnittelen joululahjaksi penkin lämmittimiksi villaisia istuinaslustoja*

Pihalla & kotihiippailua

Sunnuntaina satoi. Silloin tällöin aurinko kuitenkin kurkki pilvien takaa.


Kotona kuumaa teetä ja glögiä ( lasituopeista) ja tähtitorttuja.



Kotihiippari on neulonut ahkerasti. Ylemmässä kuvassa hän on sonnustautunut kolmeen villa kauluriin, tunnistus kuvassapuolestaan rumin pipo ja ihka ensimmäinen kauluri viritys.
Olen vahvasti sitä mieltä että Novitan mambo lanka ei sovi minulle. Kauniista väristä huolimatta, raivostuttava lanka. Yksi kamala villapaita(purkuun) reikäinen pipo x2 ja suht siisti kauluri, nämä puhukoon puolestaan. Kaulureita on ollut ihanaa neuloa, helppoa nopeaa ja käytännöllistä. Eri malleja on kiva keksiä, näihin saa vähän kulutettua nappi varastoakin.

Vihreän muisto ja vierailuja

Ulkona on kurjan märkää ja pimeää. Aivan sopimaton sää tähän vuoden aikaan,vai mitä! Joulukuussa tulisi olla polviin asti lunta ja kunnolla pakkasta.
Pistää miettimään mikä kaikki tässä maailmassa onkaan mennyt päin piparia, kun talvet ovat näin outoja. Noh, täällä lämpenee ja Kreikassa pellot ja metsät palaa kun on liian kuuma ja kuiva. Kamalaa.

Olimme tänään tyttöjen mieheni töissä luokan pikku jouluissa. Oli jännää mennä taas koulun käytävilla ja nähdä sitä arkea.
Juuri marmatin kuinka heillä on epäkelpo koulurakennus, todella! Niin epäkäytännöllinen.
Ei tietysti saisi sanoa rumasti, mutteivat työkaveritkaan siellä vaikuttaneet kovin huomaavaisilta saati intoa ja ideoita puhkuvilta. Vähän tylsää porukkaa. Lapset ovat hauskoja ihmettellivät pikkuisia vieraita . Jos minusta tulee opettaja olisin todennäköisesti tosi outo ja mahdollisesti aivan sietämätön työkaveri. Sellaista se vaan on. Kohta se kevät jo koittaa ja taas pohdin sitä miksi isona alkaisin. Tämä rutiini alkaa jo käydä pitkästyttäväksi. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on liikaa, toisaalta todennäköisyyksiä liian vähän.

Joulukuu joulukuu

Nämä kaveruksen ovat viimeisimpiä tekosiani.
Koala ja Pupunen ovat ensimmäiset kokeilut, 4X hahtuvaa isoilla koukulla. Nalle parasta tuli vähän hassun näköinen kun lanka loppui kesken. Kissa puolestaan on Fritids lankaa.
Kiitos Liivialle inspiraatiosta!

Joulukuusi antaa vieläkin odotuttaa itseään. Nämä hämäläiset todella ovat niin hitaita. Ei joulukuusia vielä kuulemma hankita!? Miksei!? Olemme (valitettavasti) lähdössä reissuun 26 pvä, ja kun tulemme takaisin on kuusi jo aivan varissut. On ärsyttävää kun ihmiset oikein ovat juurtuneet perinteihinsä, eivätkä ole missään nimessä valmiita muuttamaan niitä. PÖH!


Minun joululahjaksi äidille neulomastani piposta tulikin vahingossa aivan liian pikkuinen aikuiselle. Sen sai pikku tonttuni joulupipokseen. Toivon ehtiväni neuloa itsellenikin vastaavan pipon. Sopivan outoa minun makuuni.

Joulupukkeja ja kuusi

Olen kovasti miettinyt joulupukkia ja sitä miten tyttärillemme asiasta opastaisimme. Pukki on osoittautunut varsin visaiseksi pulmaksi. Tavallaan kyllä haluaisin lasteni uskovan joulupukkiin ja satuihin. Toisaalta vierastan kakkea joulun kaupallisuutta ja ällöjä kaupallisia joulupukkeja.

Ystäväni kyseli meitä lähikauppaan, koska sinne oli kuulemma pukki tulossa, meinasin sanoa ihan kaikki mielipiteeni asiasta. Olin kuitenkin hiljaa. Ovathan joulupukit parhaimmillaan ihania. Ottaisinko kuitenkin riskin?! ettei kyseinen olisi sitä ollut....

Joulupukki on minulle joulunajan henki, kauniit ajatukset, rakkaus, rauhallinen oleminen, perhe, ystävät ja antamisen ja jakamisen onni. Minun joulupukkini ei tee tai jakele lahjoja, vaan hyvää mieltä ja onnea joulunaikaan. Hän ei välitä siitä kuka on ollut kiltti kuka ei, kaikki ovat minun pukilleni tasa-arvoisia. En oikein ymmärrä sitä kuinka lapsia opetetaan jos olet kiltti saat lahjoja ja sitten uhataan jos onkin tuhma ei saakaan mitään, vähän hönttiä eikö!?

Haaveilen jo joulukuusen sisään kantamisesta, vielä pitäisi selvitellä mistä semoisen saisi. Ehkäpä appiukon varaston tontilta löytyisi pikkuinen kuusi. Ajattelin myös punoa havu köynnöstä ja sommitella eteiseen havumattoa. Nuuh, pihkan ja kuusen ihanan tuoksun voi jo tuntea. Olisipa joulupuu jo täällä, tuntuisi enemmän joulukuulta.

ps: Kamerani on pari päivää äidilläni lainassa, siksi tämä kuvien poissa olo. Koen jo nyt vieroitus oireita ja kaipuuta.

Kuumetta ja joululahjoja

Minulla on kamalat kuumeet! Nimittäin talo-kuume ja vauva-kuume.

Aivan sietämätöntä,kun näihin kuumeisiin ei ole lääkettä.
Taloja olen hingunnut jo monta vuotta, mutta viime aikoina tilanne on kuulemma pahentunut. Olen kuulemma suorastaan sietämätön jaarittelemaan sitä sun tätä taloista.
Kaikkein pahinta on kuitenkin nähdä kauniita vanhoja taloja lahoammassa yksin tyhjillään ja unohdettuina.
Ihan tässä läheellä on eräs upea vanha 1800-luvun krouvi/ matkakoti. Nykyisin haalistunut ja epäsiisti, ennen komeaa julkisivua on komistanut punainen maali ja pelargoni ikkunoilla.
Miksi ihmiset istuvat kiinteistöjensä päällä, antavat rapistua ja hajota? Suorastaan julmaa!
Hyvä joulupukki, vanha hirsitalo hyvän kokoisella pihalla kiitos, ja piiskaa niille jotka hylkäävät talonsa rapistumaan!



Joulukuun ensimmäinen päivä kääntyy iltaan. Voisin käydä suihkussa ja siirtyä neulomaan teekupposen kanssa. Lapsetkin varmaan väsähtävät pian nukkumaan.
Ostin joulutorin kupeesta antiikki kaupasta mehiläisvaha kynttilöitä. Kaunis väri ja ihana mieto hunajan tuoksu.


Kellot menevät avaimiaan unohtelevalle ystävälle avainnippuun kilisemään.