Maija Poppanenkin oli saapunut Pietariin.
Pietarista, mitähän siitä sanoisi. Liivia sen aika hyvin tiivisti hyvin kaksinaamainen kaupunki. Niin kaunis mutta niin ruma. Viihtyisin enemmänkin ja kauemmin, mutta kieliongelma on aika väistämätön.
En puhu venäjää. Englannilla pärjää liian huonosti.
Miljoonakaupungin vilinässä oli ihana seikkailla ja henkiä sitä tunnelmaa ja ihmisvilinää. Tuli hyvin nostalginen olo, muistui niin Japanin vaihtovuosi mieleen.
Paljolti kun kävelimme kaupungilla huvin itseäni kuvittelemalla kaupungin katuja ja kujia alkuperäisessä loistossaan, niihin aikoihin kun rakennukset oli rakennettu. Herrat ja rouvat, torilla heinaa lappaavat talonpojat ja se tsaarin ajan venäjä. Sitten siirryin pohtimaan Neuvosto aikoja, hyvässä ja pahassa. Niihin aikoihin minäkin olen syntynyt Pietarissa. Kävimme muuten katsomassa sitä taloa jossa olen syntynyt ja missä vanhempani asuivat.
Aikojen vaihtuessa ja eri tahojen käsissä Pietari on muuttunut ja muovautunut sellaiseksi kuin se on nyt, ja siinä on aika pajon siinä.
Isäni suosittelemassa kakku leivos kahvilassa. Maistuivat vähintään yhtä hyviltä kuin näyttivät.
Neva, leveimmältä kohdaltaan jopa noin 1km.
Venäläisiä erikoisuuksia sisustus ja arkkitehtuuri rintamalla. Kuulemma monet näistä ovat Neuvosto aikaisia rakennelmia. Usein asuntoja lohkottiin pieniin huoneisiin, rakentamalla väliseiniä ja mitä erikoisimpiä viritelmiä. Joka huoneeseen sitten majoittui kokonainen perhe vanhempineen lapsineen usein jopa isovanhempineen.
Seiniä purettaessa saattaa eteen sattua vaikka mitä.. Siis todella.
Hurjan näköistä mutta kiehtovaa.
Paikalliselta torilta, Tori oli iso, monta korttelia täynnänsä mitä erikoisempia kojuja ja tuntuu että tarjolla oli ihan joka artikkelia mitä maa vann päällänsä kantaa. Vaatteita, kenkiä, turkiksia, hattuja, sukkia, pyyhkeitä, laukkuja, tossuja, lasten tavaraa, rihkamaa, kankaita jne. Lista lähes loputon.
Entinen talliviraston rakennus. Ihana, ja karu, ja ollut tyhjillään jo ties kuinka kauan. Tuntuu muuten että Pietarissa on joka aisiaan ollut oma virastonsa toinen toistaan komeammassa rakennuksessa?! Nyt tilanne taas on tämä. Ovat rikki, ja kiinni ruostuneet, töhrityt.
Kuitenkin vanhaa kunnostetaankin, paikoin ahkerasti. Tässä heppulit korjaamassa Talvipalatsin julkisivua. Herätin suurta ihmetystä kun useiksi minuuteiksi pysähdyin kuvaamaan noita rakennusmiehiä. Minusta aika hienoa, ajatteles voit kertoa työksesi restauroivasi talvipalatsin seiniä. Hauskaa oli se että joka kerroksessa oli oma radionsa, ja kaikki soittivat sitä kanavaa mistä kukin tykkäsi. Musiikin seka sotku oli melkoinen. Vilkuttelimme hetken ja he palasivat töihinsä, hiomaan ja maalaamaan.
Muutenkin Pietarissa oli paljon rakennustyömaata, lähes joka paikassa jotain.
Majapaikkamme sisäpiha. Isäni asunto vasemmalla aivan päädyssä neljännessä kerroksessa. Paksut seinät ja ikkunat, sekä rauhallinen sisäpiha takaavat viihtyisyyttä ja rauhaa. Oli ihana majailla teillä, kiitti Pekka!
Palaamme tarkastelemaan heidän asuntonsta ihmeitä seuraavassa matka raportissa.
Neiti N on kuumeessa ja nuhassa. Toinen tyttäristä neiti A tomerana ja pirteänä hyppii seinillä kun ei ole tarpeeksi tekemistä. Flunssa kausi on kuumimmillaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän kipeinä. Yritän välttää flunssat c- vitamiinin ja kuuman teen voimin. Suosittelen!
