villivilla

Matkakuume valtaa.. I want to travel somewhere near or far just out of town..

2010-10-05T07:09:00.000+01:00

Kesällä käväsin ystävättäreni kanssa lomalla Milanossa. Ajatelkaas ensi askeleet Italiassa! Oh miten jännittävää en ollut lentänyt 6 vuoteen. Olo oli kuin pienellä lapsella kaikki ihmeellistä ja jännittävää. Matka oli oikein ihana (kiitos hurmaavan seuran!) Mutta jälleen tuli eteen se ISO kynnys, kielitaito! Kyllä se hyvät naiset ja herrat on niin että kielitaito on kultaa. Harmitti kovasti sillä itse en osaa sanaakaan italiaa, ja niin hullua kun voi olla niin muodin mekassa, ei juurikaan puhuta englantia. Tuntui kerrassaan kurjalta kuin kissa olisi vienyt kielen! Tunne jota
en meinaa kestää, sillä minähän rakastan puhumista ihmisiin tutustumisesta kommunikoinnista....!
Mutta kiitos vielä kesäinen Milano, seuraavaksi haluaisin astella eteläisessä Italiassa, ehkä sieltä löydän sen "minun" italiani, kovin bisnes keskeinen fiini pohjoinen tuntui melko vieraalta.. mutta katsotaan.

Lapset ja Mami matkustaa.
Eräs kesä päivä hyppäsimme lauttaan ja matkasimme Tallinaan. Ystävättäreni heidän poitsunsa ja meidän pikku neidit, siinä oli aika kööri mutta meillä oli oikein kivaa! Voitteko kuvitella tämä A &N.n ensimmäine ulkomaan matka! Olemmehan toki reissanneet paljonkin jo silloin kuin tytöt olivat pieniä ( asuimme JKL ja reissua tuli melkeimpä joka toinen vkonloppu etelään mummoloihin) Innostuimme visioimaan itsemme vaikka minne kaukoimaille. Ehkä ensi kesänä siis ;-) N halusi sinne maahan missä on kameleita. Jostain syystä on kovasti viehättynyt kyseisiin eläimiin?! A puolestaan halusi siniseen mereen.. missä on kauniita kaloja.Ei hullumpaa.

Miss A

N had a fab time in Tallinn..

NEWs

2010-09-09T06:54:00.000+01:00

I have been on sickleave these few days. So I have had time to think about (dwell about) well everythink.
All that's happened lately and well last Spring and the late Summer and heheh.. the present.

Well you guys I have some news that you (might) propably don't know as we've been absent from here soooo long.

Well we changed the scenery and moved to Helsinki city. (Had a big thought about Tampere as well but nah, I like Helsinki Tampere is my summer city (wich I do adore!)

Why well that's a sum of many many things and to be really honest people. I was yet again so lost with my life last Spring, professional crisis, personal life a mess = a major crisis, heheh and no work. Lahti started to feel so suffocating, too small too conventional, well not enough. To be honest I really heared the call of the world and if it wasn't for my darling girls I would propably be long gone somewhere to Europe. But for now am happily in Helsinki, I like living here all tho our flat is tiny (as in really small!) half of what we had before and 100e more rent. But am not complaining I like the neighbourhood, would have fancied an older building tho one of those jugend beuties, but this house maybe describes our current life better ;-) hahah. And I started a new job 3 weeks ago, wich is super! I like it, the pay is not sky high but its not the most important thing for me more important is that i feel am needed and that I do my job well.

I guess I'll end it this time here. So many news.. ! let's not over do it. But I'll be back no worries. And I think I have ti rethink about this writing in english. Am starting to feel it's a bit false maybe, or prehaps it's just because have'nt done this before.

n e

Here we are again, back home back blogging

2010-09-06T14:17:00.001+01:00

It just felt like time to be back here, feels good to be back I missed you all!

Prinsessa päivät

2010-03-03T07:05:00.000Z

Meillä asuu 3 Prinsessaa jotka ovat vähän saman näköisiä kuin Aamu Nuppu ja äiti.
Prinsessat pitävät paljon piirtämisestä, leipomisesta ( mutta vain kauniiden ja koristeltavien prinsessa kakkujen!) yllättäen myös värjääminen on alkanut kiinnostaa kovasti koko prinsessa poppoota. Olemme värjänneet, tapettia?! valkoisia mattona?! hiuksia, vaatteita, kangasta.. tulevaisuudessa haaveena olisi myös keittiön seinän uudelleen väritys.

Tytöt ovat suloisessa iäsää. Vaan tokihan lasten kaikki iäst uhmaikää (taapero, murkku, teini) ehkä lukuun ottamatta ovat. Tytöt täyttävät kesällä viisi, juttelevat ja huomioivat tarkasti kaikkea ympärillään. Ja on päiviä jolloin kiperien kysymysten määrä vain tulvii yli äyräittensä ja minulla on vaikeuksia mitä mihinkin milloinkin sanoisi. Välillä koetellaa kärsivällisyyttä kun tytöillä on eipäs kiukuttelu ja tappelu päivä, huokaus! onneksi niitä on ollut suhteellisen vähän taas viimeaikoina. Ehkä lapsetkin aistivat äidin stressin ja väsymyksen?..

Olen huomannut tässä vuosien saatossa pientä ja suurta henkistä kasvua itsessänikin. Olen hiljalleen onnistunut kehittämään jo jonkinlaisen kärsivällisyyden. Toki myönnän että välillä lipashtelee, mutta noin yleensä ottaen osaan jo olla melkoisen zen. Tosinaan tuntuu että kiire ja stressi hukuttavat päivät yhdeksi suureksi puuroksi, olenkin miettinyt että pitäisi kokeilla joku päivä ihan vaikka vain puolen tunnin meditointi/ rauhoittumis hetkeä. Istuisin, sulkisin silmäni ja vain hengittäisin, olisin.
Osaisinkohan enää? Olin lukio aikoihin Japanissa vaihdossa, näihin aikoihin treenasin myös vielä vakituisesti ja ahkerasti kahta eri (japanilaista) kamppailulajia... Meille vaihto-oppilaille järjestettiin mahdollisuus päästä Temppeliin kokeilemaan hiljentymistä, meditointia. Se oli hieno kokemus, ja jäänyt hyvin elävästi mieleen ja muistiin kuvina. Ehkä se Japani kaipuu kaikkien näiden tyhjien vuosien jälkeen on jälleen sekin palaamassa..
olen myös harkinnut astumista jälleen kerran takaisin tatameille!

minna- san Gambatte kudasai!

kevät -talven tunnelmia

2010-03-01T06:25:00.000Z

Olimme retkeilemässä tyttöjen kanssa. Ehkä viime viikolla..? En millään muista mutta lähi päivinä kuitenkin.
Ihanaa kun aurinkoa viimein tulvii oikein kunnolla! Tosin viime päivinä on tainnut olla niin leutoa, että on ollut täys pilvistä. Kuvistakin tulee jotenkin niin paljon kauniimpia kun valoa on ja valo on kaunista. Suosikkini on kuitenkin ehkä laskeutuva kesäilta tai syysaamut/ ja illat kun valo tulee vienosti viistosta pehmeästi ja herkästi.

Nyt talvella oikein kovien pakkasten aikaan Heinola oli varsin satumaisen kaunis, paljon puita sokeri kuorrutuksessa, lumen peittämät laiturit ja järvi josta nousi salaperäistä usvaa. Ei tullut otettua kuvaa, jotenkin ehkä ajattelin etten saisi kaikkea sitä taikaa siirrettyä kuvaan. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa olisi pitänyt yrittää. Ehkä näin kevään mittaan muutenkin innostun taas enemmän liikkumaan kamera hyppysissä! Siitä minä pitäisin tämä kuiva kausi saa jo riittää..

Nupulla on kuvissa minun virkkailemani myssy, tämän talven onnistunein käsityö projekti! Olen niin ylpeä itsestäni, ja iloinen että tuotekehittely tuottaa tulosta.. Onnistumisen ilo on ehkä yksi niistä syistä miksi pidän kättentöistä, se kun ahertaa ja ahertaa ja tuloksena on hyvä mieli, niin hatun saajalla kuin sen antajalla. Kuvissa myös eräs todella innostuneen oloinen ompelijatar, (heheheh) Juu kyllä pientä opinnäytetyö väsymystä, mutta tuskin mitään mikä ei olisi selätettävissä ( jos niin halutaan) Alin kuva on kuva takinprotosta. Valmistumassa on siis yksi takki, keskiosassa tikkauksia ja kirjontaa, (x2 kuulavanu) tietysti miehusta kangas sekä vuori. Takkiin on tulossa pitkähkö tai polvi pituinen helma ( mekkotakki siis) sekä huivikaulus, ehkä tasku. Mekko se onkin sitten hankalampi juttu, malli elää ihan omaa elämäänsä vieläkin. Ensin piti tulla sitä sitten tulikin idea että tää on parempi mutta kun.. niin sitten..
huokaus!
Nykyinen plan on yhdistää yksi olkaiminen (yksi hihainen?) trikoosta hyvin valmistettu & tuettu yläosa kevyeen suureen helmaan.

Ja taas puuron pariin, tänään ehkä perinteistä kaurapuuroa tai hieman eksoottisemmin riisipuuroa. Hmmmm..?

aika joka pysähtelee toisaalla kiitää nopeimpien jumbojettien siivin toisaalla

2010-02-28T07:30:00.000Z

..tälläinen olo tuli kun taas katselin hieman surullisena tätä blogiani.
Kuinkas tässä pääsi taas käymään näin?

No toisaalta elämässän on vaiheita ja niiden mukana sitten ihmisen lapsi ajelehtii ja räpyttelee. Nyt viime vuoden vaihe on tainnut olla koulu. En tiedä jotenkin, on tullut kamalan turha olo tuon koulun suhteen viimeaikoina. Loppurykäyksen ahdistusko? ehkä. Kaikki tuntuu vain niin kovin turhalta, haasasin(?) tähän seko touhuiluun kaksi kokonaista vuotta vain miettiäkseni haluanko valmistua lainkaan.. HUH huh.

Mutta iloisempi seikka onkin se että suuntaan ja tähystän innokkaasti jo tulevaan ja kevään pääsykokeisiin. Tämän kerran lupasin itselleni että vielä kokeilen, jos ei tärppää nytkään ei niin vain ehkä sitten ollut tarkoitettu. Mutta kun mietin mitä haluaisin töikseni tehdä en osaa kuvitella (realistisesti) itseäni kovinkaan moneen muuhun palkkatyöhön. Toki mieluusti heittäytyisin vapaaksi taiteilijaksi vaan kun se ei tuo puuroa pöytään ainakaan ennekuin on nimeä ja sen saanti vie vuosia.

Kuvat ovat muuten lapsukaisteni ottamia! Aika kivoja vai mitä?! Eivät kovin tarkkoja valitettavasti taisi pikku kuvaajan käsi hieman höntyillä kameran painosta/ tai innokkuudesta johtuen. Olen ajatellut jatkossakin antaa tyttöjen kuvata, ja paljon, innostuvat siitä hurjasti ja kuvat ovat osa todella metkoja! Lapsissa on niin paljon sitä kesyttämätöntä innostusta tiedon janoa ja kokeilun halua joka kummasti aikuisilta monesti uupuu, tai on kutistunut pikkiriikkiseksi. Me aikuiset uraudutaan, tavalla tai toisella.....

nyt taitaakin ohrapuuro olla porissut itsensä valmiiksi :-)
ihanaa sunnuntaita kaikille ja palaillaan taas!

musta tuntuu ..

2010-01-29T18:26:00.000Z

Ettei stressaaminen auta mitään, paniikki ei ole mikään ratkaisu, ja ettei unesta pitäisi tinkiä!
Minusta myös tuntuu että olisi taas aika muistuttaa itseä kaikista niistä pienistä ihanista asioista elämässä!
Tuntuu myös jo hälyyttävissä määrin että meillä menee koulussa pian viimeisetkin työrauhan rippeet kankkulan kaivosta, miten surullista! kun puitteet olisi, vaan se äänen määrä?! pitää ehkä hankkia ne suojakuulokkeet. Tai viimein päivittää jotain hajonneiden Kossin portaproiden tilalle (edelleen vähän katkera!!!? ne oli 50e ja hajosi?!!) ärh)
Minusta myös tuntuu että on epäreilua joutua kahvilakkoon vain siksi että kroppa menee siitä niin tolkku sekaisin. Pää tarvii kahvia, muuten tuntuu että kuljen kuin sumussa.?! Sitä paitsi tykkään hyvän kahvin mausta ( tarkoittaako tämä sitä ettän viimein aikuinen?) Pää tarvitsisi myös unta siis?
Masu tarvitsisi piimää vaan unohdin ostaa.. kaikkea sitä.

Tämä taitaa jälleen hiipiä sänkyyn, iltasatu ja Ruususen söpölöpö värisien aloe vera/jojoba sukan kudin puuhiin. Ihana idea nuo öljyt noinko toimivat tai eivät, mutta pehmeältä tuntuu eikä kai kuivata käsiä niin kauheasti?!

öitä
bonne nuit

kuulumisia

2010-01-26T16:08:00.000Z

Lumi peittää maan ja tekee kaiken niin kauniiksi... ei voi kun henkäistä ja ihailla. Etenkin koulumatkalla (bussissa melkeimpä 1h) tulee vastaan upeita lumimaisemia, korkeaa havu metsää, aavoija peltoja sekä vesistöä.. harmillisesti ei vain ole löytynyt aivan niin paljon aikaa kuin toivoisin ulkona samoamiseen ja valokuvaamiseen..

ja tässä mitä olen puuhaillut tässä sillä välin kun blogi uinuu hiljaisuudessa

ihan kyllästymiseen asti jakkuja.. tai kivaahan tuo mutta mutta...

kuvassa on harjoitus jakkuni

alin kuva työtiloistamme (Heinolassa)

kaksi vkoa enää näitä kauhistuttavan aikaisia aamuja ja sitten koittaa muutto keskustaan ja opinnäytetyön parissa pakerrus!??!! apua?!

on minulla jonkin sortin punainen lanka, mutta jälleen ongelma on se että haluan ihan liikaa ja ideoita on liikaa. Pitää karsia ja se ottaa luonnon päälle, mutta mekko ja takki/jakku olisi tulossa.

Ehkä seuraava postaukseni avartaa aihetta hieman lisää...

nyt iltapuuron pariin ja lapsille kylpy

peace & luv

2010-01-10T15:27:00.001Z

Tee, tea, tè, thee,茶 (cha),thè, te,чай

Hiljalleen tämä tästä nyt on kuurit aloitettu ja olo hieman inhimillisempi.

Tee tekee hyvää, tumma, vaalea vihreä valkoinen, yrttinen: pidän niistä kaikista kaikille on oma paikkansa.

Kotona on rauhallista ja viileää/ jopa kylmää, toisinaan ikkunoista vetää niin että on puettava parikin villatakkia ja kahdet sukat.

Tämä sopii minulle

pystyttäisimmekö iglun takaisin olohuoneeseen?..

ehkä ...

reippaat ja ihanat

2010-01-08T17:23:00.006Z

Olen vain niin kiitollinen ihanista reippaista ja suloisista tyttäristäni! Eivät vielä viittä ja silti jaksavat olla reippaita kokonaisen pitkän päinä Helsingissä. ( piti käydä yhdet tanssiharjoitukset läpi, mahd kisoja varten)
Arki meinaa painaa jo ennen kuin on edes oikein alkanut...
Aamu ja Nuppu ovat olleet niin kilttejä vaikka äiti on väsynyt ja turhautunut Uh! hemmetti käyttäytyvät paljon paremmin kuin minä..olen itkeä tihruttanut ja ollut surkea. Omat pienet rakkaat..

Äitiys on ihanaa, kunpa muistaisin aina ja joka päivä ! ja lapset ovat se tulevaisuus ja onni tässä maailmassa

Kipuilua,
Kävin alku vkosta hammaslääkärissä, poistettiin hammas ja juurihoidettiin toinen. Hassua kuinka periaatteessa kipu alkaakin vasta käynnin jälkeen?! jotenkin nurinkurisen tuntuista.
Hyvähän tämä, ei siinä. Olen vain ollut niin väsynyt ja jatkuva kipu ja jomotus jäytävät jaksamista. Ei tunnu ajatuskulkevat olen ihan pihalla... buranan voiminko?! en haluaisi.
Huomenna sitten päivystykseen jonottamaan.
ehkä huomenna otan myös canonini ja lähden ulos,kuvaamaan saadaan muutakin kuin tätä mustaa & valkoista

2010-01-01T17:26:00.002Z

Vuoden vaihde on hämmentävä aika sinänsä että jotenkin luonnollisesti sitä ajautuu muisteloimaan menneitä, mennyttä vuotta esimerkiksi.

Tämä vuosi olisi rehellisesti sanottuna voinut mennä pareminkin. On tapahtunut niin paljon, vaan toisaalta moniko asia on muuttunut, ainakaan parempaan? jaa ehkä tässä vain puhuu loppu vuoden väsymys ja pessimismi.
Onhan niitä kauniita pieniä ilon aiheita,.. paljon!

Eilen katsoimme lasten kanssa keittiön ikkunasta ilotulitusta, kaunista (joskin kammottavan äänekästä, puhumattakaan siitä sotkusta?!) Uusi vuosi vaihtui ja kevättä kohti mennään, ihana ajatus eikö?! :-)

Alkujen kunniaksi olen saanut viimein aikaan lopetuksia, kaksi valmista villatakkia tytöille! valitettavasti koska tänäänkin piemä pääsi yllättämään liian aikaisin kamerawomanin, jäivät kuvat ottamatta. Huomenna sitten. Nyt jatkamaan hunajan keltaisen ihanan pehmoisen langan pariin.. siitä on viimein muovautumassa jotain..

joulu..

2009-12-30T08:44:00.007Z

Kävelinpä kerran Punavuoressa lumen hiljaa leijailessa..

tulin kotiin ja kömmin peittojen alle.. hiljainen oli joulu!

Joulunrauhaa.. päälle maan..

2009-12-24T13:45:00.001Z

Kaunista ja tunnelmallista Joulua kaikille!

polttelee kynttilää molemmista päistä?!!!

2009-12-17T04:37:00.002Z

niin tyypillistä ja ikävää ettei viitsisi edes ääneen sanoa
puh
kiire
se normi
h****o
vaan onneksi kaikki tiivistyy oikeastaan tähän päivään.. huomenna jo huomattavasti helpompaa..
je je
je

sunnuntaita

2009-12-13T15:03:00.009Z

Kävimme tyttöjen kanssa iltapäivä kävelyllä ihastelemassa kuinka lumi hiljalleen leijaili maahan. Niitä pieniä iloja.
Innostuin virkkaamaan lapsille uudet lämpimät talvipipot korvineen nauhoineen kaikkineen. Tuli aika kiva, ovat olleet jo kovasti käytössäkin. Jotenkin kummasti huomaan että silmäni lepää eri harmaan sävyissä. Musta tuntuu niin kovalta valkoinen valkea liian aralta,.. luonnon valkea, luonnon sävyt viehättävät.
Ehkä harmaat hiirulaiseni saavat pipoihinsa vielä kaulaliina/ kaulurit,.. ken tietää.

En varmaan ole tästä aiemmin maininnut mitään, keväällä otin ensimmäiset tatuointini (kaksi sydäntä)
Tässä on uusin,viime kuussa otettu perhonen...
tässäkin toistuu harmaan ja mustan erisävyt.. sitä tosiaan taitaa olla liikkeellä?! mielessä pyörii jo muutama uusi kuva, mutta mitään lopullista en ole vielä saanut päätettyä.On ihan hyvä miettiä kaikessa rauhassa. Muutenkin look on kai muuttunut hieman siitä kun viimeksi tänne olen kuvia laittanut.. lävistyksiä on muutama lisää korvissa renkaat lisääntyneet, mutta silti olen minä.
Se on jännä kuinka toisinaan iskee kaipaus muutokseen, suorastaan pakottava tarve niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin muutokseen. Sitä vaihtaa tyyliä(vaatteet) värjää tai leikkaa hiuksensa, aloittaa uuden harrastuksen, ottaa lävistyksen tms. Luulen että minulla tämä syksy on juuri ollut sitä suurta itseni etsimistä. En vielä osaa sanoa olenko löytänyt mitä etsin, paljon olen uutta matkalla jo nyt oppinut.

Innostuin tekemään pientä lanka inventaariota, villaiset tuohon koriin, puuvilla tuonne, bambut toiseen, hmm.. Ja korit loppuivat kesken?! se kortoo jo jotain määristä?! heheheh,.. kuvassa kamelin karvalangat ja alpakat..

Koti kuvia,..
olen järkytyksekseni miettinyt muuttoa?!!
Tuntuu pahalta ajatellakkaan, mutta toisaalta elämässä ei ehkä ole hyvä liiaksi kiintyä paikkoihin tai materiaan ne on ne suuremmat kuviot mitkä on tärkeitä. Luulen että Lahdella ei ehkä ole meille/minulle esim.opiskelu ja työ rintamalla tarjottavaa. Veri vetäisi kovin ulkomaille, etsimään itseään, mutta sen tiedän vielä mahdottomaksi ja aivan liian hurjaksi hyppäykseksi. Mitään ei ole päätetty/loppuun lyöty,.. katsellaan ja ollaan tässä nyt.

2009-12-11T16:37:00.004Z

Nyt syksyllä vietin 2kk Helsingin Kaupungin Teatterin puvustamossa työharjoittelussa.
Lienee sanomattakin selvää että viihdyin hyvin, hurahdin suorastaan! Ihmeellisesti eivät edes kello kuuden aamut ja iltaan venyneet illat vieneet mehuja. Ja nyt voin suoraan tunnustaa että,
olen menettänyt sydämmestäni palan teatterille! tai noh ehkä siis puvustukselle ja kaikelle sille mitä kulisseissa tapahtuukaan...
Ajatus oli että harjoittelu maagisesti selventäisi minulle ammatillista elmäntarkoitustani, ja sitä onko minusta todella tekijäksi ja käsityöläiseksi. Noh aivan näin ei käynyt, ja nyt tuntuu että veto on entistäkin kovempi molempiin suuntiin.
Koulussa puuhaamme nyt jakkujen parissa, mikä on hurmaavaa! olen niin innoissani että näen jopa unia jakuista!?! kummallisinta on etten edes oikeastaan käytä jakkuja?!! Unissani suunnittelen myös kovasti tulevaa opinnäyte työtäni. Aihen on jo jotakuinkin sinne päin ajatuksena mielessä vaan on aivan liian laaja sellaisenaan... tulee siis tuottamaan vielä rutkasti harmaita hiuksia..

Mitä meille noin muuten kuuluu?
Aikalailla samaa kuulostaisi hassulta..
mutta lopulta arki tuntuu taas aika hajanaisen syksyn jälkeen palanneen normaaliin uomaansa..
Tytöt ovat jo niin isoja tyttöjä!
rauha maassa ja kolmen tytön kämpässämme kaiken kaaoksen keskellä kuuntelemme ja odotamme jo joulua..
ei kauaa enää

:-)

pompataampa suoraan kymppiin

2009-12-10T19:27:00.003Z

Hei,
siis juu tiedän ihan mahdoton kuinka siitä on aikaa,..hahahha käyn täällä aina aika ajoin päivittelemässä sitä kuinka päivityksistä on aikaa, tosi tylsää, tiedän!

Ihan olen sanaton tässä kun yritän jäsennellä mistä aloittaa ja kuinka päätyä tähän pisteeseen..
paljon
paljon
kaikkea ja muutakin...

nukun ja aamulla ajtus on jo huomattavasti kirkkaampi

ps. minulla on ollut teitä kaikkia kovasti ikävä!

syksyistä

2009-09-16T16:15:00.004+01:00

Koulu pitää tällä hetkellä kiireisenä niin kuin arvata saattaa. Teemme Globe Hopen kanssa yhteistyö projektia (muokkaamme heidän meille antamistaan materiaaleista uutta) valmiit tuotteet esitellään Lahden Kätevä käsityömessuilla Runwayllä muistaakseni siinä marraskuun puolella.

Olen jo melkoisenlailla kaikille jo ehtinyt touhottaa saamaani työssäoppimispaikkaa. Jännittää aivan hurjasti! toisaalta en voi olla olematta aivan täpinöissäni tätä loistavaa ihanaa mahdollisuutta..
tadda da da daa..
pääsin Helsingin Kaupungin teatterin puvustamoon!!!! :-D
Koko lokakuu- ja marraskuun loppuun olisi tarkoitus matkustella Helsinki- Lahti ratapätkää, takuulla etenkin aamuisin tulee olemaan hieman rankkaa, mutta ainakin tässä tarjoutuu mahtava tilaisuus neuloa ainakin 2h päivässä ;-)

Neuleista puheen ollen.
Täällä on hieman tapahtunut sillä aikaa kun blogi on uinunut hiljaisuudessa.. mm. sininen pitsineule mohairvillapaita, lastenneuleita, ja satunnaisia yksinäisiä sukkia..
Työn alla tälläkin hetkellä ainakin monta monta neuletta,.. mm. lasten iso villatakki, pienempi sininen villatakki, sekä neuletunika itselle.
Se paljonko neuleita minulla on päässäni ja haaveissani onkin sitten jo tosi paljon isompi juttu.. lääh! mistä niitä lisäkäsiä?! :-D näin syksyisin sitä huomaa itsessään aivan valtavan villankaipuun!! niin käsille työstettäväksi kuin päälle puettavaksi ja kääriydyttäväksi, nenälle nuuhkutettavaksi,..

ihania syksypäiviä!

maalla on mukavaa

2009-08-25T12:10:00.009+01:00

Pellon toisella puolen näkyy isäni punainen mökki ja puutarha ( joskin se peruna maa jäi tänä vuonna laittamatta)

pikku siskoni meidän sisarus katraamme nuorin

Nuppu ja salainen paratiisi, mökillä liihotteli paljon perhosia, tunnelma oli satumainen. Meitä onnisti myös hurmaavan sään osalta. Oli onne makoilla ja nukahtaa riippumattoon, kesä heinän kutitellessa varpaita.

Neitoperhosia ( Inachis io)

Suruvaippa (Nymphalis antiopa)

nyt se alkoi

2009-08-11T19:07:00.002+01:00

Tänään alkoi koulu ja tytöillä ensimmäiset päivät uudessa päiväkodissa! Jännitystä on ollut ilmassa, luulempa että suurin jännittäjä olen ollut minä. Lapset ovat olleet niin ihanan reippaita!
Uusi päiväkotimme onkin hurmaava ja hauska! Olen niin onnellinen, enkä vähiten siksi että matkaan menee aamuisin vaivaiset 15min kävellen :-D
Hurraa..
Vähemmän innostavasti alkoi tänään ensimmäinen koulupäiväni kesän jälkeen. Ette arvaa kuka oli yli-innokkaasti paikalla 8.30 sharp, kun koulu jatkavilla opiskelijoilla alkoikin (vasta?!!!!) 12.30. Huh mitä tämä tämmöinen lepsuilu on kysyn vaan. Toimeen !
Minulla ainakin polttelee jo kovasti halu päästä tekemän, tarttumaan toimeen. Tiedättehän käärimään hihat ja sitaisemaan hiukset otsalta. Keskittymään niin että kieli keskellä suuta.
Noh toivotaan että se tästä,...
tarmoistuu

Kiitos muuten blogi-illan leideille! olipas hauska nähdä teitä kaikkia taas pitkästä aikaa! Ja miten ihanaisia kuulumisia :-) ps. Piia tuun lankaostoksille heti kun tomu hieman laskeutuu ja pää pystyy taas tekemään päätöksiä :-)

Helsinki

2009-08-10T06:58:00.014+01:00

(random varjoja tavoitettuna espalta)

Olin to- su Helsingissä. Ystäväni tanssikoululla esiintyi Kiasman URB festivaaleilla pe-ja la. Oli hienoa olla mukana tanssimassa! Kiitos kaikille ihanille :-D kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielenkiintoinen, katutanssit ovat minulle varsin vierasta maaperää mutta olin tosi vaikuttunut. Hurjan lahjakkaita tanssijoita..

Helsinkiin minulla on ollut koko ikäni vähän sellainen suhde, että käyn siellä mielelläni mutten ole koskaan tuntenut oloani oikein kotoisaksi. En olisi millään voinut kuvitella muuttavani Stadiin. Olen aina enemmän tai vähemmän ollut se maalainen Helsingissä käydessäni.

Vasta nyt on suhteen pääkaupunkiimme muuttanut muotoaan!
Minähän rakastan Helsinkiä! ja muuttaisin vaikka heti, jos saisin opiskelupaikan, ja kivan kämpän! Olemme koko ajan vain enemmän ja enemmän sinut kaupunki ja minä, tullaan tutuiksi.
Helsingissä on kansainvälisyyttä, enemmän mahdollisuuksia niin koulutuksen, töiden, harrastusten kulttuurin jne kohdalla. Olen kokenut ilmapiirin reippaammaksi ja menevämmäksi, (joidenkin mielestä hektiseksi?) avoimemmaksi, hyväksyvämmäksi. Onko se sitä ken tietää, ja tilanteesta riippuen. Olen löytänyt Helsingistä hurmaavia ihmisiä minua kiehtovia paikkoja, innostusta ja uskoa siihen että mikä vaan on mahdollista! Ei toki ole reilua sanoa etteikö kaikkea tätä voisi löytää täältä Hämeestäkin, toki. Ehkä tämä on vain minussa vellovaa muutoksen kaipuuta kaikki. Ruohon on vihreämpää aidan toisella puolella jne?! ehkä.. ehkä..

4 pvä leikin Helsinki turistia ja minulla oli kovin lystiä! heheheh kiertelimme ympäriinsä kamerani ja minä. Oli hauskaa kun kukaan ei katsonut kahdesti vaikka kuinka kameran kanssa heiluin, ah Japanilainen turisti he ajattelivat lotkauttivat korvaansa ja jatkoivat matkaa..
Helsinki on kaupunkina oikeastaan aika kaunis. Toisinaan voisi suorastaan kuvitella olevansa jossain aivan muualla kuin Suomen pohjolassa!

On suorastaan vitsikästä kuinka paljon tulinkaan juoneeksi kahvia tämän reissun aikana. Aina joku kuppi kuin käteen kiinni teipattuna! Aamu lattesta ja lattesta ylipäänsä on tullut suorastaan ehdottomuus aamun/ päivän onnistumiselle.. Tiedän olen kahvi diiva, mutta vatsani tykkää huonoa pahasta kahvista, eivätkä makunystytkään siitä kiitä. Espresso pohjaisissa kahveissa on sitä paitsi sitä jotain.. hmm mmm!
Kuvia ja tarinointia olisi vielä vaikka kuinka mutta palaan asiaan seuraavalla kerralla. Nyt pitää jatkaa huushollausta. Se jos mikä jää retuperälle kun reissaa vaan. Koti on kullan kallis kuitenkin :-)
Ihanaa alkavaa viikkoa!

(cafe esplanadissa on sitä jotain tunnelmaa, I like vaikka hinnat ovatkin aika kauhistus)

(kauniita aamuja ja päiviä seurasivat ihastuttavat illat ja hämyisät yöt) loppukesässä on taikaa

URB.

mietityttää ja ihmetyttää

2009-08-04T19:05:00.005+01:00

On elämä sitten kummallista.
Sitä tässä olen huokaillut, vuoroin ihastellut vuoroin huokaillut viime päivät.
Niin kovin paljon olisi taas kerrottavaa, niristävää ja naristavaa, muutamat itkutkin itkettävänä ja päälle ehkä herskyvät naurut.Olen ollut tosi kauan ja paljon poissa täältä blogien maailmasta.
Osin ihan tarkoituksella osin tahattomasti.
En vain ole saanut itsestäni ulos mitään järkevää sanottavaa.

Olen yrittänyt aina olla tuntemuksilleni ja tunteilleni uskollinen, ehkä tämänkin asian kanssa oli niin.
Ei tuntunut siltä.
Nyt minun on teitä kaikkia aivan kauheasti jo ikävä. Hieman jo huolestuttaa noinkohan kukaan jaksaa enää sepustuksiani lueskella... mutta se nähdään sitten. Ja toimiihan tämä blogi minulle itsellenikin välineenä purkaa omia mietteitä kirjallisessta ja kuvallisessa muodossa.

Joten kun syksy hiipii takaisin puikin minäkin sen vana vedessä...tästä se lähtee taas! lapasesta?! heheheheh
joo ooo..

Lankaa on ostettu, malleja pää pullollaan intoa ja innostusta puhisten neulesyksyä odotellen! mitä ompeluun tulee ei viitsitä edes puhua siitä.. (joku on laiskotellut aivan kunniamaininna verran!)
jos teille muuten tulee mieleen kivaa ompelu paikkaa johon mahtuisi yks artesaani opiskelija harjoittelijaksi niii ilmoitelkaa ihmeessä! kys. siis mie! jep jep

hei muumilaaksoon

2009-07-01T06:25:00.003+01:00

Tämä pooppoo suuntaa nyt Turun suunnalle & Naanataliin Muumimaailmaan

Ei voi toivoa muuta kuin hyvää säätä ja iloista mieltä ajeltavaa nimittäin tulee aikalailla, huokaus!
Wish me luck! :-)

rantaleijonat ja niiden äitin kuulumiset

2009-06-20T13:52:00.006+01:00

Hei taas!
Täällä mekin olemme, vaikka kovin on ollut hiljaista taas..
Olemme nimittäin muuttaneet aurinkoisiksi päiviksi rannalle!
Kesä oi kesä!
Jospa keksisin kesälaulun laulaisin sitä nyt! Kovaa & korkealta

Rantailun lisäksi olemme mökkeileet ja muuten vain lomailleet täällä kotosalla.

Häpeäkseni tunnustan
ettei käsityö puolella ole tapahtunut juuri mitään.
Usvan sinisestä mohairista on tulossa villapaitaa (minulle) ehkä rintakoruja tms myös. Vähän vielä ja päästään jo hihoihin.
Kun sanon että mitään ei ole tapahtunut tarkoitan mitään ei ole vielä materialisoitunut,.. ne on kaikki vielä tuolla pääkopassa. Mieli ja mielikuvitus on vilkas ja vireä mutta kroppa laiskan ja saamaton.
Mitään ei tapahdu ja se tuntuu... Huokaus!
Tekemisen ryöppyä odotellessa.........

ja sillä välin rannalle paimentamaan leijonanpentujani!

Nuppu ja rantsuilunaama

Aamu & aarre

kesä kesä kesä

2009-06-08T18:33:00.005+01:00

Istun keittössä ja huokailen syvään...
Ulkona on nimittäin hyvin kylmää ja harmaata.
Ihmetyttää mihin se kesä ehti jo kadota?! täällä sitä ei ainakaan näy!...

Onneksi alkukesä tarjosi sentään sitä aurinkoa ja lämpöäkin.
Muistoja, kuvia ja tunnelmia niiltä päiviltä tänään.
Juuri nyt ei huvita nimittäin mikään.
Ei kuvaaminen, ei ainakaan siivoaminen eikä oikein ompelukaan innosta.

Ehkä keitän kupin kuumaa teetä haaveilen ja neulon...

pikku kultaset ovat jo käyneet uimassa! vesi oli kuitenkin viikko sitten vielä aika kylmää.. ! lapset lapset :-D

Olen ollut aika paljon reissun päällä viimeisinä parina viikkona. Ensin Tampere ja upea viikonloppu tanssia, vanhoja ja uusia ystäviä sekä risteily ja konsertti Viikinsaaressa! Tampere on niin kaunis kaupunki. Ihan tässä jo ikävöi takaisin.
Tämä viikonloppu hujahtikin Helsingin suunnalla,.. salsa kurssilla ;-) yllättäen?! Kaupungissa tapahtui paljon kaikenlaista mm. samba karnevaalit kulkueineen konsertteineen jne. Enkä minä nähnyt niitä?!! ooh olin kellarissa tanssimassa koko päivän. Vaan oli lystiä :-D jalat tuntuvat hieman painavan mutta mieli on kepeä. Ihan kiva olla taas kotona...

the coming back

2009-05-29T06:20:00.007+01:00

vuoden ensimmäiset aurinko pisamat havaittu :-D

Hei,
Täällä ollaan taas!
Kesälomalla, viimein!
:-D
Jospa löytyisi paremmin aikaa bloggaamiseenkin...
sormet ristiin ja pari sylkyä olan yli!

Hip hei loma :-) ja viikonloppuna piiiitkästä piitkästä aikaa suuntaan Tampereelle .
Olen reissannut aivan järkyttävän paljon Helsingin suunnalla viimeaikoina lähes viikottain, aika rankkaa puuhaa? vaikkei sitä heti uskoisi. Jotenkin on ollut kovin jännittävää viettää pitkästä aikaa kotona :-) Kiehtovaa kuitenkin päästä taas tampereellekkin, taitaa olla minulle vähän semmoinen kesäkaupunki kun vain kesäisin itseni sieltä löydän!

Juu vaan sitä ennen kuurataan ja puunataan koti siistiksi nyt kun on vielä sade säätä luvassa.Hassua eikö?! kun on lämmintä ja aurinkoista (minä ainakin) koen lähes pakottavan tarpeen olla ulkona ainakin osan päivästä.. tulee suorastaan syyllinen olo jos kauniilla säällä on sisällä. Toisinaan kuitenkin on pakko olla sisällä ja tehdä sisähommatkin loppuun. Ukkospilven ukolle siis kiitos sateesta ja luvasta olla sisällä: siivota, olla tehokas kodinhegetär, tai vastaavasti uppoutua kaihoisaan unelmointiinja neulontaan... jotain semmoista.

tip tip tip...

jalalla koreasti vappua

2009-05-04T05:34:00.004+01:00

vappunenä päässä :-D
Prinsessa ja sammakko ;-)

Näitä asuja oli ilo ommella. Prinsessa mekko on lakanakangasta ja valkoista pitsiä miehustassa on kirjailtuna Hienohelma. Kuvassa neiti A meidän perheen ihan oikea prinsessa. Sammakko asu on vihreää collegea nurinperin ommeltuna. Minusta pinnasta tuli paljon mielenkiintoisemman näköinen kun käytinkin kankaan nurjaa, enemmän sammakko mainen?! Puku on aikalailla omasta päästä ommeltu haalari jossa pitkä rivi painonappeja ja tietty räpylät. Minulla on muuten samaa kangasta vastaava pipo mutta isompi :-D sammakkoperhe!

Oma vappuni hujahti tänä vuonna varsin vikkelissä ja iloisissa merkeissä Helisingin suunnalla. Tanssittua tuli niin että jalat ovat ihan rikki vieläkin vaan oli aivan hulvattoman lystiä :-)

Blogissani tulee hetkeen olemaan hieman hiljaista jällleen,.. tanssilliset kuviot sekä koulu pitävät minut hetken verran varsin kiireisenä :-) en kuitenkaan missään nimessä ole lopettamassa tai pitämässä pitkääkään taukoa,.. hetken vain!
Nähdään taas,..

Haute Couture

2009-04-16T19:05:00.013+01:00

Haute couture (ransk. korkea räätälöinti tai korkea muoti) on Ranskassa 1700-luvulla alkunsa saanut muotitaide, jolla nykyisin viitataan kalliisiin ja korkeatasoisiin, mittatilaustyönä ja pääosin käsintehtyihin muotiluomuksiin, joita voidaan pitää taideteoksina. Haute couture on suojattu nimi, jota saavat käyttää ainoastaan la Chambre Syndicale de Haute Couturen jäsenet, jotka täyttävät tietyt tarkat vaatimukset (ateljeen henkilöstön määrä, osallistuminen viralliseen näytöskalenteriin sekä mallistossa käytetyille materiaaleille asetetut vaatimukset). Harvoilla on mahdollisuus hankkia todellisia haute couture -pukuja. Nykyisen merkityksen käsitteelle antoi laajalti haute couturen isänä pidetty Charles Frederick Worth.

Haute couturea luovat kuuluisimmat muotitalot, kuten Chanel ja Christian Lacroix. Termi viittaa yhtä aikaa sekä suunnittelijoihin ja muotitaloihin että itse luomuksiin. Haute couture -mallistot eroavat niin kutsutuista ready to wear -kokoelmista paitsi hintansa niin myös valmistusfilosofiansa perusteella. Haute couture -luomukset tehdään kalliista materiaaleista ja kankaista tarkasti käsityönä viimeistellen eikä uniikkipukuja ole tehty käytännön näkökohtia huomioiden vaan taideteoksiksi. Internetissä Haute Couture -show'n esitteli ensimmäisenä Yves Saint-Laurent vuonna 1996
(määritelmä Wikipediasta)

Tämän parissa olen viime päivät pörrännyt.
Huippumuoti ja haute couture on niin kovin mielenkiintoista! ette uskokkaan mitä erikoisempia virityksiä niitä löytyykään maailman runwayltä?!
Aloitimme koulussa viimein kauan odotetun mekkojakson!
Minulla on iso pino luonnoksia ja ideoita, mutta millä ihmeellä saan niistä valittua juuri s e n mekon.
Olen kuitenkin päätymässä kesäiseen leveähelmaiseen liehuvaan kesäunelmaan.

tässä mekossa on yläosassa sitä tunnelmaa ja rakennetta jota mietin myös. ohuempi materiaali huivimaisesti rintojen kohdalle aseteltuna..

ihastuttavia kuvia, inspiroivat!!

niin kaunis ja erikoinen

haluaisin muuten kaiken muun ohella hatuntekijäksi! oi mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä! vaan harmillisesti suomessa hattumuoti on varsin vähäistä...

En nyt oikein osaa sanoa mitään järkevää, joten annan kuvien puhua puolestaan!
Kuvat ovat vuosien 2008-2009 Collezione lehdistä.

Mukavaa & makoisaa viikonloppua :-)

pääsiäinen

2009-04-13T16:22:00.007+01:00

Pääsiäinen kului kuin omalla painollaan. Lapset olivat isällään (hänen viikonloppunsa) sitä enenn kuitenkin kävimme minun isäni mökillä syömässä massut pulleiksi pääsiäisherkkuja.

Pääsiäiseen ei ole minun lapsuuden kodissani ole liittynyt perinteitä. Suklaamunia metsästimme palmusunnuntaina söimme pashaa ja lammasta. Virpomassakaan emme koskaan käyneet.
Tämä pääsiäinen omassa kodissa pienen perheeni kanssa meni aika saman tyylin. Hyvin hillitysti ilman mitään sen kummempaa.
Ehkä ensi pääsiäisenä muistaisin laittaa ruohotkin ikkunalle ajoissa ja maalata munia, ostaa sitä mämmiä ja pukeutua noidaksi (vieläpä oikeana päivänä)
ehkä...
veljeni

Mökillä maa oli vielä paikoin hyvinkin paksun lumen alla. Vieressä olevalla metsä pläntillä on jokin mystillinen vetovoima lapsiini. Vaan tykkäsinhän minäkin siitä kun olin pieni.
Kestää kuitenkin tovi vielä ennen kuin maasta pääsevät puskemaan krookukset ja narsissit. Mökillä ehkä pari tovia, alueena siellä on viileämpää kuin esimerkiksi täällä Lahdessa.

Ai juu, ja vaikka mainostin pääsiäistäni rauhalliseksi mainittakoon, että on tullut taas myös tanssittua! ja ihan festivaaleilla kuulkaas!

shhh se on täällä...

2009-04-09T15:45:00.002+01:00

I H A N A A viimein se koitti, loma :-)

Loma pitää minut kuitenkin vähintään yhtä kiireisenä kuin arki. Vaan täysin iloisissa ja positiivisissa merkeissä.
Luvassa on tee hetkiä ystävien kera, elokuvia toisensa perään, pääsykoe lukemista, aurinkoa aurinkoa ja paljon herskyvää naurua! eikä unohdeta tanssia...

ihanaista suloista pääsiäistä pupuja ja tipuja!!
;-)

2009-04-04T08:27:00.004+01:00

Viime aikoina tuntuu, että kaiken menevän kuin pikakelauksella.
Minä vain istun pysäkillä kylmenevä kahvikuppi käsissäni.
Siinä lukee että HOT vaikka muistaakseni silloin taisi olla enemmänkin COLD. Siis hot'n cold aivan kuin Katy Berrykin radio renkutuksessaan laulaa.

Viime aikoina olen kovasti painiskellut ura ja tulevaisuuden suuntien kanssa. Toisin sanoen murehtinut niin että päässä poksuu...
Tämä viikko on ollut koulussa varsin kauhea osin omasta syystäni osin ulkoapäin saaduista huonoista energia virroinsta. Olen huomannut päähäni on iskostuneen kauhean pelon siitä, että olenkin aivan väärässä paikassa. Kaikki yhtä ajan hukkaa ja turhuutta, tulenko koskaan tekemään mitään. Olenko tekijä vai vain haaveilija? Olen onnistunut joka jaksossa sujuvasti alisuoriutumaan ja löytämään sen matalimman kohdan aidasta, mutta miksi?! kun kuitenkin niin halusin ja haluaisin tätä?

Minä vain tanssisin kaiket päivät, siitä saa energiaa ja pystyy kuin uppoamaan omaan maailmaansa,... pois pois kaikesta murehtimisesta ja likaisista ikkunoista.
Kevät se tuo ilon ja auringon, suuret toiveet tulevasta kesästä mutta myös pölyn ja tulevaisuus ahdistuksen. Ristiriitoja niitä se kevät on ainakin minulle juuri nyt. Hoopoutta lisää se että ulkona näyttää satavan lunta?! Miksi?! ei ei ei sen niin pitänyt mennä, huokaus! Ehkä tämäkin on osa jotain suurempaa suunnitelmaa.... joka ei vain ole tarkoitettu kaltaisteni pienten ihmisten ymmärrettäväksi :-)

Kävin muuten Helsingissä piipahtamassa,ja erikoisesti keskellä viikkoa! Oli rentouttavaa ja kiintoisaa! Pieni mietintä loma ei ollut siis pahasta. Odotan innolla seuraavaa kohtaamistani keväisen Stadin kanssa... alamme hetki hetkeltä olla enemmän ja enemmän sinut toistemme kanssa!

PS:Tykkäsin niin tuosta vanhemman mallisesta junasta (ala kuva)Helsinki- Lahti- Kouvola. Aivan erilailla matkustamisen tunnelmaa ja huomattavasti mukavammat penkit.

2009-03-30T18:30:00.003+01:00

Viikonloppu vierähti tanssin merkeissä pe-su Lahdessa oli ensimmäistä kertaa Salsa Festivaali.
Tanssitunteja sekä iltajuhlat esityksineen ja live bändeineen.
Oli aivan huippu hauskaa, vaan jalat ovat niiiiiiin kipeät!
Tanssittua tuli paljon niin tunneilla kuin bileissäkin.
Tutuistuin moniin hurmaaviin ihmisiin ympäri suomea.
Opin paljon bachatan erityyleistä, pyörin vimmatusti LA- style salsan kuvioissa sekä opin kuinka Cabare kaunottaren tulisi kävellä. <--- hyvin haastellista. Jos satutte törmäämään minuun kadulla ja kävelen kuin ankka pehva pystyssä todennäköisesti harjoittelen juurikin tuota kävelyä. Ei vain minulta suju vielä kovinkaan luontevasti :-D
Pyöritystä riitti ja cuba motion salsaa sai tanssia kerrankin oikein sydämmensä kyllyydestä ja oi miten hurmaavia herroja oli tanssittamassa.

Olen aivan suorastaan huvittunut kuinka kamalaa tämä arkeen palaaminen onkaan ollut. Jalkoja kun kuumottaisi vielä hirveästi viedä tanssimaan. Näin se tanssi kärpänen on taas puraissut ja kuume on kova....

Meinasin vielä laittaa kuvan jaloistani.. ennen ja jälkeen ;-) mutta jätettäköön se tällä kertaa kuitenkin pois. Nyt painelen neulomaan ja katsomaan lasten kanssa Babaria....

Mukavaa viikonalkua kaikille!

täällä ollaan... hih hei ja hulinaks

2009-03-23T16:07:00.004Z

No siis aivan aluksi ja alkajaisiksi minulla on uusi tukka! Ei mitään super radikaalia vain huomattavasti lyhyempi kuin ennen. Ihanan kevyt olo tuli kun tukkaa alkoi parturissa putoilla lattioille.

Jotenkin tämä kevät on saanut minussa suuren uudistumis vimman käyntiin.
Kotona olen kävellyt ja ääneen pohtinut mitä millekkin epäkohdalle voisi tehdä, se tuleeko mitään noista oikeasti tapahtumaan onkin sitten eri asia! Vaihdoimme lasten huoneeseen (makkarin alkoviin) keväiset ruusuverhot, miten piristikään!
Kaikki huokailimme siinä kuoronaa ihastusta...
Ostin viimein uusia pussilakanoita, haalean vaalean sinisiä valkoisilla palloilla. Jokseenkin viehätti vaikken sinisen ystävä yleensä olekkaan. Jotain on siis tekeillä?!

Neuleitten parissa olen puuhannut jokseenkin laiskasti, ei vain tunnu löytyvän riittävästi rauhallista aikaa. Olen kuitenkin aloittanut ja neulonut hattaran väristä villa/bambu lankaa. Siitä tulee lapsille villatakki. Ihastuin niin malliin ja väreihin, mutta siitä lisää kuvien kera kunhan saan valmista aikaan :-) Itselleni innostuin eräs päivä suunnittelemaan keväistä neuletta, ja sain jonkin huippu hyvän idean, mutta arvatkaas muistanko sitä enää?! ärrin murrin murinaa... sormet ristiin että ajatus tulee mustin sopukoista vielä takaisin, useimmiten niin käy kun lopettaa yrittämästä muistaa. Pakottamalla ei mistään tule mitään tämä olen omalta kohdaltani ainakin huomannut todeksi.

Ompelu puolella olen heittäytynyt todella kesäiseksi ja ommellut itselleni kesämekkoa?! Mikä sitä vaivaa he miettivät, ulkonahan pyryttää vielä lunta?! Asian laitaa vahditti minulle hyvin tunnusomaisesti lähestyvät tanssiaiset, tai tanssi juhlat ehkä ennemmin, sekä siihen liittyvä havainto ettei minulla ole mitään päälle pantavaa! ei kun ompelemaan vielä viime silaukset puuttuvat ja kolttu on valmis! jännittää arvatkaa vaan kuinka paljon, sormet ristiin että sopii ja istuu....

Neidit ovat olleen vaihdellen mitä hurmaavimpia toisina päivinä puolestaan aivan hirviömäisiä kiukkuilijoita. Suloisinta on kuunnella lasten huoneesta kantautuvaa kotileikkiä! tämä on uutta ja jännää, vauvoja hoidetaan suurella huolella ja rakkaudella. Niin minäkin joskus pienenä....

H U O K A U S!
ja mukavaa viikon alkua kaikille ja terveisiä!

2009-03-12T14:16:00.004Z

Taas tässä ehti vierähtää tovi.
Tavallisuudesta poiketen en olekkaan ollut kiireessä vaan aivan toisesta k.tilassa tällä kertaa. Nimittäin kipeänä.
ja vieläpä keuhkokuumeessa..

Käsityö osuus --->
Onneksi nyt alkaa jo olla sen verran parempi olo että jaksaa sentään neuloa :-) sillä minulla on taas hurjasti ideoita....ja mm. tuollaista ihanaista kevään keltaista pehmeääkin pehmoisempaa lankaa. Olettekos muuten kuulleet paljettilangasta,ja se se vasta herkkua onkin! mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen saanut näppiini enemmän sitä.

Minulla on kerrankin ollut aikaa miettiä mistä kirjoittaa tai blogata miten sitä nyt haluaakaan nimittää. Mutta voitteko kuvitella?! en muista näistä GRANDE IDEA jutuistani mitään, kerrassaan kammoksuttavaa! no opinko tästä mitään tuskin, mutta ainakin sen että tästä lähin pidän muisti kirjaani himpun verran lähempänä itseäni, jos vaikka muistaisin kirjoittaa siihen...

lomalta paluu

2009-03-01T08:42:00.009Z

Olen oppinut neulomaan sukkia :-D ja olen uudesta taidoistani niiin kovin iloinen ja ylpeä! mitä ihmeellisempiä mahdollisuuksia tämä avaakaan...hyrr ihan ei malttaisi ollenkaan olla aloillaan pää tursuaa suunnitelmia ja idoita!
Kivaa!
Olen aloittanut sukkailut pitkillä polvisukilla keväästä. (Nalle four seasons spring) Periaatteessa en yhtään tykkää pätkä värjätyistä langoista,mutta tämä toimii ihan siedettävästi näyttää jopa ihan kivaltakin sukkana. Näin sitä voi toisinaan ylittää ennakkoluulon ja löytää jotain uutta. Tuskin tulee enempää neulottua näitä sukkia ellei pikkusiskoille...

Tässä helmikuun lopussa minulla karkasi hieman mopo paitsi sukka suunnitelmissa myös lanka ostoksissa! hups hups miten niitä onkaan kertynyt ihan mahdoton gramma määrä... no mutta kaikille on melkein ainkain suunnitelma! ja ihania ihania värejä ja tekstuureja, ei sellaisia voi vastustaa. Voisinpa itseni kiusaksi joku päivä kuvata kaikki uudet langat ja kunhan tulee valmista laittaa ennen ja jälkeen kuvat.
Nämä kädet eivät ainakaan lepää toviin :-D

Ompelus puolellakin on hurjasti hommaa, ja ideaa pukkaa niin ettei niitä ylös ehdi saada,.. kamalan rankkaa tämä! kuitenkin nautin täysin siemauksin, kevät tekee hyvää!!!!

neiti A ja touhut
Njoskus tarvitsee levätttä ja etsiä uusia näkökulmia elämään...

big& small, pikku siskoni ja neiti A puhaltavat saippua kuplia. On herkkää huomata kuinka samanlaisia ja kuitenkin ihan erilaisia tuokin pari valjakko on. Iso ja pieni, pieni perässä mitä iso edellä...
meillä on ollut rakennus projektia...voitte arvata ketä tuolla asuu ? no tietysti prinsessa ja lepakko!

kevättä on ilmassa kirjaimellisesti ja kuvaaannollisesti ;-) pää leijuu noiden pilvien tasolla tänä aamuna on hyvä olla ja mieli kevyt...

lumisissa tunnelmissa

2009-02-19T05:23:00.006Z

Säät ovat suosineet ja mieli on valon ansioista virkeä! Ihanaa lähteä kouluun ja palata kotiin valoisassa. Pimeän selkä tuntuu viimein taittuneen, hetki vielä ja ollaan jo pääsiäisessä... sitä ennen kuitenkin lasketaan vielä mäkeä ja syödään laskiaispullia :-)

Iloisia talviaamuja ja päiviä!!!

2009-02-10T19:25:00.005Z

Eilen aamu valkeni kauniiseen päivään!

Ihastuin ikihyväksi kun huomasin kukkakaupassa näitä kaunottaria!! Olen ihan heikkona näihin kukkiin, ihania! Siis ruusuleinikkejä...
Tykkäisin myös maljakko kukkina mutta niitä(kään) ei juuri meinaa löytyä. Nä,ä olivat odottamaton ja iloinen tervehdys keväälle! Nyt kotikin on sonnustautunut kevään tuloon. Epäilen kuitenkin että ehken aivan vielä ole valmis vaihtamaan verhoja....odottelen lämpimämpää keväistä aikaa. Tässä vanhassa talossa kun ikkunat vuotavat mahdottomasti, paksummat verhot pitävät vedon hieman paremmin loitolla.

Lopuksi vielä nolo tunnustus epäkelvon ompelijan toilailuista.
Tässä kuva lähes valmiista paidastani.
Siihen ei aluksi kuulunut lainkaan tuollasita vyö härveliä ( pelastus operaation tulos) sähläsin painonappi masiinan kanssa eivätkä napit kohdistuneet aivan oikein vaivainen puolen sentin heitto meinasi pilata paidan tyystin. Sittenpä siitä tulikin aika erilainen kuin aluksi piti.
Ei huono, mutta on noloa tunnustaa että minusta ei taida tilaustyö ompelijaa tulla koskaan! Kun tämä meininki on niin sattumanvaraista ja patenttiratkaisuita löytyy joka lähtöön....

pump up the 90's

2009-02-09T06:39:00.001Z

Eli tunnelmia perjantailta!
Olin mukana kemustelemassa ystävän synttäreitä teemalla ysäri! Vaikka en itse ole suuri 90-luku fani oli juhlissa silti hauskaa ja ihmiset loistavissa asuissaan saivat aikaan kerran jos toisenkin herskyvät naurun remakat! Itse oli hiukka tylsä enkä pukeutunut teemaa,... enhän omista mitään ysäriä! olin/ olen enemmän 60' & 70's girl! kuten ehkä blogini perusteella olette havainneet...

kiireessä& lennossa

2009-02-04T05:37:00.001Z

Tervetuloa hyvät ystävät kiitolinjalle!
Meillä takuu varmasti elämänne ei käy pitkäveteiseksi, voimme myös taata ettette hetkeäkään ehdi aloillanne istahtaa (hyvällä omallatunnolla!)

Siis tiivistetysti vauhdissa, jälleen....
Pieniä ja suuria väsymyksen merkkejä on jo ilmassa ja yritän vähän toppuuttaa tätä kiitolinjaani jottei totaalinen väsymys pääsisi iskemään.
Koulun puolesta voin jo melkein hurrata valmista paitapuseroa, joskin napit vielä puuttuva..köhm!
Neule puolella valmistuneina valokuvausta odottelevat slipoveri viritys, sekä metsän vihreä pappa takki muunnos....
Voi kunpa minulla olisi enemmän aikaa neuloa, se on niin rauhoittavaa ja terapoivaa! sitä kaipaisin tässä hetkessä aamu kiireen jälkeen ennen kuin juoksen perinteiseen tapaami pää kolmantena jalkana bussiin....!

KIIRE!

tadam tada da dam..

2009-01-25T19:00:00.006Z

Vielä kuvia loppuviikolta ja meidän kotipäivistämme.
Keksimme N:n kanssa kasvomaalit ja meillä oli kovin lystiä! Vihreät posket olivat yllättävän kivat, tuskin otan aivan joka päiväiseen meikkirituaaliini,mutta kuitenkin vaihtelu voisi joskus virkistää. Minulle tulee nimittäin hyvi herkästi oikein punaiset nukke posket. Toisinaan pidän ominaisuutta ihan kivana toisinaan taas suorastaan nolon.. siinähän helotat kuin minäkin tomaatti... höm!

Valon määrä on lisääntynyt himppu kerrallaan, mutta kaunista kuvaus valoa on oikeastaan vain hyvin lyhyen aikaa per päivä. Aamuisin, ja aamupäivisin ehkä hyvässä lykyssä vielä iltapäivälläkin. Odotan kevättä ja aurinkoa, valoa ja noh tiedättehän sitä kutkutusta mahan pohjalla..!

Huomenna palataan taas arkeen ja viettämään ne pienetkin valoisat hetket ompelu luokassa loisteputkien ympäröimänä, huokaus! Mutta tarkoitus olisi olla suorastaan ihmeellisen tehokas ja toimelias! jopa aikaan saava. Pitäkää peukkui :-)

2009-01-24T10:11:00.003Z

Tämä päivä on ollut yllätyksiä täynnä... lähinnä surulliseksi tekeviä!
Elämä on todellakin niin kovin hauras, jokainen päivä on suuri ihana lahja! Se vain meinaa unohtua niin kovin helposti....

Nukuin kovin levottomasti lasten yskiessä, mutta heräsin silti ihmeellisen onnellisena! Aamu ei ole niitä kauneinpia, kotini ei ole siisteimmillään. Hiukset kammottavasti pystyssä, mutta silti sydän pakahtuu onnesta!
Yritetään muistaa uskaltaa olla onnellisia!
kaikesta huolimatta...

Tänään sattui tämä kaunis kaunis kappale eteeni Youtubessa.
Olen aivan lumoutunut...
Kappaleen nimi on suomennettuna jotakuinkin Minne menet..

sairaslomalla

2009-01-23T08:35:00.014Z

Neiti N on ollut muutaman päivän flunssassa, eilen ja tänään olemme olleet kahdestaan kotona ja hiippailleet ympäriinsä.
A puolestaan lähti iloisella mielellä päiväkotiin. (lapset ovat olleet tämän viikon sijaishoidossa päiväkodissa, kun oma perhepäivähoitajamme on sairaslomalla) On suloista kuinka lapset niin innostuivat päiväkodissa olosta. Sitä ei kuitenkaan tiedä milloin saamme vakipaikat.
Täällä päin ovat niin kovin täynnä. Ja ainainen ongelma on se kun minulla on kaksi ja samanikäistä, paikkoja vapautuu samaanaikaan niin harvoin. HUh!

Innostuimme N.n kanssa hassuttelemaan kameran kanssa....
Paistoimme suuren suuren pannukakun....
kävimme kuumassa kylvyssä...
ja kantoliinailimme halki keskustan...

Pikkureppanalla kuume sahaa ylös alas ja yskä riipii äidin sydäntä. Vielä kun kipeä lapsi malttaisi olla rauhallisesti ja levätä, aika epätodennäköistä sanoisin. Kävelimme kaupungilla, ja N nukahti hetkessä kantoliinaan ja siinä sitten tuhisi. Vauva-aika tuli niin mieleen, silloin kävin paljon tuollaisilla kävelyillä... oi niitä aikoja!
Oi minun pieniä vauvoja jotka ovat kesällä jo 4v....

Pikku kultani innostui kuvaamisesta siinä määrin että kaappasi kamerani ja otti pitkän sarjan kuvia, tässä niistä muutamia.
Lapsen innostun on ainutlaatuisen suloista ja tarttuvaa.
Minusta kuvissa oli hauskoja juttuja, sellaisia joita en itse osaisi kuvata tai ajatellaakkaan. Sitä on niin kaavoihin kangistunut.

2009-01-22T08:15:00.002Z

omakuva

movies

2009-01-18T16:05:00.005Z

http://fi.wikipedia.org/wiki/P.S._Rakastan_sinua_(elokuva)

Katsoin tänään tämän elokuvan, ja itkeä vollotin.
Olen aika herkkä itkuinen henkilö, toisinaan itken hyvinkin onnettoman pienistä asioista.
Itken ilosta, onnesta, väsymyksestä, sympatiasta, empatiasta, ja tietysti surusta.
Katsoin tämän elokuvan koska äitini niin lämpimästi sitä suositteli, ja minulla oli aikaa. Ja ehkä juuri sellainen olotila jota tämän kaltainen elokuva vaatii.

Pidin kovasti elokuvasta, tämä kolahti romanttiseen sieluuni kovasti.
Käykää kurkkaamassa jos sattuu eteen.
Suosittelen, vaikka tämä onkin ns. kevyt hömppä eli romanttinen komedia.

Toivoisin tällä alkavalla viikolla ehtiväni elokuviin katsomaan Once elokuvan. Nyt se pyörisi lyhyen hetken täällä tuppukylässäkin... odotan innolla elokuvan kovasti kehuttua musiikkia.

2009-01-16T17:26:00.004Z

Siitä on todella taas hypähtänyt monta monta päivää kun viimeksi tänne kirjoitin saati ehdin edes asiaa ajatella minuuttia pidempää.
En oikein osaa sanoa mistä päästä sitä aloittaisi.
Olisi niin paljon helpompaa kertoa teille kaikkea jutellen, selittäen innostuneesti käsien huiskiessa vaihdikkaasti tahtia.
Tämä kirjoittaminen kun tuntuu joskus niin vaikealta.

Innostuin valtavasti taas koulu jutuista. Tuntuu että kaikki innostaa tätä nykyä jokin kummallinen blokki katosi joulun ja uuden vuoden myötä. Toivon että tämä tila on tullut jäädäkseen. Tästä ihan nauttii.

Aloitin uuden harrastuksen ja lämmittelin vanhaa.
Päätin mennä Brasilian ju-jutsun peruskurssille ja siitä sitten mahdolisesti jatkaa harrastusta. Ensimmäiset harjoitukset ovat ohi, olen aivan mustelmilla ja lihakset jumissa mutta hyvin hyvi onnellinen ja iloinen! Tämä on pitkästä aikaa todella minun juttuni! Kyllästyin tanssipiireissä siihen naisten suosimaan seläntakana puhumiseen, ainaiseen valittamiseena ja yleiseen kanailuun. Nautin siis täysin siemauksin olostani hyvin hyvin miehisessä maailmassa, kaapin kokoisten korstojen keskellä :-)
Vanhana harrastuksena kävin ensimmäistä kertaa 10 vuoteen baletti tunnilla. Tykkäsin kyllä mutta jotenkin tuli hyvin kömpelö ja norsumainen olo. Ei yhtään sellainen kuin 15 vuotiaana! Huh ikä ei tule yksin...

Voin hieman paljastaa että innostuin kaavailemaan itselleni lävistystäkin...täällä siis todella puhaltelevat muutoksien tuulet. Mutta katsotaan nyt ---

tuulet puhaltaa

2009-01-09T16:03:00.009Z

.Ratiriti ralla, tuli talvihalla, kuuraparta tuiskutukka, lumiviitta, harmaa sukka. Ratiriti ralla semmoinen on halla.

Kylmät viimat ovat puhkuneet ja puhallelleet tänään.
Kaipaisin hieman myös toisenlaisia tuulia. Uusia jännittäviä tuulia, muutoksen tuulia!
Jotain jotain tässä nyt kovasti haikaillaan.

Koulumme sijaitsee ns. maalla eli noin 30min bussi matkan päässä Lahdesta. Ihmmeellisesti siellä eletään erilaisessa ilmanalassa, poikkeuksetta.
Tänäänkin saimme nauttia kauniista unenomaisesta lumisateesta.
Oli hurmaava näky kun maisema peittyi nopeasti enemmän ja enemmän valkoiseen.
Ja suuret hiutaleet leijailivat ja täyttivät ilman.
Lahdessa sen sijaan on tuullut, kovasti. P
akkasta ei niinkään ole.
Mutta silti väittäisin että on kylmä.

En valita, kun tavallaan tykkäänkin tästä.
On hauska tulla sisään ja huomta nenänsä punoittavan ja poskien muuttuneen oikein nukenposkiksi. On myös hauska seurailla ihmisiä ulkoilmassa, kaikkien nentä punoittavat ;-) Hurjaa sen sijaan on nähdä ihmisiä kylmällä säällä ilman huppua/ pipoa/hattua täysin paljain päin.! useimmiten nuoret nuorehkot naisihmiset harrastavat tätä hupsua tapaa... kummastelen!
Minulla kun korvat jäätyvät hyvin herkästi.

Löysin muuten pari viikkoa sitten talvitöppöseni kesäteloilta. Viimein on viimaa jossa näitä tossuja pitää. Ovat nimittäin todella lämpimät, sillä sisävuorit ovat lämmintä paksua karvakangasta! Ei palele ei!
ratiriti ralla luistelemaankin voisi mennä...

koulua

2009-01-09T04:38:00.002Z

koulua koulua
siitä se arki tuntuu taas täyttyvän

olen ollut aika innoissani taas kaikesta! tosin alkuun pääseminen ja aloittaminen tuntuu vaikeammalta kuin koskaan. miten se onkaan niin?!
ehkä kaikki tarvitsee oman aikansa....
olihan loma ihmeellisen pitkä ja tapahtumarikas.

tulevien viikkojen työtunteja tulevat täyttämään kaulukset, napit, rannekkeet, halkioharjoitukset sekä se jo hieman toivottomalta tuntuva paitakankaan metsästys! pistäkää siis sormet ristiin
että löytäisin hyvän ja sopivan kankaan , niin ja ajoissa!

nyt aamupuurolle ja pakkaamaan koululaukkua ja sitten vain bussille.
kuin pieni koululainen konsanaan.....

maalaan maisemaa

2009-01-05T18:14:00.003Z

Rehellisesti tunnustan jo kaipaavani arkea. Lomalla on aina kivaa ei siinä mitään. Tuntuu kuitenkin että päivien kulku jo katoaa...
Arki ja säännöllisyys, tehokkuus kaikki se sitä kaipaan. Ja tavallaan kaipaan niitä pieniä asioita, jotka jonkin ajan jälkeen ovat juuri niitä jotka alkavat ärsyttää ja väsyttää. Voi pientä ihmistä kun ei se osaa olla tyytyväinen mihinkään.

Kuvakulmani ovat ilmeisesti kovasti kallistuneet tarkastelemaan taivaita...
Eteen on kai vain sattunut monta kiehtovaa maisemaa.
Toivoisin osaavani kuvata luontevasti ihmisiä. Olen vain huomannut arastelevani jopa pelkääväni ihmisten kuvaamista, etenkin ihmisjoukkoja yleisillä paikoilla. En tuttuja niinkään. Jokin vain tekee siitä niin kovin vaikeaa.
Pitäisikö hankkia isompi isoiiiso kamera jonka taakse piiloutua kuvaamaan. Helpottaisiko?..

Jospa heitän itselleni haasteen napata vähintään kahdesta ihmisestä kasvokuvan seuraavaan kirjoitukseeni.
Nyt jo kohoaa kylmähiki... huh! toisaalta voitte kuvitella tämä on jännittävää, innostavaa! Jos heittäisit itsellesi haasteen mikä se olisi? mihin liittyisi?

aamu &ilta

2009-01-04T18:40:00.002Z

Useana aamuna olen herännyt ihastelemaan ihmeellisen kaunista valoa! Aamut ovat olleet ihania. Taivas punaisen ja herkän lilan sävyissä, pieniä pilven hötöjä ja kylmän ilman kuulautta.

Vastaavasti myös useana iltana olen pysähtynyt katsomaan purppuraisena hehkuvaa taivasta ja kummallista kapeaa kuuta. Kaupungin valoissakin omaa taikaansa. Neon kylttien ystävä en ole ollenkaan, mutta olen heikkona noihin langoista keikkuviin vanhan ajan valoihin. Sekä erääseen lyhtypylvääseen.

uusi vuosi

2009-01-03T08:39:00.005Z

Lapset ovat niin energiaa täynnä, ihanan peuhaavaisia. Pitäisi enemmän vain heittäytyä mukaan ja murehtia sotkuja sun muita vasta myöhemmin mieluusti ei ollenkaan.
Murhetimisesta(itseasiassa) olisi hyvä oppia päästämään irti.
Ottaa repäistä ja heittää pois.
Ei se mitään kuitenkaan auta, vie vain yö unet, tekee ahdistuneeksi ja levottomaksi.

Nukkuminen taasen on asia jota minun ei aiemmin ole tarvinut edes miettiä. Itsestään selvyys ja ihanuus. Nykyisin vähän niin kuin välttämätön paha. On nukuttava koska on nukuttava. Onneksi aamuisin on pääsääntöisesti ihana herätä ja avata uusi päivä, uudet kujeet jne. ja uusi vuosi!

Uuden alun kunniaksi sormiin saivat jäädä uuden vuoden nättipäivien kunniaksi hipaistut kimallukset. Uutta alkua symbolisoikoon myös uusi tukka!

Korpin musta.

Ja jos olitte sitä mieltä että hiukseni ovat luonnostaan sen väriset, korjaus!
Luonnostaan olen tumman ruskea hiuksinen. Äidilläni on mustat hiukset.
Tässä tukassa on ihan velho olo! Sellainen kohtalokas ja mystinen. Kiikuttelen ja kaakuttelen vielä siinä välillä tykkänkö vaiko enkö. Tämän kanssa kuitenkin nyt mennään.

2008-12-27T10:31:00.011Z

Tänään oli siivous aamu. Imurin varteen oli tartuttava ja taltutettava joulun aikana ilmestyneet pölypallerot ja villakoirat. Innostuin niin että pyyhin myös pölyt, vaihdoin kaikki peti vaatteet ja jynssäsin keittiötä. Klassisesti mopo oli karata käsistä. Joskus siivouskin voi viedä mukanaan. Kaipa tässä pyjama päivien jälkeen piti hieman heittäytyä toimeliaaksi.

Sain tontuilta erikoisen kaulakorun. Tykkään kovasti. Mutta ihmetyttää miten ihmeessä tuo onkaan koottu & kasattu?! Aikaa on varmasti mennyt muutama tovi. Kivet ovat aika pieneniä ja niitä on paljon.
Tytöt saivat molemmat naamiot ja fuksian punaiset pitkät sormikkaat. En osaa sanoa olenko ihastunut vai kauhistunut noista. (ja muuten itse tuli hankittua) No lapset ilahtuivat ja mikäpä olisi hauskempaa kuin roolileikit! Haaveilen jos saisin joskus kokeiltua itse naamioiden/ naamarien rakentelua. Sellaisia Venetsia karnevaali tyylisiä!

Olin rakastunut jo kauan sitten punaisiin neilikoihin. Pitkästä aikaa ostin viikolla ennen joulua kotiin kimpun. Ja ihme kyllä edelleen kukkivat ikkunalaudalla punaisina ja niin kauniina!
Punaiset neilikat..

* * * * * * * ** * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Vielä vilkaus Tapanin päivän tunnelmista.
Pakkasimme kimpsumme ja suuntasimme tyttöjen kanssa isäni mökille maalle.
Maaseudun idyllin on/ oli jälleen aivan ihana.
Oli hurjan hauskaa ja tunnelmallista. Pääsin 26 pvä vasta todella omaan joulu tunnelmaani. Isällä soi levy soittimessa upean mahtipontisesti mm. Karita Mattilan joulu levy, Tsekkiläistä joulu musiikkia sekä klassista upeaa Saksalaista joulu perinnettä jne. lista on loputon .
Tätä kaivattiin!
Pöytä oli koreana jouluisissa kynttilöissa ja tontuissaan. Isäni on ehdottomasti yksi parhaista kokkailijoista kenen herkkuja minun on ollut ilo päästä maistamaan. Tällä kertaa pikku veljeni oli apu kokkina/tonttuna.

Neiti N ja täti A askartelevat helmistä rannekoruja.
Touhua ja tohinaa riitti.
Maalla on ihanaaa muuttaisin jos voisin.

2008-12-25T12:44:00.009Z

Joulupäivä,
Tämä on epäjännittävä päivä, ihana. Eilisen odottava tunnelma on väistynyt.
On levätty, saunottu/kylvetty, glögsytelty ja tietysti avattu paketteja.
Tänä vuonna pukki ja tonttuset toivat mm. kirjoja ja kylpyvaahtoa koko perheen tarpeisiin, sukkia, luvatut Barbit ja kauniita kaulakoruja.
Kiitos tontuille!

Joulu päivä on parhaita dagen efter päiviä.
Voi olla ja hiippailla niissä pyjamissaan, kotikissailla eikä ole mitään pakollista tai pakottavaa tehtävää.
Nautin niin.
Juu eikä välttämättä tarvitse enää kuunnella joululauluja! Vaihdoin itse juuri kanavat takaisin Grooville ja hyvin jammaa...

Jouluaattoon usein kohdistuu kovasti odotuksia monen monen asian suhteen.
Lapsia jännittävät paketit, äitejä lasten nukkumaanmeno ajat, kokkeja ruokien maistuvuus, riittävyys ja yleinen onnistuminen, lahjan antajaa jännittää onko lahja mieluinen vai ei.

Leppoisaa joulupäivää siis kaikille *

Kuuraparta.
Hilpaisimme juuri pulkkamäessä ja lapsilla oli hurjan hauskaa!
On onnea että tänne eteläänkin saatiin lunta!

Mäkeä tultiin alas monella tyylillä. Tässä neiti A:n taidon näyte*

Rauhallista ja suloista Joulua*

2008-12-24T17:47:00.009Z

Jouluaatto,
yllättäen se onkin jo tässä ja nyt.
Kodissa näkyy, tuoksuu ja tuntuu joulu. On onnellista olla vain ja ottaa rennosti. Tämän illan ja koko huomisen ajattelin viettää pyjamassa, ja keltaisissa kotisukissani.
Kotikissana hissunkissun.

Tunnelmallista, herkkää, kaunista, lempeää ja lämmintä joulua teille kaikille ja perheillenne!*
Halauksin Tiuku *

2008-12-21T08:04:00.003Z

Loista joulutähti tiellä lapsuuden, mielelläni aina sinuun katselen.

Jälleen on blogini vaipunut hiljaisuuteen.
Kiireen, lisäksi olen ollut hieman kipeänä, flunssaa sun muuta kaikkea kurjaa ja energioita vievää.
Tänä vuonna joulu on omalta kohdaltani kateissa. Turhaan olen etsinyt, joululauluista, joulupalloista, torin suuresta joulukuusesta, katujen kauniistajouluvaloista, marketeilta ja toreilta, ihmisvilinästä, kahviloiden glögistä sun muusta.
Se tunne vain on kateissa.

Ehkä kaikki tämä vain pohjaa tähän ensimmäiseen eronneeseen jouluun.
Lapsille olen kuitenkin kovasti yrittänyt intoilla kaikkea, ollaan leivottu kovasti ahkerasti piparkakkuja ja torttuja, tehty kortteja ja odotettu joulupukin paketteja.
Mietin edellisiä jouluja. Mitä viime vuonna ja entä sitä edeltänyt? Miten silloin kun olimme veljien ja siskojen kanssa pieniä? On paljon hyviä ja ihania muistoja, surullisia, jopa muutama kiukkuinenkin. Jouluja on ollut ja mennyt, ja tulee tulemaan.

Olen aina ihan pienestä rakastanut suuresti Joulua, en niinkään kristillisen merkityksensä vuoksi, vaan sen tunnelman, rauhallisuuden ja turvan vuoksi.
Olen jo hieman huolestunut itsestäni kun näin olen jouluni hukannut.
Jopa hetken ajattelin että joulun voisi suoraan ohittaa, pyyhkiä kalentereista. Siirtyä suoraan uuteen vuoteen ja arkiseen aherrukseen.
Yritän vielä....

Flunssa tuntuu vieneen kaikki voimat. On niin kurjaa olla kipeänä. Ja sitähän ei muista kun on terveenä. Vasta sängynpohjalta peitteiden lomasta sitä oppii arvostamaan, terveyttä.
Hauskinta tässä tietysti on se että kaksi pientä ikiliikkujaani ovat täysissä elämän voimissaan ja riekkuvat ympäri kotia, nakupelleinä! Puolet ajastani menee siihen kun yritän metsästää noille luonnonlapsille vaatteita. Mehän asumme vanhassa kerrostalossa, joten on aika selvää että ikkunoista vetää kovasti.

Nari nari, siihen tiivistyköön tämä kirjoitus. Sori vain kaikille jo etukäteen!
nari nari,...
jatkan tätä hetken ja sitten ryhdistäydyn. Siivoan ja touhua hikipäässä joulua. huh... huh... viimetipassa tietty *

2008-12-12T06:17:00.002Z

Pih pih,
pih ppiih
täällä ollaan.....
elämä miten pitää kiireisenä.

menossa suuria pohdintoja, yllättävä vauvauutinen,
omia huolia ja iloja, joulunrauhan odotusta, ihania ystäviä ja tanssia!
juhlaa suurta ja pientä...

2008-12-08T05:05:00.002Z

Viikonloppu ja itsenäisyyspäivä hujahtivat ohi nopeasti ja mukavasti.
Emme tehneet kauheasti mitään, ja se oli vaihteeksi todella ihanaa.

Lapset askartelivat joulukortteja ja tuohusivat majoja asunnon jokaiseen nurkkaan. Voitte siis arvata miltä täällä onkaan näyttänyt...
Leivoimme ja söimme pastaa.
Oli meillä lasten askartelemat siniristiliputkin ikkunalla.

Tänään onkin (jo) 8 pvä joulukuuta
Salaisesti haaveilen jo joulukuusen hankkimisesta ja kantamisesta sisään. Joudun kuitenkin odottelemaan kuusikauppiaitten tuloa keskustan torille,vasta sitten saadaan kuusi.
Huomenna muuten hilpaisen Helsinkiin! ja no muuten täällä ollaan ja ommellaan, paitaa...

2008-12-05T19:32:00.004Z

Kuvat ovat kovalevyn kätköistä esiin haalittuja. Etsin ja tunsin että nyt tarvitaan harmonista ja rauhallista.

Rakastan joulussa juuri rauhan tuntua, sitä hiljaista olemista ja rauhoittumista, rakkaita ja lepoa,sekä tunnelmointia. Kiire ja stressi ovat jotain aivan kamalaa, ja se ralli osta,osta, osta, osta!!

Sietämätöntä.

Tänään olen, kuitenkin hymyillyt kuin hullu. On ollut ihanaa huomata ihmisten olevan hyvällä tuulella, iloisina tavallisen kiukkuisuuden sijaan. Hymyily ja nauru ympärillä tarttuvat ihastuttavan herkästi. Naurakaa ihmiset enemmän ja hymyilkää kanssa, jos vain jonkun ihan pienenkin syyn/ aiheen siihen keksitte! pikkiriikkinenkin riittää...

Olen myös tänään toivonut lisää lunta, syönyt joulutortun ja laulanut Hectorin kanssa kilpaa Ave Mariaa.

Päivä on ollut onnistunut.
Peace & Love

hamehomma

2008-12-03T19:45:00.006Z

Tänään oli hyvä päivä.

Sain tyttöjen mekkoset valmiiksi!
Olen kerrankin tyytyväinen työn jälkeen ja tekeleisiin.
2x perusvarma liivimekko ilman nappeja, vetoketjuja tai muuta.
Riittää kun nostaa kädet ylös, suih mekko päälle ja menoksi.
Helppoa ja huoletonta.
Sekä ennen kaikkea todella nopeaa ommeltavaa *

Hieman tuli opettajalta katsetta päivän mittaan, minun kun olisi pitänyt olla väkertämässä puvunkaavaa. Höm... höm..
Mutta tilaustyö, katsokaas!
Pitää olla perjantaihin mennessä valmis. Kiire, siis kiire!

(kärpässieniäkö?, ei vain verhokankaiset mekkoset)

(on our way home)

On kovin häkellyttävää kuinka voikin olla näin pimeää. On pimeää kun lähdet ja pimeää kun palaat. Märkääkin vielä!
Pimeys rajoittaa valokuvaamista, sisälläkin on huono valo. Huonossa valossa kaikki on ikävää. Hyvä säämies toivoisin lunta ja hyvää valoa , mielellään heti huomenna!
Kiitos, merci

2008-12-02T05:55:00.003Z

Tämä päivä vierähtää pitkälle iltaan koulussa, of all places! Niin, noh asialle kun ei mittään voi yritän ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti koulumme tarjoamista hienoista vempeleistä ja palveluista. Ajatelkaas vaikka näitä luksuksia...
- aina kuumana olevat (hienot) höyrytys silitys laitteet
-prässi!
-suuren suuria leikkaus/kaavapöytiä x2
-joukko nopeita ja pitkälle näppäriä ompelukoneita, jotka mm. katkovat langat ompelun lopetukseksi ja tekevät varmennus tikit (peruutus) itsestään näin haluttaessa, paininjalat myös kantapään napauksella ylös
-liidut, sakset, kynät, neulat kaikki viivaimet löytyvät
- suuret käänneltävät sovitus peilit x2
- ja melkein unohdin suuren joukon mitä erikokoisempia sovitusnukkeja (iiihania!)

Luksusta sanon minä!

Ja silti joka päivä koulussa kuulee vain narinaa. Maristaan sitä kuinka kaikki on niin ****** ja niin ***** opettajat niin******* ruoka (ilmainen!) niin ********!
Aika rasittavaa minusta.
Minä kun olen (en toki aivan joka aamu!) niin iloinen että pääsin tuonne kouluun ja saan,/voin opetella kaikkia pölhöltäkin tuntuvia harjoituksia. Kuunnella opettajia ja kahvitella luokkakaverieni kanssa. Ja silti koko ajan kuuluu vain marinaa.

Ajattelin kaavoittaa ja ommella tytöille lasten itsenäisyyspäivä tanssiaisiin mekot. Saas tosin nähdä mitä niistä tulee en ehtinyt kangaskauppaan eilen joten kangas on mitä todennäköisimmin vanhaa verhoa. Ehkä juhlallisuutta lisäävät suuri helma ja leveä satiininauha peittoaisivat vaikutelmaa verhoitsta.
Jas mekkojahan voisi sitten käyttää vaikka joulunakin tai ihan muuten vaankin.

2008-12-01T15:28:00.004Z

Kaunis kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille
Ihana huomata että jaksatte vielä seurailla bloggauksiani.
Lämmittää & hymyilyttää....

Puikoit ovat helskyneet tiuhaan viimeviikkoina.
Tällä hetkellä vaaleanruskeaaharmaata villalankaa, josta olisi tarkoitus muodostua joko slipover tai villapaita riippuen siitä miten istuva (pieni) vartalokappaleista tulee. Ajattelin myös nappilistaa, (ei kiristävää) poolokaulusta, ja isoja rannekemaisia resoreja ranteisiin.

En tiedä kuitenkaan tuleeko juurikaan neulottua joululahja paketteihin.Vaikka aika hyvään neulonta vauhtiin on päästy.
Olen aika huono neulomaan lahjaksi, muille kuin lapsilleni. Pelkään ettei saaja ehkä ilahdu tai arvosta tekelettäni. Ja kuitenkin neulomiseen aina menee oma aikansa, ja tuntuu että työ on jotenkin hyvin henkilökohtainen, sydämmestä tehty. Ja joissain tapauksissa suorastaan sormet verillä valmistettu.

Ompelemalla ehkä, en tiedä. Lahjoja on ihana antaa, mutten tykkää antaa ns. turhia lahjoja, tai lahjaa vain koska niin kuuluu. Tykkäisin antaa ihmisille jotain tärkeää, tarvittua, haluttua, tai muuten vain jotain juuri sille ihmiselle sopivaa...
En oikein osaa selittää, mutta luulen että ymmärrätte mitä yritän sanoa.

Olen muuten hiljalleen huomannut vieroittuneeni kahvin juonnista lähes kokonaan? Muutaman kerran sain pahasta kahvista vatsani niin kipeäksi ettei tee juurikaan mieli kokeilla uudestaan. Cafe Latteja ja Cafe au Laitia niitä kyllä kaipailen. Ehkä siirrynkin tyystin niihin, mutten kuitenkaan hylkää vielä kofeiinia.
Jos säät jatkuvat näin pimeinä ja sateisina piristystä tarvitaan.
En voisi ajatella hankkivani kirkasvalo/ kaamos lamppua, joten vaihtoehtoja ei ole hirveästi. C. vitamiinia tankkaan jo nyt hurjat määrät hedelmien muodossa.
Ihana, mutta toisaalta kamala vaihtoehtohan olisi rakastua! Vaaleanpunaisten haaveiden täyttämä pää tuskin tajuaisi tätä pimeyttä ja synkkyyttä. Elo olis yhtä onnea vain! Mutta toki tämä vaatii sitten sitä vasta rakkauttakin... ja kuten todettu pimeään aikaan sydänsurut voivat olla liiankin lamaannuttavia, joten se on riskillä raukkautta pimeästä pelastamaan.

Paljon lämpöisiä ja suloisia ajatuksia teille, ja joulunodotusta! Jo ensimmäinen päivä kääntyy iltaan.

Hu huuu....

2008-11-30T20:06:00.016Z

Täällä ollaan,
kuliseissa hiljaa,
mutta kuitenkin.

Blogini on jälleen päässyt lipsahtamaan syvään hiljaisuuden tilaan.
Vaikka muistaakseni juuri pääsin uhoamasta uudesta innosta ja upean nopeasta päivitys tahdista.
Elämä kuitenkin on toisinaan niin väkevää/voimaisaa ja se kuljettaa niin vahvasti mukanaan ettei sitä osaa arvatakkaan.

En pidä kiireestä ja siitä kuinka asioita perustellaan ja ikäänkuin hyväksytetään kiireellä. Surullista ja säälittävää mutta, kyllä en voi muutakaan.
Kiirettä, sitä on ilmassa ja liiaksi asti.
Tosin on totta ettei minua juuri ole huvittanut kuvaaminen ( kakkaisten ja pimeiden säiden vuoksi), jota kautta minulla ei ole kuvia laittaa tänne.
Kerrottavaa olisi paljon,ehkä liikaa.
Haluaisi ja haluaisi, muttei tiedä miten suoriutua kaikesta. Turhauttavaa.

Pieni lista kuluneista viikoista, by me.

Olen---
- tavannut ja tutustunut moniin ihastuttaviin ja mielenkiintoisiin jännittäviin persooniin.
-löytänyt ystävän
- melkein kadottanut ystävyyden
- päässyt tanssimaan sydämmeni kyllyydestä jalkani kipeiksi.
-käynyt elokuvissa ja ollut jännittynyt.
-tunnelmoinut joulua (ja hillinnyt itseäni ostamasta liian varhain ensimmäisiä glögejä)
-leiponut lasten kanssa mm delfiinin muotoisia pipareita, ja luumutorttu tähtiä.
- ostanut pulkan ja seuraavana päivänä havainnut lumien kadonneen
-ollut liikuttunut, itkenyt ja nauranut
-hyvin hyvin stressaantunut ja väsynyt. Kuin liian kireäksi pingoitettu kieli.
-neulonut pitkästä aikaa kaulaliinan, ja aloittanut liian monta projektia
-kärsinyt inspiraation puutteesta, sitten löytänyt inspiraation. vain kadottaakseni sen jne. tämä on loputon sykli näiden välillä....
-haaveillut matkasta
- tuntenut rakkautta
-värjännyt hiukseni
- tehnyt turhia hankintoja, mutta onneksi myös hyviä hankintoja
-ollut itsekäs ja epäitsekäs
-ollut vaikuttunut ja ihastunut

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *** * * *** *

Balletti *
Neiti A ja N ovat syksystä käyneet satutanssissa/baletissa 45 kerran viikossa. Aluksi tytöt jännitivät kovasti, mutta tykkäsivät lopulta paljon. Minustakin harrastus vaikka onkin hieman hinnakas, on hyväksi ipanoilleni. Lisäksi opettaja on mitä ihastuttavin, juuri sellainen kuin baletin opettajan tulisikin olla. Tanssikoulun oppilaat esiintyivät viime lauantaina syyskonsertissa. Minunkin tyttöni! Heidän ryhmänsä 3-4 vuotiaat ovat koulun nuorimpia, ja tarvinneeko tuota todetakkaan sööteimpiä tanssijattaria.
En voinut olla herähtämättä itkuun esitystä katsellessani. Olen itse käynyt samaa tanssikoulua, samoilla tunneilla ja vielä esiintynyt samalla lavalla! Voiko tuon nostalgisemmaksi enää mennä?!
Esiintyjien vanhempina pääsimme ns. Backstagelle tai kulisseihin, jossa kävi todellinen tohina ja kuhina, kuten aina ennen esitystä. Muistan sen niin hyvin. Miten ihanaa, miten ihanaa!
Mieleni teki niin pistää meikkiä naamaan, nutturaa päähän, pukua ja kirmaista lavalle muiden mukana! Toivottavasti sitten joskus....

Neiti N ja jännitys kulisseissa...

Kenraaliharjoitus

Show ja muiden ryhmien esityksiä...

steppiä

ja nykytanssia
lumihiutaleet

pimeäsali ja kirkas lava ovat haasteellisia tekiöitä valokuvaamisen kannalta, tarkkoja kuvia on suorastaan turha yrittää. Päätinkin suoralta kädeltä heittäytyä tekotaiteelliseksi ja mukaluovaksi.

piparkakkupoikia ja muuta

2008-11-09T20:30:00.005Z

Leivoimme tyttösten kanssa pitkästä aikaa oikein sydämmen kyllyydestä.
Isille piparkakku poikia, äideille ja tyttärille enkelityttöjä ja lopuille possuja!
Piparkakkujen leipominen oli hauskaa ja yllättävän stressitöntä,ellei jopa siistiä puuhaa! Suosittelen lämpimästi sillä sivutuotteena taloon saa ihanan mausteisen tuoksun! toki on vasta marraskuun puoliväli....

Lopuksi vielä hieman aatelatautuneita käsitöitä.
Paljetteja vaatimattomaan kotipaitaan, ja voila! on ihana.
Tytöille olen ompelemassa omia.
Joku taisikin jo huvittuneena vihjailla meitä hippiperheeksi....ja jos nyt määritellä tarvitsee niin kai sitten niin. Tuo merkki on ilmeisen vahvasti liitettävissä kyseiseen aatemaailmaan, tokihan sitä saa muutenkin käyttää?!
Tässä epävakaisessa maailmassa jossa niin paljon tapahtuu kamaluuksia ja muuta hurjaa minusta tarvitaan vähän rauhaakin. Ja jos sitä paidan rintamuksella voi päiväänsä hieman lisää saada niin mikäs siinä. Toimii ikäänkuin muistutuksena.

Niin ja onnea kaikille isille, omalleni ja tyttöjen isille, unhotamatta tietysti vaareja ja ukkeleita!

päiväkävely

2008-11-08T15:39:00.009Z

Olemme tyttöjen kanssa viettämässä vapaata viikonloppua. Ei suunnitelmia, eikä kiirettä.
Päätimme lähteä sataman suuntaan päiväkävelylle. Ihana lenkki olikin. Lapsia on hauska seurata kun telmuavat vapaana. Valitettavasti vain niitä paikkoja jossa keskustassa uskaltaa lasten antaa olla ns. vapaasti on hyvin vähän.

Pakko tännekin tästä tuohtua, kävelimme tänään vanhan Puukotilan ohi. Tämä on mitä Lahden toisesta vanhasta puisesta talosta on jäljellä.
Pari hassua kiveä ja tyhjää.
Tärkeintä ja pahinta on kuinka koko jutuu hoidettiin. Hissuksiin päätettiin pistää vanhatalo matalaksi. Ei muka ole rahaa. Kukkua, jos halua on löytyy keinoja! Tämä on taas sitä Lahtelaista päätöksen tekoa! Tervetuloa vaan kaikki tänne, missä mikään ei toimi ja rakennetaan lämmitettyjä kävelykatuja samalla kun tuhotaan kaupungin historiaa! Kyllä, olen todella tuohtunut! Mutta meni jo...
Mikä pahinta on että nykyisin talon paikalla on parkkipaikka! Törkeyden huippu.

Kävelimme satamaan harmaassa säässä. Lapset kyselitvät mahdottomasti koko ajan ja kaikesta. Ihmeellinen on lapsen maailma.
Melkein saimme kädenväännön aikaan siitä mitä kahvilasta ostetaan. Tilaus olisi lasten mukaan ollut yksi punajuuriaurajuusto piirakkapala, pala saherkakkua (valtava), äidille pullaa ja kahvia sekä vielä limut päälle.
Tähän ei siis suostuttu, ihan jo piheys syistäkin, toki myös periaatteesta.
Tilaus jonka teimme, yksi (maailman isoin)korvapuusti , tee ja kaksi lasia vettä + kolme hammastikkua.
Veitsellä pulla paloiksi ja voila! tikkupullia! kaikki meni joimme yhdessä teetä ja vettä. Kyllä kotiäitiys on omalta osaltaan luovuutta vaativa homma.

koleita aamuja ja pimeneviä iltoja

2008-11-07T16:29:00.011Z

Näin kauniilta näyttävät aivan peruspensaankin oksat öisen kylmän huurteen jäjiltä. Kuin sokeroituja...

maakin oli huurteessa, ja vaikka aamu valkeni väreiltään harmaana oli tunnelma erilainen. Enemmän talvinen ja oikeastaan iloisempi. Toki ymmärrän niiden tuskan joilla talvirenkaat ovat vielä vaihtamatta. (autoon tahi pyörään)

Olen siirtynyt jo talvivaatteisiin. Pitkiin mekkoihin, paksuihin sukkahousuihin, pitkiin pitkiin villasukkiin, saappaisiin, villatakkeihin ja harmaaseen talvitakkiini. Olen kuulemma herttaisen näköinen, ja punainen nenä senkun lisää sitä tunnelmaa. Somaa juu, todella. Tarpeeseen olisi vielä hyvä ja sopiva (nätiltä minunkin päässäni näyttävä) talvipipo...
Harmillisesti tänä syksynä minulla ei pipotehtailu ole ollenkaan tuottanut tulosta, kaikki purkuun kamalan näköisinä. Voi sellaista se on toisinaan...

Niitä iltoja

Kummitus & lepakko mobile. Ainoa Halloween koristus jonka suostuin kotiin kantamaan. Olen kai todella herkkä, mutten yhtään pidä kyseisestä juhlasta saati kaikista kauhistuksesta. (kummitukset on muuten koottu kiireessä lasten viihdykkeeksi kahvilan lautasliinoista ja narunpätkistä)

Touhua ja tohinaa illoissa riittää vaikka kotiin päästyä meneekin kaikilla tovi vain hengähtäessä sohvan tyynyjen seassa tai isollasängyllä yhtenä isona myttynä, lapset ja aikuinen.
Huomenna matkaamme ostamaan ison kasan kynttilöitä, piparkakkuja varten koristeita, sekä ainekset suklaiseen yllätykseen isille.

Odotatteko tekin muuten jo joulua. Me olemme aloittaneet!

kuulumisia

2008-11-03T11:44:00.002Z

Hei tytöt ja pojat....
Kaiken kaikkiaan on ollut erikoinen viikko.
Lapset ja minä vuoroin kipeänä, päätä sekoittavia sattumuksia ja stressiä koulun kanssa. Yhdet missatut käsityömessut. Toisaalta se ei haittane, lähden sitten Helsinkiin tai Tampereelle. Uusia tuulia ja ihmisiä tapaamaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaikki hyvin. Pieni flunssa saa nopeasti arvostamaan taas elämää ja terveyttä. Koti-iltoja ja kuumia juomia sohvan nurkassa.

Käsitöiden puolella olen saanut aikaiseksi ensimmäisen pitsivillatakkini. Vaatimaton ja helppo malli, mutta mieleinen.
Oh !Onnistumisen iloa.
Mielessä siintelisi jo kasapäin villatakkeja lisää. Päädyin kuitenkin neulomaan jotain villaista ja somaa lapsille. Ompeluksiakin olisi vinot pinot mitä haluaisin tehdä. Nyt niskasta otettta ja jotain aikaiseksi. JOs nyt aloittaa jotain voi jo valmistua jouluksi... ehkä!

Kiitokset Pia kauniista langoista ja ihanista muotilehdistä! Karaokeista tulee tytöille pipot ja kaulaliinaa, silkkistä on ja pehmeää. Meinaa vain välillä katkeilla, minun rajuissa kätösissäni.

2008-11-01T09:22:00.005Z

simpukoita tuliaisina Pietarista. Kuoren sisältä kuuluu meren aaltojen kohinaa.

Tuliaisina ostettu laakerinlehti seppele. Nätti, tuoksuva, edullinen ja käytännöllinen.

Minua on vaivannut aivan kamala kaukokaipuu eli reissukuume.
Tuskastelen ja lueskelen matkailulehtia, kuuntelen kavereiden reilaus-suunnitelmia ja pelkään, että jos en pääse mihinkään katkeroidun ja muutun yhtä harmaaksi kuin tämä sää.
Kamalasti valitan, vali vali vali...

Huono emäntä ja realismia

2008-10-27T15:54:00.013Z

Neiti N on kuumeessa ja nuhassa. Toinen tyttäristä neiti A tomerana ja pirteänä hyppii seinillä kun ei ole tarpeeksi tekemistä. Flunssa kausi on kuumimmillaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän kipeinä. Yritän välttää flunssat c- vitamiinin ja kuuman teen voimin. Suosittelen!

Pahoittelen huonoa emännöintiäni. Kas tässä rakkaat lukijat tuliaisia Pietarista!
Marmelaadia sitruunaisena ja vadelmaisena, luomua! Keksiä, unikonsiemenillä ja sokerilla, aika perinteistä. Näiden terveys vaikutteista en osaa sanoa..

Löytöjä Pietarin torilta. Ensimmäinen ¨rakkautta ja rauhaa¨, kakkosena ¨tule sinäkin toveri kolhoosiin!¨,ja "on aika jättää liesi ja luudan varsi!)

Pääsemme realismi osioon. Keittiöni ja inhorealismi. Jostain syystä huvitti kuvata keittiössä, kun on jäänyt hyvin vähälle kuvaukselle. Ei suosikki paikkojani kotona.

Me jäämme tyttöjen kesken istumaan sohvalle laulaen I want to say I love you, I want to say how much I care...and I mean it from the bottom of my heart.
Kuulostaa ihanalta lapsen laulamana...
Ja jos ihmettelette mitä tämä tarkoittaa.?!
me fanitamme kovasti groove fm radioo!

Pietari vol.3

2008-10-26T15:54:00.008Z

Matkakertomukset viimeinen osa keskittynköön puhtaasti majoitukseen.
Olimme koko reissun siis isäni luona kylässä.
Asuintalo on vanhimmalta osaltaan rakennettu 1700 luvulla ja uudemmat kaksi ylintä kerrosta 1800 luvun aikana. Jännittävää oli myös kuinka talo on aikojen saatossa vajonnut maan alle puolitoista kerrosta!! Rappuset neljänteen kerrokseen toivat pikaisen katsauksen siihen mitä monissakin Pietarin keskustan vanhoissa taloissa on. Jokaisella oman laisensa ovet. Erimateriaaleista eri tyylleissä ja aikakausissa! Sama pätee muuten kerrostaloissa myös ikkunoihin, jokainen mielensä mukaan. Tämä saattaa olla hyvinkin huvittavan näköistä laskimme että eräässäkin talossa oli lähemmäs kymmentä erilaista ikkunaa. Kommuuni asuntoja tässkäin talossa oli edeleen muutamia, mutta enemmä yleistymässä on yksi asunto per perhe/ pariskunta periaate.
Alla oleva kuva on ns. kotikujalta. Porttikongi on kuvassa siinä missä on musta auto.

Asuntoa on remontoitu jonkun verran, mutta kuitenkin pienin toimenpitein.
Kaihoilin meillekin samanlaisia lattialankkuja. Onhan meilläkin korkeat huoneet mutta... isäni kertoi eräistä tuttavistaan Pietarissa joilla on 4,5m vähintään huonekorkeus, huh sentään!

Kuvissa esiintyvä tumman puhuva hahmi on pikuveljeni. Hän ei ole linssilude vaikka siltä vaikuttaakin. Isonasiskona minun oli ihan välttämättä väijyttävä häntä kameran kanssa, ja hänen hyvä yrityksensä oli pakoilla.

Kuvat käytävältä,päädyssä iso makuuhuone, oikealla takana vierashuone, seuraavana olohuone, ruokailuhuone..
Muutamia kuvia ruokailuhuoneesta. Op ja papukaija, häkki vain taitaa juuri jäädä hänen taakseen.Kivet kynttilänjalkojen seassa ovat katukiviä Pietarin kaduilta. Olisin ottanut itsekin muutaman mukaan mutta matkalaukkuni oli ilman niitäkin aivan tolkuttoman painava, jäi siis seuraavaan kertaan.

Oranssi WC ja seinällinen vanhoja Suomen Kuvalehtiä.

Työpiste vierashuoneessa.

Pietari vol.2.

2008-10-25T07:09:00.018+01:00

Maija Poppanenkin oli saapunut Pietariin.

Pietarista, mitähän siitä sanoisi. Liivia sen aika hyvin tiivisti hyvin kaksinaamainen kaupunki. Niin kaunis mutta niin ruma. Viihtyisin enemmänkin ja kauemmin, mutta kieliongelma on aika väistämätön.
En puhu venäjää. Englannilla pärjää liian huonosti.

Miljoonakaupungin vilinässä oli ihana seikkailla ja henkiä sitä tunnelmaa ja ihmisvilinää. Tuli hyvin nostalginen olo, muistui niin Japanin vaihtovuosi mieleen.

Paljolti kun kävelimme kaupungilla huvin itseäni kuvittelemalla kaupungin katuja ja kujia alkuperäisessä loistossaan, niihin aikoihin kun rakennukset oli rakennettu. Herrat ja rouvat, torilla heinaa lappaavat talonpojat ja se tsaarin ajan venäjä. Sitten siirryin pohtimaan Neuvosto aikoja, hyvässä ja pahassa. Niihin aikoihin minäkin olen syntynyt Pietarissa. Kävimme muuten katsomassa sitä taloa jossa olen syntynyt ja missä vanhempani asuivat.
Aikojen vaihtuessa ja eri tahojen käsissä Pietari on muuttunut ja muovautunut sellaiseksi kuin se on nyt, ja siinä on aika pajon siinä.

Isäni suosittelemassa kakku leivos kahvilassa. Maistuivat vähintään yhtä hyviltä kuin näyttivät.

Neva, leveimmältä kohdaltaan jopa noin 1km.

Venäläisiä erikoisuuksia sisustus ja arkkitehtuuri rintamalla. Kuulemma monet näistä ovat Neuvosto aikaisia rakennelmia. Usein asuntoja lohkottiin pieniin huoneisiin, rakentamalla väliseiniä ja mitä erikoisimpiä viritelmiä. Joka huoneeseen sitten majoittui kokonainen perhe vanhempineen lapsineen usein jopa isovanhempineen.
Seiniä purettaessa saattaa eteen sattua vaikka mitä.. Siis todella.
Hurjan näköistä mutta kiehtovaa.

Paikalliselta torilta, Tori oli iso, monta korttelia täynnänsä mitä erikoisempia kojuja ja tuntuu että tarjolla oli ihan joka artikkelia mitä maa vann päällänsä kantaa. Vaatteita, kenkiä, turkiksia, hattuja, sukkia, pyyhkeitä, laukkuja, tossuja, lasten tavaraa, rihkamaa, kankaita jne. Lista lähes loputon.Entinen talliviraston rakennus. Ihana, ja karu, ja ollut tyhjillään jo ties kuinka kauan. Tuntuu muuten että Pietarissa on joka aisiaan ollut oma virastonsa toinen toistaan komeammassa rakennuksessa?! Nyt tilanne taas on tämä. Ovat rikki, ja kiinni ruostuneet, töhrityt.

Kuitenkin vanhaa kunnostetaankin, paikoin ahkerasti. Tässä heppulit korjaamassa Talvipalatsin julkisivua. Herätin suurta ihmetystä kun useiksi minuuteiksi pysähdyin kuvaamaan noita rakennusmiehiä. Minusta aika hienoa, ajatteles voit kertoa työksesi restauroivasi talvipalatsin seiniä. Hauskaa oli se että joka kerroksessa oli oma radionsa, ja kaikki soittivat sitä kanavaa mistä kukin tykkäsi. Musiikin seka sotku oli melkoinen. Vilkuttelimme hetken ja he palasivat töihinsä, hiomaan ja maalaamaan.

Muutenkin Pietarissa oli paljon rakennustyömaata, lähes joka paikassa jotain.

Majapaikkamme sisäpiha. Isäni asunto vasemmalla aivan päädyssä neljännessä kerroksessa. Paksut seinät ja ikkunat, sekä rauhallinen sisäpiha takaavat viihtyisyyttä ja rauhaa. Oli ihana majailla teillä, kiitti Pekka!
Palaamme tarkastelemaan heidän asuntonsta ihmeitä seuraavassa matka raportissa.

Muutamia kuvia

2008-10-23T16:39:00.004+01:00

matkaan lähden nyt, suntaa vaan en kysellyt

2008-10-19T05:12:00.001+01:00

Hei,
blogiin tule jälleen pientä päivitys taukoa. Olen syyslomalla ja reissailen tänään Pietariin tule ke tai to. NÄhdääN!
Lupaan kuvata urakalla ja raportoida reissua palailtuani...

keksi rakkautta

2008-10-15T15:35:00.006+01:00

Kaupan edullisimmat lasten keksit yllättivät ihanasti, takaosaan kirjatuilla aatteilla. Tähän on hyvä herätä. Ja rakkautta saa jos ei muualta niin keksin takaa.
Ja kaikkihan kaipaavat lempeä...

Koulussa tehty taulu (konekirjontaa eri menetelmin) aika vaisu.

meillä näitä tyhjiä kehyksiä piisaa

piknik olohuoneessa ja hienot neidit
Toppiini lisättiin paljetteja ja siitä tuli upea juhlamusta pienelle tytölle, jalassa (valitettavasti ei näy kuvassa) ovat minun kultaiset tanssikorkokenkäni. Kokonaisuus hurmaava. Jospa vain käyttäisin huulipunaa, sitä tyttöni kokonaisuuteen vielä kaipasi. Lapsella on tajua juhlapukeutumisen päälle. Ja hänestä joka päivä olisi juhla.

Uusi look, lyhyt tukka ja otsis.

2008-10-14T19:09:00.002+01:00

Viikko ennen syyslomaa, ja olo on kovin malttamaton.
Lomalla olisi tarkoitus reissata Pietariin. Viime kerrasta onkin nimittäin jo vuosikymmen aikaa, olen tästä vähintään innoissani.

Syksy se saapuu ja ilta pimenee. Aamuisin kun lähdemme päivähoitopaikkaa kohti kävellen, voisi luulla olevan ilta, piemeaa ja hiljaista. Mietin aamukävelyllä puoliksi kauhuissani millainen talvi tänä vuonna mahdetaankaan saada?

Kotona hallitsematon kaaos senkun jatkaa voittokulkuaan.

Lapsilta leikkasin juuri toissa päivänä hiuksia. Lyheni hieman ja molemmille leikkasin otsatukan. Miten lapset niin muuttuivatkin, isoja tyttöjä... Itsellä on mennyt hetki totutellessa uuteen lookiin. Haaveilen omasta hiusten leikkuusta mutta piheys tuskin salliin sen suunnitelman toteuttamista. Minulla on vuosien mittaan ollut yksi ainoa todella postiviivinen kampaaja kokemus ja onnistunut kampaus. Se myöskin ehkä selittää jotain.

Olen jatkanut kauan uinuksissa ollutta kamppailulaji harrastustani. Jännittävää ja tuskallista on paluu tatamille ollut. Kuntoa ei juuri ole halua ja muistoja menneistä kilpailu ajoista sitäkin enemmän. Hiljaa hyvä tulee, joten kyllä tämä tästä. On ollut mukava päästellä vähän höyryjä.

Salsa kuume vaivaa edelleen! Mietin ja kiroan miksi täältä ei tanssijoita tahi opettajia löydy. Helsinki ja Tampere olen teille niin kade, teillä on kaikkea (!) tänne pikku kaupunkiin kans!!

näihin jorinoihin mukavaa viikon keskikohokohtaa , keskiviikkoa!

Koulu

2008-10-12T13:32:00.007+01:00

Muutamia tunnelma kuvia hame jakson alusta. Minä olen kuvissa sovituksessa. Jännittävää, ja kehut kavereille kertaakaan en saanut nuppineulasta! ihan pro porukkaa. Meillä on todella ihana luokka, jaksaa paremmin puurtaa kun on juttu seuraa ja muita keneltä kysyä neuvoa, jos opettajan opit menivät korvasta sisään ja sitten suoraan ulos.

Sain kuvattua kirjonta tekniikka tauluni, mutta kun kuvat eivät siirry koneelle. ??!

Painun takaisin sorvin ääreen suunniteelemaan hame jakson omaa hamemallia ja materiaalia. Niin ja kirjomaan niitä Peace merkkejä josta jo aiemmin vaahtosin....

Täällä ollaan vielä...

2008-10-10T12:46:00.010+01:00

Blogissani on ollut hiljaista. Muuten tuntuu että elämässä sitä hiljaisuutta ei juurikaan ole viimeaikoina ollut.
Arkea ja juhlaa kaikea, ja paljon.
Eilen sain viimein ostettua uuden kameran muistikortin lukijan edellisen (kadonneen) tilalle. Viimein siis kuvia myös. Nämä ovat meidän eilisiä illallis hullutteluja.

Päätin jättää tämän kirjoituksen lyhyeksi, enemään kuviin painottuvaksi. Huomenna sitten jaarittelen koulu jutuistani.... odottakaahan vain!
Jatkossa yritän välttää ihan näin pitkiä blogi taukoja, kohtahan käy niin ettei kukaan enää jaksa juttujani lukea tms. ja sitten harmittaisi...

2008-10-01T14:40:00.002+01:00

Kiire kiire, ainainen kiire!!
harmittaa ihan kuinka tämä blogin pitokin on niin jäänyt.
Koulussa(kin) meillä on ollut hulabaloota, jakson vaihtuessa.

Kerkisimme tässä välissä jo luokkaretkenkin tehdä (Helsinkiin) Kävimme Sinebrykoffin taidemuseon italialaisten muoti pukujen näyttelyssä sekä Ateneumissa.

Ateneumin Japanilaisten puupiirrosten näyttely hurmasi! Mutta reissun paras anti minulle oli Ateneumin valokuva näyttelu Mustaa valkoisella! Upea, mahtava. Kolahti niin kovasti.
Suosittelen!

Omia koulutöitäni en vieläkään ole saanut kuvattua, kun ne kiertävät opettajalta toiselle arvosteltavina. Suunnittelemani ja ompelemani laukku napattiin vielä mukaan Kätevä messujen (loka marraskuun vaihde Lahdessa)muotinäytökseen! Olen ylpeydesta soikeana, ja muikeana ;)
Aloittelemme tässä jaksossa oikeat ompeluhommat, hameen kaavoituksen ja valmistuksen merkeissä. Jännittävää, hermostuttavaa ja kiinnostavaa!
Palaillaan!

Ps. kiitos kaikki rakkaat onnitteluista!

2008-09-28T08:49:00.002+01:00

Kerronpa teillekin kun ei se ole varsinaisesti salaisuus, eikä mitekään noloa.

Juhlin eilen syntymäpäiviäni. 24v plakkarissa siis.
Ja hassua kyllä ehkä kaikista aiemmista ikäkriiseistäni viisastuneena, olen vain tosi onnellinen! Minua ei haittaa yhtään olla tämän ikäinen.
Käsittämätöntä tyytyväisyyttä näin kärsimättömältä ja kuulemma tyytymättömältä luonteelta.
Tämä ikä on hyvä, eri nuorempi ei vanhempi.

En nyt puhu iästä yleisesti vaan siitä omasta kokemuksesta omassa kehossa, kropassa ja mielessä. Miten minussa se tuntuu.
Oli ihan pakko tänään pysähtyä peilin eteen ja skannata kasvot sentti sentiltä läpi.

puhelu päässäni
- jaa tuossa ryppy
-silmän ympärillä sirsteltäessä jo aikamoisesti ryppyjä, näyttävät oikeastaan aika hauskalta...
-suu ennallaan
-nenä sama
-hei, mihin kesäpisamat ovat kadonneet?!!!
-iho liian vaalea, solarium (ei) purkkirusketus (no ei)
-luomi ennallaan
-mustat silmä aluset, toivon mukaan korjattavissa lisäämällä unen määrää

siinä se, mun naama. Tallella.

2008-09-25T20:04:00.003+01:00

Puhetta on ollut paljon.
En ole oikeastaan halunnut kuulla.
Joka kerta kun viime aikojen tragedia otetaan esiin tekee mieleni vain sulkea korvat.

En halua kuulla.

Mietin vain miksi maailmassa onkin niin paljon pahuutta?
En voi käsittää, miksi maailmalla soditaan, ja miksi ihmiset tekvät toisilleen pahaa?

Kuten Kanerva blogissaan kauniisti asiasta kirjoitti.

Peace and Love!

2008-09-23T12:22:00.004+01:00

Luvattuja

2008-09-19T17:33:00.003+01:00

Tässä paksulle puuvillalle painettuja pitsiliinoja. Osa painettu valotetulla seulalla osa tuputtelemalla (kakkujen aluspitsin) suoraan kankaalle.
Nämä ovat minun aikaan sannoksiani. Vähän vasemmalla kädellä vauhdikkaasti tehty kangas. Jos olisin jäänyt vähän enemmän harkitsemaan ei lopputulos olisi takulla samanlainen. Aluksi ajattelin että roskiin menee, ihan kamala. Mutta nyt se on tuolla olohuoneen seinällä, eikä ole enää ihan niin kamala. Ajattelin jossain vaiheessa lisätä pitsien keskelle vielä jotain hahmoja, kunhan keksin millaisia.
Kameran asetuksissa jokin mättää. Siksi kaikki kuvat ovat niin vaaleanpunaisia. Seinät ovat oikeasti valkoiset! Ero on siis aikamoinen, pahoittelen mutta en tänään enää millään ehdi räpeltää kameran ohjekirjan kanssa. Tänään vietetään tyttöporukalla kolmois synttäreitä!

Alla makuuhuoneen seinä ja koulusta saatu painopöydän pohjakangas. Aika jees. Muutti kovasti huoneen tunnelmaa, lämpimämmäksi.

2008-09-19T17:33:00.002+01:00

Kävin päivänä eräänä aivan naapuriin muuttaneessa kirja antikvariaatissa.
Ihana paikka!
Mikä valtava määrä kirjoja, erilaisia kiehtovia opuksia ja muistelmia. Hylly toisensa jäkeen. Hiivin alakertaan ja napsauttelin vain kävellessä valoja päälle. Sinne teksi mieleni hautautua päiväkausiksi tutkiskelemaan, lueskelemaan ja fiilistelemään. Aluksi epäilyttävä sittemmin jopa miellyttäväksi muodostunut piipun tuoksu tuo antikvariaattiin oman lisänsä, kuin toisesta ajasta.
Koti ovelta voi ulos astuessaan nuuhkaista ilmaa. Jos tuuli tuo mukanaan vienon piipun tuoksin tietää että Aleksis K on auki.
Käykäähän kurkkaamassa, älkääkä pelästykö omistajaa, hän on tosi mukava vaikka onkin iso möreä ääninen mies.

Nämä neuleet ovat 70- 80 luvun neulekirjasta jonka ostin kyseisestä liikkeestä. Kuvissa olevat neulemallit olivat erityisesti minun mieleeni. Kirjassa oli muuten tosi veikeitä 60-l vaikutteisia neuleita. Charlien enkelit tyyliin stailatut hiukset ja ne meikit niin kivan näköisiä.

Ylä kuvan neulepaidan nimi on muuten Hug me tight. Siinä on sitä nostalgiaa ja klassisuutta. Tykkään kovin.
Viimeaikoina blogeissa ovat kovasti puhuttaneet mitä erilaisemmat päähineet, siksi baskeri kuva. Yksivärisenä ehkä vielä parempi?.. Ajattelin kokeilla neuloa, niin nähdään taipuisiko tuo baskeri nätisti minun päähäni. yleensä näytän vain ihan pallo päältä kyseisen mallisissa päähineissä.

Ajattelin laittaa molemmat neulonta listan jatkeeksi. Hitaasti mutta varmasti edistyy violetti takki. Alpakka ei niinkään. Mutta se hyvä puoli on ettei kiirettä ole. Minulla villapaitoja riittää, ja jos omat jostain syystä loppuu voi mennä äidin kaapille penkomaan lisää aarteita.

Koulussa olemme ahkerasti painaneet kankaita, sabluunoin valotetuilla sekä vahatuilla seuloilla. Onnea! En ole aiemmin oikein tykännyt,mutta nyt ihan todella innostuin. Mitä kaikkia mahdollisuuksia! Nyt vain painopajaa pystyyn tuohon olohuoneeseen työpöydälle.

Koulullamme on isot valkealla lakanakankaalla verhotut painopöydät. Kangasta painettaessa osa väristä tulee yleensä kankaasta läpi. Pöydän päälliskankaat ovat siis aivan täynnä erilaisia kuvioita sikinsokin erilaisilla väreillä.
Kysäisin opettajalta saisinko kankaan ja nyt se on tuolla minun makuuhuoneeni seinällä ja näyttää tosi hienolta!Olen niin iloinen, sain oikeastaan lähes taidetta ilmaiseksi lisäksi pääsin isojen tyhjien valkoisten seinien ongelmasta.
Kehu kehu, mutta kuviot ja niiden seulat eivät sitten ole minun käsialaani, joten kunniaa en voi ottaa muusta kuin kankaan kiinnittämisestä nuppineuloin seinään. Nyt on jo niin mahdottoman pimeää etten saa kuvattua kangasta,mutta huomenna sitten näette.

Mukavaa perjantaita!

Vaaleanpunainen

2008-09-17T12:06:00.008+01:00

Vaaleanpunainen, on väri jota rakastan ja vihaan molemmin puolin.
Minut täysin yllättäen kamera kuvasi tänään näin paljon vaaleanpunaista, ihmeellistä.

Tämä vaaleanpunainen päivä toi tullessaan hieman itsetutkiskelua.
En ole onneton mutten kyllä sitä vaaleanpunaista sokerihattaraakaan.
Minua on sanottu negatiiviseksi jopa synkäksi. En täysin allekirjota.
On myöskin sanottua etten osaa olla onnellinen. Senkin kieltäydyn allekirjoittamasta.

Minullahan on ihanat lapset, ONNEA, minulla on terveys ( vähän flunssaa,mutta kuitenkin perus hyvä )ONNEA, minulla on koti ONNEA, minulla on perhe ONNEA minulla on ihania ystäviä ONNEA olen tustunut moniin mielenkiintoisiin ja yllättäviin erikoisiin ihmisiin ONNEA, olen löytänyt koulun ONNEA, minulla on ihanat harrastukset ONNEA ja mahdollisuus käydä niissä.
Eikä tässä ole kuin murto osa kaikesta.

Näettehän en ole kovin negatiivinen, onhan minulla näin paljon onnea.
Kaikilla sitä ei ole paljoa, ja se pistää aina vähän vakavaksi.
Yritänkin tästä edespäin päivitäin ainakin kerran muistaa miten onnellinen olen. Ei ole helppoa aina, mutta yrittää sopii.

Nyt kun heittäydyin tunteelliseksi niin vaikkei ole
ystävänpäivä. (mutta ei sen niin väliä.)
Kauniit ihanat ystäväni, kiitos! Inspiroitatte ja innostatte ja väritätte kaikki omalta osaltanne elämääni paljon.

Halaukset!

Lopuksi vielä käsialasta ja kauppalistoista.

Kaupanlattian raosta löysin jonkun vanhan kauppalistan, en voinnut vastustaa kiusausta ja otin sen talteen.
Eikö ole jännittävä! Luultavasti hieman vanhemman ihmisen kauppalista (noin käsialanperusteella)
Alla minun kauppalistani tälle päivälle, joukosta unohtuivat omenat ja pähkinät.
Koulussa sain muuten aina kovasti sanomista epäselvästä käsialastani (joka muuten muistuttaa etäisesti isäni käsialaa, äidillä on siisti käsiala)
Ja joskus kun innoissani tai kiireissäni kirjoitan en itsekkään aina saa selvää, mutta ehkä tuo kuvastaa minua.
Käsialaansahan ei pitkäksi aikaa voi kovinkaan hyvin naamioida, pian se oma ominainen kirjoitustyyli tulee kuitenkin esiin.

Sairaslomaa

2008-09-16T13:17:00.008+01:00

Olen sairaslomalla, ainakin tämän päivän.
En muista milloin viimeksi olisin tosiaan oleillut sängynpohjalla koko aamupäivän. Olo on hutera ja väsynyt. Niin inhottavaa. Ja tekemistä olisi vaikka miten paljon.
Mikä siinä on että näin syksyisellä pöpöjä on niin mahdottomasti liikkeellä? Ja aina juuri siihen kiireiseen aikaan.

Teetä, sitähän pitää juoda kun on kipeänä, eikö? Tai vähintään jotain kuumaa. Sain Anna Gavaldan Viiniä keittiössä kirjan luettua ja tykkäsin kovasti. Ihan tuli yllätyksenä kuinka tykkäsinkin...

Tuotteliaan taiteilijani (lapset) maalasivat pääsiäismunia, syyskuussa.

Liivia ja Violet blogeissaan esittelivät juuri valmistuneita pipojaan. Ihania ovat. Minulla ei ole kuin yksi onnistunut pipo/myssy itsellä. Tämä on ihka ensimmäinen pipo jonka olen neulonut, ja paras! Kuten huomaatte rakas myssy on ollut kovasti käytössä. Toista samanlaista kun en ole onnistunut vielä neulomaan.

Lapsilla on balettitunti tänään, näitä päiviä odotetaan aina suurella innolla. Olen niin iloinn kun tykkäävät. Niin minäkin tuossa iässä.

Päätetään tämä kirjoitus varoittavaan kuvaan. Tätä ei kannattaisi kyllä tehdä. Olen kai vain aina niin onnettoman huolimaton, että puhelimeni joutuvat tälläisiin vaaratilanteisiin tuon tuostakin. Yksi mm. putosi vessanpönttöön. Ihmekkös kun tämä nykyinenkin puhelin reistaa kokoajan, ja pätkii. Huollon paikka, vai uuden hankinta. Kumpikaan ei houkuta.

Juanes

2008-09-15T11:53:00.008+01:00

Eilen Helsingin jäähalli täyttyi Juanesin konserttii rientävistä ihmisistä.
Minä mukaan lukien

En ole aiemmin käynyt missään isommassa konsertissa, saati nähnyt livenä ketään artistia jota suuresti ihailen ja arvostan.

Ensin olo oli ihan kuin toisesta maailmasta. Ei sitä voi uskoa, että siinä parin metrin päässä laulaa se sama mies joka aloittaa niin usein aamun minun levysoittimessani!!

Hetken varmasti seisoin vain paikallani suu auki, ihastuksesta.
Muutamia kuviakin tuli näpättyä, kuten huomaatte hyvin taiteellisella valoituksella ja rajauksella. Konsertit kuvauspaikkoina ovat hyvin haastellisia, takaa tönitään, edestä joku tallaa jalalle, vierestä oltaisiin jo kiilaamassa. Mutta meininkiä konsertissa oli, hyvä ja onnellinen energia.
Ihanan sympaattinen laulaja ja bändi todella tekivät vaikutuksen. Tänään väsyttää aivan mahdottomasti, koulupäivä hurahti ihan vain eilisiä fiilistellessä. Äsken kävin koulutyöhön ostamassa kangaskaupasta satiininauhaa ja vahingossa keksin että ompelempa lapsille jääkarhuhaalarit?! Niitä pitäsi nyt alkaa pakertaa, jotta saadaan valmistakin.

Ai niin huomenna alkaa espanjan alkeet kurssi! kihisen ja pihisen innosta!
Mukavaa viikonalkua!

mustaa ja valkoista

2008-09-14T11:31:00.007+01:00

Malttamattomat
Kuka lisäsi viikset? (minä itse. Jos olisin mies minulla olisi tuollaiset viikset. Niin ja käyttäisin aina polvihousuja)

Tänään päätin ilahduttaa teitä kaaos kuvilla. Ei mitään pikku nättiä ja somaa.
Kunnon sunnuntai mieninkiä.
Peti petaamatta koko päivän, lastenhuone mylläkkänä.
Vesiväreiläkin on maalattu. Hetken aikaa maalauksia todella syntyi paperille. Sitten lapset siirtyivätkin iho taiteeseen ja maalasivat itsensä varpaista nenänpäähän asti kirjaviksi kuin papukaijat.
Huokaus!
En edes viitsi kurkata vaatekomeroon,koska voisin hukkua viikkaamattoman pyykin vuoreen.

Kuitenkaan ei kiukuta aivan suunnattomasti. Olenkohan saavuttanut jo zen asteen kotiäidin elämässä? Ehken vielä. Se voiskin olla tulevien vuosikymmenten tavoite. Kotityöt ja zen. Hiljainen ja hillitty, hallittu ja kurinalainen.
Kodin kuningatar ja maailman ihanin äiti.

Mukavaa sunnuntaita. Huomenna se taas alkaa, arki!

Hands of gold

2008-09-13T05:47:00.009+01:00

Perjantaina 8 tuntia kankaanpainantaa. Maaleissa mm kultaa. Voitte kuvitella missä huuruissa olimme kun viimein kotiin menevään bussiin hyppäsimme. Muu bussi oli hiljaa ja meidän luokka nauroi ja kikatti, se menee siis päähän.
Muutamia väri kokeiluja kuosistani. Harmaaksi aluksi ajattelin mutta tuli liian vahva mielleyhtymä armeijaan. Enkä voi ollenkaan sietää armeijaa, tai mitään siihen liittyvää. Olenkin harkinnut aloittaa rauhanmerkkien raivoisan kirjomisen vaatteisiin, vastustuksena kaduilla liikkuville panssareille ja komppania autoille. Pieni pala tallessa blogin Joolan innoittamana.
Vieressä hieman sitä väripalettia mitä kankaalle lopulta päätyi.

Syksyn viileys tuntui jo viluna varpaissa viime yönä. Ampiasetkin on ajettu pesistään, se siis tarkoittaa että reppanat harhailevat mm. eidän ikkunalaudallemme, kahviloiden tyhjiin kahvikuppeihin ja torien hedelmä kojuille.
Jatkan tästä aamiaisen laittoon, ehkä puuroa. En olen vielä saanut päätettyä.
Eilen kirjastosta lainasin Anna Gavaldan Viiniä keittiössä kirja(t)n. Moni on kehunut äänikirjojen kätevyyttä. Samalla kun voi ongelmitta neuloa. Päätin kokeilla. Mutta en minä malta, naisen ääni lukee kirjaa tuskastuttavan hitaasti. Minun on vaikea jaksaa keskittyä kun ajatuksen liitävät jo aivan eir asiassa. Luulempa että luen kirjan itse. Tosin en ääneen. Hiljaa ja itsekseen, kuulostellen miltä kirja alkaa tuntua.

2008-09-11T12:59:00.013+01:00

Päivänä eräänä huomasi taivaalla jotain erikoista. Hassuja vai mitä!

Sitä on päivä jolloin alituiseen tähyilen ylös (pääpilvissä), ja päiviä jolloin olen niin maanpinnalla ettei mitään. Joskus tuntuu jopa että on aikoja jolloin vajoan sinne kuuluisiin pohjamutiin. Miksihän se kuuluisa tietty aika kuukaudesta aina pääsee yllättämään, vaikka kuinka sen näkisi tekevän tuloaan (esim. pilleripakkauksesta, voiko sitä sen selvemmin nähdäkkään?!)
HUh, päässä kiehuu ja tempperamenttini tuntuu olevan ihan huipussaan. Joku jo säälittelikin meidän naapureita. Onneksi siinäkin taloudessa asustaa rouva henkilö, joten jos jotain valittamista löytyy voin häijysti muistuttaa niistä päivistä jolloin naapurista kuuluu.

En yleensä tykkää hisseistä.
Valitsen mieluummin portaat, sillä ajatus hissiin loukkuun jäämisestä nimittäin hirvittää. Tässä talossa on kuitenkin niin ihana hissi, että se ansaitsee ihan maininnan. Parasta on pikkuinen kännettävissä oleva penkki. Loistokas /nerokas on myös hissin erikoisuus. Kun istuu penkille (hississä on oltava yksin) ja nostaa hieman jalkoja ylös, hississtä sammuvat valot. Minusta on jotenkin ihana istua yksin ja hiljaa pimeässä hississä.
Olenko vähän outo?
ehkä....

Koulussa piirsimme nakuja naisia. Mietin vain missähän vaiheessa pääsemme vaatettamaan noita daameja? ymmärrettävää toki on että ensin on halittava mittasuhteet, mutta luulempa että siihen menee se kuuluisa iän ikuisuus.

Uusin innostus, alpakkaa kaksinkerroin. Tulossa edellisessä mainitsemani korkea kauluksinen villatakki. Luulen että tämä neule jää kuitenkin hetkeksi taukovuorolle. Alpakan karvaa on nimittäin joka paikassa, suussa, nenässä, silmässä vaatteista puhumattakaan.

Violetin paluu. Uusi innostuksen nousu. Takakappale valmis ja oikea etu kappale hyvällä mallilla. On taottava nyt kun rauta on taas kuumaa. Jos vaikka jouluksi?!
Innostuin koululla tekemään ompelu kokeiluja organzalla. Syntyi kukka. Ihan jees, vähän huolimaton tekele, mutta noita voisi tehdä lisää. Ja kokeiluja esim. muiksikin koruiksi.
Tädit ja tutut kaveri ja muut tietäkää mitä on luvassa jouluna lahjoiksi!

Minun uusi ja uskomattoman sotkuinen työpöytäni ja tuolit. Tykkään pöydästä vaikka se onkin hieman erilainen kuin mitä aluksi halusin, mutta mietin tuota kaaosta.
Hankinnassa on ainakin ilmoitustaulu ja harkinnassa seinäkaappi, keittiön kaappi esim. Mahtaisiko auttaa?

Sunnuntai kävelyllä

2008-09-08T10:48:00.000+01:00

Sunnuntai on mitä parhain päivä lähteä kaupunki kävelylle.
Nyt kun kaupatkaan eivät ole auki, on niin ihanan rauhallista. Lähdin päämäärättömästi vaeltelemaa.

Huomasin, kuinka tämä kaupunki onkin omalla tavallaan paikon ihan kauniskin. Vanhoja sisäpihoja löytyy jopa aika paljon, kunhan rohkeasti vain painelee sisään.
Satama kahvilasta mukaan pakattu korvapuusti oli hyvä retkieväs. Seuraavalla mukaan otan ehdottomasti myös termarin ja kuumaa juomaa. Jos löytyy innostuneita kaupunki vaeltelijoita heitäkin voin ottaa seuraksi.
Vielä jäin monta porttikongia kurkaamatta.
Tiedän ainakin yhden ihanan isäpihan, jossa toimiin mm. keramiikkapaja. Kiinostaisikin joskus kurkata kuka siellä työskentelee, ja mitä.

2008-09-07T12:49:00.000+01:00

Kukkakaupan ikkunassa.

Pitkästä aikaa kävin satamassa. Istuin neuloin, haihattelin kaikenlaisia tulevaisuuden unelmia. Ostin elmäni suurimma korvapuustin josta jaksoin syödä vain kolmanneksen. Loput pistin taskuun matkaevääksi. Kirpputorilta ostin tänään 70 sentillä Mika Waltarin Komisario Palmun erehdyksen lueskelin sitä. Jännästi kirjoitettua teksitä, ihan jees. Puikoilla on kuvan lapasen kaveri.
Saalis.

Muistatteko Kirppupelin? Loisto peli, tätä pelataan lisää illalla.

Perjantai

2008-09-05T15:42:00.000+01:00

Kävin pippahduksella ystäväni äidin lasiateljeella. Ihastuttava rakennus ja toinen toistaan jännittävämpiä lasitöitä. Lasi on minulle materiaalina aivan vieras, mutta kiehtovaa kuinka sitä(kin) voidaan työstää ja muokata.
Mainittakoon etten ole sen aivan perinteisen tiffanylasityön suuri ystävä, tässä ateljeessa kuitenkin syntyy juuri sitä minun mieleistäni tiffany työtä. Kirkkaasta lasista, erilaisilla muodoilla ja pinnoilla leikitellen. Kaunista. Suosikkejani ovat vanhoista ikkunalaseista valmistetut työt. Niissä näkyy jännittävällä tavalla se kuinka vanha lasi on ikään kuin valunut aikojen saatossa.

Tein koulussa kokeiluja kankaan painosta, tästä olisi (ehkä) tarkoitus väsätä kokonaisen kankaan verran. Mitäs tuumaatte, toimiiko?

Pikkusiskon synttärilahjaksi valmistui pieni pipo Noron Silk garden Litestä. Lanka on kyllä hintansa väärrtiä vaikkakaan ei sitä helpointa neulottavaa. Tuota ylintä villatakkia rakastan, tahtoisin tosi kovasti neuloa itselleni tuollaisen. Lankaputiikki vain on suljettu viikonloppuna, joten yritän kestää maanantaihin.
Vesiväreillä olisi tarkoitus maalailla tässä viikonlopun ja viikon mittaan. Tuntuu ettei pensseli meinaa pysyä kädessä. Olen ollut kauan maalaamatta, ja tuntuma on hakusessa. Tuntuu kutkuttavalta taas tarttua toimeen.

Hyvän ystävän kanssa teehetki. Kaatosateen jälkeen aurinko lämmitteli keittiön ikkunaa. Lapsia hiukan kyllästyttää kameralla leikkivä äiti. Olen ollut monta päivää kuvaamatta nyt on hinku.'
Neiti A:n ilme (ala kuva) on kyllä aika mainio. Sellainen Come on! ?!

Kuva perjantaina toivottelen kaikille oikein kivaa perjantaita ja viikonloppua.
Minä lähden tanssimaan (tunneille), pitkästä aikaa. Niin että tulee hikipintaan.

2008-09-03T11:45:00.000+01:00

Olen vääntänyt kalvosta sabluunaa, sekä taiteillut pahvista lakkua (malli)
Olen tehnyt jotain ja heti helpottaa.
Tänään oli ihan hyvä päivä, vaikka luokassa tapahtuikin pieni työtapaturma erään oppilaan ommellessa koneella sormeensa.
Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahasti.

Neulepaniikkiini aloitin eilen kutomaan sukkia.
Mutta paljastuikin etten osaa. Ainakaan ilman opastusta.
Mikä ihme auttaa kantapään kavennuksiin?! Kantatilkkuun asti pääsin, ja sitten meni sormi suuhun.
Mutta onneksi se ei haittaa, purin väkerrykseni ja naureskelin.
Aloitin kutomaan lapasia, ja niistä tulee hyvät.
Tumppuja aina tarvitaan.
Villapaita malleja olen vähän sillä silmällä katsellut, mutta mikään ei liikuta erityisesti. Pitsijakku violetista langasta on jäähyllä, koska en osaa keskittyä neulomaan nappilistan ainaoikeaa oikein, tulee sileää!! Ihan raivostuttavaa, mutta palaan siihen kunhan into jälleen iskee.

Olen tainnut tässä parin yön aikana kasvaa himpun ihmisenä. Olen itkenyt ja purrut hammasta, ja takonut ihan oikeasti päätäni seinään , kun tuntuu että olen niin huono kaikessa.
Luulen että ongelma on ollut siinä että yritän ihan liikaa.
Väkisin en saa aikaan muuta kuin itselleni pahan olon.
Tänään (koska olin valvonut liian myöhään) olin niin löysinrantein kuin vain taisin, ja heti alkoin onnistua. Sain aikaiseksi kaikenmoista, ja olin taas niin mahdottoman innoissani.
Kyllä tämä tästä, pitää vain pitää mielessä ettei pingottaisi liiaksi. Ehkä osittain pelkään etteivät tekeleeni ole ns. tarpeeksi hienoja ja vaikeita. En haluaisin vaikuttaa laiskalta ja osaamattomalta.

Tänään minun on vielä ehdittävä, shoppailemaan itselleni pelit ja vempeleet huomiseksi kouluun. Lista tarvikkeista on pitkä ja visa vinkuun niin, että lopppu kuussa meillä varmasti syödään sitä hernerokkaa. Mutta kuitenkin, olen niin intona että.....

2008-09-01T13:16:00.000+01:00

Tämä aamu, oli niin kerrassaan kamala, että annoin (tyhmyyksissäni) lasten jäädä kotiin.
Aamu jatkui edelleen kauheana.
Pääsimmepä kuitenkin torille.
Siellä oli ihan kivaa, samoin vieressä olevassa kangaskaupassa, jonka leikkipaikalla on legoja.

Olen ennenkin mainostanut tori tunnelmaa. Vain torilla kahvi voi maistua todella hyvältä pahvikupistakin juotuna.
Ehkä sen tekee ulkoilma? Ehkä leppoisa ja hidas tunnelma. Ostimme litran puolukoita ja mustikoita. Puolukat olivat kelpo hintaan, mustikat törkeän kalliita! Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis ihanien lastensa vuoksi.

Koulu jutut painaa päälle.
Ahdistaa niin pirusti! Olen muista sen kolmisen viikkoa jäljessä. Haluaisin niin pärjätä ja olla hyvä, mutta tuntuu ettei mikään luonnistu. Pää on ihan tyhjä, piirtämisestä ei tule mitään. Yksin kertainen ja nopeasti ajateltuna helppo tehtävä on tullut minulle jo painajaisena uniin asti.

Täällä tarvitaan kipeästi inspiraatiota ja innostumista. Jos jollain on ylimääräisenä saa lähettää minulle!

Menen jatkamaan tuskailua tuon työn pariin, palataan asiaan....

2008-08-31T07:30:00.000+01:00

kuva Ateljee Malmberg

Eilen olin ystävälleni hääpukumallina.
Mitä tässä osaa sanoa. Paitsi että oli ihanaa.
Taidankin itseasiassa olla narsistisempi persoona kuin koskaan olen osannut arvatakkaan.

Mutta rehellisesti kukapa nainen osaisi vastustaa upeta pukuja, silkkia ja satiinia.
Jännitystä ja pientä hulluttelua. Puuteria, poskipunaa ja upeita kenkiä.

Ihastuin muuten ihan siihen miten minulla oli kuvissa hiukset. Vastaisuudessa minut saatetaankin nähdä tukka oikein tupeerattuna tuolla kaupungilla.

Tuhannet kiitokset, Mervi!
Hänen sivuilleen löytää tästä Ateljee Malmberg!
Eilisen hääpuku kuvat tulevat kokonaisuudessaan sivuille piakkoin.

sinne tänne siivousta

2008-08-29T12:47:00.000+01:00

Tänään olen siivonnut. Kuin apinanraivolla. Sinne tänne, joka paikkaan.
Pakko oli aloittaa, kun ei kotona kertakaikkiaan kestä olla jos on sotkuista.
En minä ainakaan. Tavara sotku on sinänsä ärsyttävää ,mutta lika sitä en siedä.
Imuroi, raahasin kolme laatikollista tavaraa vintille, toin yhden takasin. Vein lasten leluhellan ullakolle samoin kirjotustuolin. Tässä huushollissa ei kyllä siivoa kukaan muu kuin minä, ja välillä se hatuttaa. Muut sotkee ja minä saan siivota. Nytkin pitäisi teoriassa pestä lattiat , mutta koska apinanraivoni lauhtui jo säästän sen huomiseksi.

Olen tehnyt surutyötä verhoilu linjan lopettamisesta. Omalla tavallani.
Minä nimittän ostin sohvan.
Näette kaunokaiseni kuvissa. Eikös olekkin ihana! Oli edullinen, koska osa jousista on huonoja. Tähän siis tarvittaisiin hyvää verhoilijaa"!
Ajattelin että tuosta tulee sitten joskus minun opinnäytetyöni.

Äitini vannoo c. vitamiinin flunssaa karkoittavaan voimaan. Minä ajattelin kokeilla väri terapiaa. Oikein keltaista ja piristävää. Ehkä vielä tarvitaan mukaan joitain oranssia. Ikäänkuin tehostamaan vaikutusta.

2008-08-28T18:18:00.001+01:00

Olen täynnä flunssaa.
Ääni on kuin miehellä kaikista huiveista ja kuumista tee kupposista huolimatta.
Plääh....
Nenä vuotaa.
Se on syksyä kuulkaas, ensimmäinen flunssa.

2008-08-27T11:16:00.000+01:00

Tänne olen menossa huomenna...

(vain kuvia kotitalomme sisäpihan ladon seinästä, osa aika luoviakin ratkaisuja, kaunis harmaa)

Kävin tänään kertomassa verhoilun opettajalleni loikkaamisestani. Hän otti sen tosi hyvin ja toivotti onnea jatkoon. Saan kuulemma tulla takaisinkin jos en ompelu hommista tykkääkään. Tulin tosi siitä tosi hyvälle mielelle.Ajattelin ettei minulla olisi tuonne kouluun enää ikinä mitään menemistä.
Olen ihan iloinen ja odotan innolla huomista. Vaikkakin lähteminen ja hyvästely oli ihan niin vaikeaa kun olin ajatellutkin. Itkiä pillitin ja vieläkin on aika haikea olo. Tykkäsin kyllä siitäkin koulusta, sehän se tästä niin vaikean tekeekin.
( Ompelin eilen illalla opelleni nuppineultatyynyn, ihan muuten vain. Suklaa oli luokkakavereille.)

Muisteloita lyhyestä verhoilijan urastani. Neulatyyny, ja vielä täyttämätön sohva tyyny.

2008-08-26T17:08:00.000+01:00

Arvatkaas...
Pääsin sisään!
tuonne kouluun --->

Artesaani, yksilöllinen pukeutuminen/ Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, pk/yo.

Jänskättää kovasti, vähän jo meinaa pupu pompata pöksyyn. Mitenhän minä siellä pärjään.? Keljuuttaa mennä kertomaan huomenna verhoilun opettajalleni loikaamisestakin. Poden syyllisyyttä siitä, että tuotan pettymyksen ja harmia. Mutta kuitenkin, tänään tunsin olleen kotona, siellä missä oli tarkoituskin.

Turvallisuudesta ja turvattomuudesta

2008-08-25T18:21:00.000+01:00

Tänään opin työturvallisuutta.
Monesta asiasta hämmästyin, montaa pelästyin, mutta tärkeintä lienee että ajattelin paljon.

Työturvallisuus luennot, olivat olemukseltaan vähän kuivakoita, mutta asian vakavuus piti keskittymisen kyllä kuosissa. Asiaa oli ja paljon.
Joukossa paljon mitä normaalissa elämässä ei kyllä tulisi välttämättä ajatelleeksikaan.

Tuli paikoin aika huono olo, miten paljon tässäkin maassa kuolee ihmisiä työtapaturmissa, turhaan. En edes uskalla ajatella mitä se mahtaakaan olla muualla euroopan vähemmän vauraissa maissa. Etenkin rakennusala vaikuttaa vaaralliselta, toisaalta tehtaissakin pelataan monissa hyvin vaarallisten kemikaalien ja sähkölaitteiden kanssa.
Tuli hirveän kova turvallisuuden kaipuu, haluan olla turvassa.
Tehdä jotain harmitonta ja vaaratonta työtä, mutta mitä?
Paljastui myös paitsi kuinka vaarallista töissä on, myös kuinka vaarallista onkaan vapaa-aika! Kotona tapahtuvia tapaturmia sattuu paljon, ja toisinaan myös hyvin vakavia.
Miten sitä suojaisi ja tekisi kotinsa turvalliseksi, kaikeltahan ei voi suojautua.
Entä lapset. Äitinä olisin totta kai valmis mihin vain jotta lapsilla olisi kaikki hyivin.

Siispä koti tarkkaan turvallisuus syytinkiin.

Paitsi että opimme tänään turvatoimista, opimme myös velvollisuuksista, oikeuksista ja vastuusta. Tärkeitä asioita nämäkin. Työntekijällä on oikeus vaatia kunnon työvälineet ja työympäristön, joka ei vaaranna hänen tarveyttään ja mahdollisestia aiheuta pysyvää haittaa. Tuli vahvasti mieleen koulut, sekä niiden huonot sisäilmat ja homeongelmat.
Työntekijällä on kuitenkin myös oma vastuunsa noudattaa turvallisuus määräyksiä, (tästä tuli vahvasti mieleen tieliikenne)
Kumpa ihmiset osaisivat nähdä ne elintärkeät syyt erilaisten säädösten ja kieltojen takaa. Nopeusrajoituksetkin ovat se suurin sallittu nopeus kyseisellä tiepätkällä. Miksi siis järjestään kaikki ajavat ylinopeutta sen sakkorajan (+10-15km/h) Sääntöjen noudattamatta jättäminen vaarantaa muita ihmisiä, ja seuraukset voivat olla hirveitä.
Kumpa ihmiset oppisivat välittämään toisistaan, myös niistä tuntemattomista.

Tänään olen tuntenut oloni turvattomaksi ja hyvin pieneksi. Lohdullista on kuitenkin kun ajattelee niitä elämän ihania puolia. Kylvyssä kikattavia lapsia, lämmintä ilta puuroa, kuppia teetä sohvan nurkassa ja sitä kun joku pieni käpertyy kainaloon ja on niin lämmin. Ei aina voi, eikä kannata murehtia,mutta joskus on kuitenkin hyvä. Ehkä on hyvä vähän säikähtää jotta muistaisi kaiken rakkaansa suuren arvon.

Huomenna aamulla säntään taas pääsykokeisiin, jännittää jo nyt. Hyvin asianmukaista.
Olkaa kaikki turvassa ja varovaisia, huomiseen!

2008-08-23T13:41:00.000+01:00

Kävimme lasten kanssa kirjastossa. En ole aiemmin kotikaupunkimme kirjastosta pitänyt. Minusta asiakaspalvelu on ollut kerrassaan hirvittävää ja maksut huimia. Nyttemmin olemme käyneet lasten kannsa, ja täytyy sanoa että mieli on minulla muuttunut. Me tykätäänkin tyttöjen kanssa hirmuisesti tästä kirjastosta. Yleensä aina kohdellaan ystävällisesti ja iloisesti kun on lapsia mukana, mistähän sekin johtuu. Itse ei varmaan enää ole yhtään tarpeeksi söpö ja suloinen, ei heltiä enää symppispisteitä. Maksujakaan ei meille ole enää tullut, kun olen alkanut tarkaksi ja käymme kirjastossa paljon säännöllisemmin, siis useammin.
Huomatkaahan kuka oli löytänyt tiensä verhoilukirjallisuuden pariin. Iso pino tuli lainattua, muutamaa jo haaveilin omaksi asti.

Ylempi kuva on kotikatumme varrella sijaitsevan kukkakaupan ikkunasta. Rrrrakastamme kukkia, ja kauniita näyteikkunoita. Aika mainio tuo sammakko vai mitä?! Olen monesti harkinnut kysäistä hintaa, tuosta saisi nimittäin aika hienon kulhon esim. vaikka kekseille, tai sormuksille, marmorikuulille tma.

Lapset lähtivät mummolaan ja minä tyttö reissasin ystäväni ateljeelle.
Pitkästä aikaa oli ihana nähdä! Totaalisena puku ja vaate friikkinä ystäväni ompelu ateljee on kuin vaatetaivas...
Tästä löydätte hänen sivuilleen
Tuliaisiksi vein torilta Papan silkkikukkia, jotka muuten todella kestävät maljakossa sen kaksi kokonaista viikkoa! Ei ollut mainostus turhaa, kivoja kukkia.
Tykkäsin niin tuosta paperi kääreestä, jotenkin ihanan nostalgista.
Olisi hauska nähdä kaupingilla muitakin tuollaisia kukkakimppuja kantelemassa.
Vinkkinä miehille, kipaiskaapa joku kerta torin kautta hakemassa mielityllenne kukkasia.

Asiasta jälleen aivan toiseen.
Olen viimeaikoina (taas) polttanut rahaa eli vinguttanut korttiani. Mutta minkäs teet, nämä kaikki ovat tuiki tarpeeseen hakittuja, ja jokaista ostosta on harkittu vähintään kaksi minuuttia ellei enemmänkin.

Ja olen kerrassaan ihastunut nohin kenkiin, ja takkiini!
Tämä on nyt sitten varmaan sitä materiaalista rakkautta.
Tykkään tavaroista, ja häpeän sitä vain hiukan.
Ja huomautettakoon, että kuitenkin kaikeasta tavararakkaudestani huolimatta elämässä pyrin pitämään ylinnä niitä kaikkein tärkeimpiä arvoja, lapset, perhe, rakkaus, toisten huomioiminen, rehtiys ja reippaus ja niin edelleen...

Pdätelkää hengitystänne, sillä hän aikoo shoppailla huomenna vielä lisää. Löysin nimittäin viimein kiva/kelvollisen ehkä jopa kauniin kirjoituspöydän 20e sekä sille kaveriksi tuolin. Ja tämä ostos tulee todella olemaan tarpeen. Polveni, nilkkani ja hermoni eivät takuulla enää kestä lattialla ompelua ja kyhjöttämistä.

sadepäivänä eräänä

2008-08-21T14:50:00.001+01:00

Tänä kesänä, en juurikaan nähnyt leppäkerttuja.
Joinain kesinä kaikki ruusut ovat suorastaan täynnä niitä.
Mutta suurin itkun aiheuttaja on ollut jo kolmatta kesää jatkuva perhoskato.
Missä ovat kaikki kauniit päiväperhot.
Voin laskea yhden käden sormilla montako liihottelijaa olen nähnyt...

Arvatkaa kuka?
Minähän se.
Tämä on yksi suosikki vauvakuvistani.
Tykkään myös kuvasta jossa nauramme äitini kanssa ruotsinlaivan kannella otetussa näppäyksessä. Äiti on niin kaunis ja minä pieni ja kiharatukkainen.

Vanhoissa kuvissa on jotain erityistä tuntumaa. Onko silloin kuvattu eritavalla, esimerkiksi rajattu kuvia erilailla? Vai onko kaikki vain kuvaustekniikan uudistuksen tuomaa muutosta?
Olen halunnut kuvata paljon meidän arkea tyttöjen kanssa, jotta heillekkin jäisi lapsuudesta myös iso läjä kuvamateriaalia.
Onhan se ihanaa sade päivän rattoa, selata vanhoja kuvia uudestaan ja uudestaan.
Minusta on sydämmetöntä kun kirpputoreilla myydään vanhoja valokuvia ja kortteja/jopa henkilökohtaisia kirjeitä . Eivätkö omaiset välitä vanhustensa menneisyydestä?

Olen ajatellut aloittaa jälleen päiväkirjan kirjoittamisen.
Ostaisin sellaisen mustakansisen ja ison kirjan johon kirjoittaa ajatuksiani ja tuntemuksiani, ehkä piirrelläkin jotain.
Muistikirjoja minulla onkin. Mutta se ei aivan ole sama asia. Sillä niihin tulee enemmän arkista askaretta ja muistettavaa. Päiväkirjat ovat jotain henkiläkohtaisempaa ja herkempää sisältävää.
Ehkä minulle tuli tarve tulla muistetuksi, sitten kun minua ei enää ole.
Hieman puistattava ajatus, toisaalta ehkä lohdullinen. Haluaisin lapsillani olevan jotain, oikein oikein minua.