Kerronpa teillekin kun ei se ole varsinaisesti salaisuus, eikä mitekään noloa.

Juhlin eilen syntymäpäiviäni. 24v plakkarissa siis.
Ja hassua kyllä ehkä kaikista aiemmista ikäkriiseistäni viisastuneena, olen vain tosi onnellinen! Minua ei haittaa yhtään olla tämän ikäinen.
Käsittämätöntä tyytyväisyyttä näin kärsimättömältä ja kuulemma tyytymättömältä luonteelta.
Tämä ikä on hyvä, eri nuorempi ei vanhempi.

En nyt puhu iästä yleisesti vaan siitä omasta kokemuksesta omassa kehossa, kropassa ja mielessä. Miten minussa se tuntuu.
Oli ihan pakko tänään pysähtyä peilin eteen ja skannata kasvot sentti sentiltä läpi.

puhelu päässäni
- jaa tuossa ryppy
-silmän ympärillä sirsteltäessä jo aikamoisesti ryppyjä, näyttävät oikeastaan aika hauskalta...
-suu ennallaan
-nenä sama
-hei, mihin kesäpisamat ovat kadonneet?!!!
-iho liian vaalea, solarium (ei) purkkirusketus (no ei)
-luomi ennallaan
-mustat silmä aluset, toivon mukaan korjattavissa lisäämällä unen määrää

siinä se, mun naama. Tallella.

Puhetta on ollut paljon.
En ole oikeastaan halunnut kuulla.
Joka kerta kun viime aikojen tragedia otetaan esiin tekee mieleni vain sulkea korvat.

En halua kuulla.

Mietin vain miksi maailmassa onkin niin paljon pahuutta?
En voi käsittää, miksi maailmalla soditaan, ja miksi ihmiset tekvät toisilleen pahaa?

Kuten Kanerva blogissaan kauniisti asiasta kirjoitti.

Peace and Love!

Luvattuja

Tässä paksulle puuvillalle painettuja pitsiliinoja. Osa painettu valotetulla seulalla osa tuputtelemalla (kakkujen aluspitsin) suoraan kankaalle.
Nämä ovat minun aikaan sannoksiani. Vähän vasemmalla kädellä vauhdikkaasti tehty kangas. Jos olisin jäänyt vähän enemmän harkitsemaan ei lopputulos olisi takulla samanlainen. Aluksi ajattelin että roskiin menee, ihan kamala. Mutta nyt se on tuolla olohuoneen seinällä, eikä ole enää ihan niin kamala. Ajattelin jossain vaiheessa lisätä pitsien keskelle vielä jotain hahmoja, kunhan keksin millaisia.
Kameran asetuksissa jokin mättää. Siksi kaikki kuvat ovat niin vaaleanpunaisia. Seinät ovat oikeasti valkoiset! Ero on siis aikamoinen, pahoittelen mutta en tänään enää millään ehdi räpeltää kameran ohjekirjan kanssa. Tänään vietetään tyttöporukalla kolmois synttäreitä!

Alla makuuhuoneen seinä ja koulusta saatu painopöydän pohjakangas. Aika jees. Muutti kovasti huoneen tunnelmaa, lämpimämmäksi.

Kävin päivänä eräänä aivan naapuriin muuttaneessa kirja antikvariaatissa.
Ihana paikka!
Mikä valtava määrä kirjoja, erilaisia kiehtovia opuksia ja muistelmia. Hylly toisensa jäkeen. Hiivin alakertaan ja napsauttelin vain kävellessä valoja päälle. Sinne teksi mieleni hautautua päiväkausiksi tutkiskelemaan, lueskelemaan ja fiilistelemään. Aluksi epäilyttävä sittemmin jopa miellyttäväksi muodostunut piipun tuoksu tuo antikvariaattiin oman lisänsä, kuin toisesta ajasta.
Koti ovelta voi ulos astuessaan nuuhkaista ilmaa. Jos tuuli tuo mukanaan vienon piipun tuoksin tietää että Aleksis K on auki.
Käykäähän kurkkaamassa, älkääkä pelästykö omistajaa, hän on tosi mukava vaikka onkin iso möreä ääninen mies.

Nämä neuleet ovat 70- 80 luvun neulekirjasta jonka ostin kyseisestä liikkeestä. Kuvissa olevat neulemallit olivat erityisesti minun mieleeni. Kirjassa oli muuten tosi veikeitä 60-l vaikutteisia neuleita. Charlien enkelit tyyliin stailatut hiukset ja ne meikit niin kivan näköisiä.

Ylä kuvan neulepaidan nimi on muuten Hug me tight. Siinä on sitä nostalgiaa ja klassisuutta. Tykkään kovin.
Viimeaikoina blogeissa ovat kovasti puhuttaneet mitä erilaisemmat päähineet, siksi baskeri kuva. Yksivärisenä ehkä vielä parempi?.. Ajattelin kokeilla neuloa, niin nähdään taipuisiko tuo baskeri nätisti minun päähäni. yleensä näytän vain ihan pallo päältä kyseisen mallisissa päähineissä.

Ajattelin laittaa molemmat neulonta listan jatkeeksi. Hitaasti mutta varmasti edistyy violetti takki. Alpakka ei niinkään. Mutta se hyvä puoli on ettei kiirettä ole. Minulla villapaitoja riittää, ja jos omat jostain syystä loppuu voi mennä äidin kaapille penkomaan lisää aarteita.

Koulussa olemme ahkerasti painaneet kankaita, sabluunoin valotetuilla sekä vahatuilla seuloilla. Onnea! En ole aiemmin oikein tykännyt,mutta nyt ihan todella innostuin. Mitä kaikkia mahdollisuuksia! Nyt vain painopajaa pystyyn tuohon olohuoneeseen työpöydälle.

Koulullamme on isot valkealla lakanakankaalla verhotut painopöydät. Kangasta painettaessa osa väristä tulee yleensä kankaasta läpi. Pöydän päälliskankaat ovat siis aivan täynnä erilaisia kuvioita sikinsokin erilaisilla väreillä.
Kysäisin opettajalta saisinko kankaan ja nyt se on tuolla minun makuuhuoneeni seinällä ja näyttää tosi hienolta!Olen niin iloinen, sain oikeastaan lähes taidetta ilmaiseksi lisäksi pääsin isojen tyhjien valkoisten seinien ongelmasta.
Kehu kehu, mutta kuviot ja niiden seulat eivät sitten ole minun käsialaani, joten kunniaa en voi ottaa muusta kuin kankaan kiinnittämisestä nuppineuloin seinään. Nyt on jo niin mahdottoman pimeää etten saa kuvattua kangasta,mutta huomenna sitten näette.

Mukavaa perjantaita!

Vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen, on väri jota rakastan ja vihaan molemmin puolin.
Minut täysin yllättäen kamera kuvasi tänään näin paljon vaaleanpunaista, ihmeellistä.

Tämä vaaleanpunainen päivä toi tullessaan hieman itsetutkiskelua.
En ole onneton mutten kyllä sitä vaaleanpunaista sokerihattaraakaan.
Minua on sanottu negatiiviseksi jopa synkäksi. En täysin allekirjota.
On myöskin sanottua etten osaa olla onnellinen. Senkin kieltäydyn allekirjoittamasta.

Minullahan on ihanat lapset, ONNEA, minulla on terveys ( vähän flunssaa,mutta kuitenkin perus hyvä )ONNEA, minulla on koti ONNEA, minulla on perhe ONNEA minulla on ihania ystäviä ONNEA olen tustunut moniin mielenkiintoisiin ja yllättäviin erikoisiin ihmisiin ONNEA, olen löytänyt koulun ONNEA, minulla on ihanat harrastukset ONNEA ja mahdollisuus käydä niissä.
Eikä tässä ole kuin murto osa kaikesta.

Näettehän en ole kovin negatiivinen, onhan minulla näin paljon onnea.
Kaikilla sitä ei ole paljoa, ja se pistää aina vähän vakavaksi.
Yritänkin tästä edespäin päivitäin ainakin kerran muistaa miten onnellinen olen. Ei ole helppoa aina, mutta yrittää sopii.

Nyt kun heittäydyin tunteelliseksi niin vaikkei ole
ystävänpäivä. (mutta ei sen niin väliä.)
Kauniit ihanat ystäväni, kiitos! Inspiroitatte ja innostatte ja väritätte kaikki omalta osaltanne elämääni paljon.

Halaukset!

Lopuksi vielä käsialasta ja kauppalistoista.

Kaupanlattian raosta löysin jonkun vanhan kauppalistan, en voinnut vastustaa kiusausta ja otin sen talteen.
Eikö ole jännittävä! Luultavasti hieman vanhemman ihmisen kauppalista (noin käsialanperusteella)
Alla minun kauppalistani tälle päivälle, joukosta unohtuivat omenat ja pähkinät.
Koulussa sain muuten aina kovasti sanomista epäselvästä käsialastani (joka muuten muistuttaa etäisesti isäni käsialaa, äidillä on siisti käsiala)
Ja joskus kun innoissani tai kiireissäni kirjoitan en itsekkään aina saa selvää, mutta ehkä tuo kuvastaa minua.
Käsialaansahan ei pitkäksi aikaa voi kovinkaan hyvin naamioida, pian se oma ominainen kirjoitustyyli tulee kuitenkin esiin.

Sairaslomaa

Olen sairaslomalla, ainakin tämän päivän.
En muista milloin viimeksi olisin tosiaan oleillut sängynpohjalla koko aamupäivän. Olo on hutera ja väsynyt. Niin inhottavaa. Ja tekemistä olisi vaikka miten paljon.
Mikä siinä on että näin syksyisellä pöpöjä on niin mahdottomasti liikkeellä? Ja aina juuri siihen kiireiseen aikaan.

Teetä, sitähän pitää juoda kun on kipeänä, eikö? Tai vähintään jotain kuumaa. Sain Anna Gavaldan Viiniä keittiössä kirjan luettua ja tykkäsin kovasti. Ihan tuli yllätyksenä kuinka tykkäsinkin...

Tuotteliaan taiteilijani (lapset) maalasivat pääsiäismunia, syyskuussa.


Liivia ja Violet blogeissaan esittelivät juuri valmistuneita pipojaan. Ihania ovat. Minulla ei ole kuin yksi onnistunut pipo/myssy itsellä. Tämä on ihka ensimmäinen pipo jonka olen neulonut, ja paras! Kuten huomaatte rakas myssy on ollut kovasti käytössä. Toista samanlaista kun en ole onnistunut vielä neulomaan.

Lapsilla on balettitunti tänään, näitä päiviä odotetaan aina suurella innolla. Olen niin iloinn kun tykkäävät. Niin minäkin tuossa iässä.

Päätetään tämä kirjoitus varoittavaan kuvaan. Tätä ei kannattaisi kyllä tehdä. Olen kai vain aina niin onnettoman huolimaton, että puhelimeni joutuvat tälläisiin vaaratilanteisiin tuon tuostakin. Yksi mm. putosi vessanpönttöön. Ihmekkös kun tämä nykyinenkin puhelin reistaa kokoajan, ja pätkii. Huollon paikka, vai uuden hankinta. Kumpikaan ei houkuta.

Juanes

Eilen Helsingin jäähalli täyttyi Juanesin konserttii rientävistä ihmisistä.
Minä mukaan lukien

En ole aiemmin käynyt missään isommassa konsertissa, saati nähnyt livenä ketään artistia jota suuresti ihailen ja arvostan.

Ensin olo oli ihan kuin toisesta maailmasta. Ei sitä voi uskoa, että siinä parin metrin päässä laulaa se sama mies joka aloittaa niin usein aamun minun levysoittimessani!!

Hetken varmasti seisoin vain paikallani suu auki, ihastuksesta.
Muutamia kuviakin tuli näpättyä, kuten huomaatte hyvin taiteellisella valoituksella ja rajauksella. Konsertit kuvauspaikkoina ovat hyvin haastellisia, takaa tönitään, edestä joku tallaa jalalle, vierestä oltaisiin jo kiilaamassa. Mutta meininkiä konsertissa oli, hyvä ja onnellinen energia.
Ihanan sympaattinen laulaja ja bändi todella tekivät vaikutuksen. Tänään väsyttää aivan mahdottomasti, koulupäivä hurahti ihan vain eilisiä fiilistellessä. Äsken kävin koulutyöhön ostamassa kangaskaupasta satiininauhaa ja vahingossa keksin että ompelempa lapsille jääkarhuhaalarit?! Niitä pitäsi nyt alkaa pakertaa, jotta saadaan valmistakin.

Ai niin huomenna alkaa espanjan alkeet kurssi! kihisen ja pihisen innosta!
Mukavaa viikonalkua!

mustaa ja valkoista

Malttamattomat
Kuka lisäsi viikset? (minä itse. Jos olisin mies minulla olisi tuollaiset viikset. Niin ja käyttäisin aina polvihousuja)



Tänään päätin ilahduttaa teitä kaaos kuvilla. Ei mitään pikku nättiä ja somaa.
Kunnon sunnuntai mieninkiä.
Peti petaamatta koko päivän, lastenhuone mylläkkänä.
Vesiväreiläkin on maalattu. Hetken aikaa maalauksia todella syntyi paperille. Sitten lapset siirtyivätkin iho taiteeseen ja maalasivat itsensä varpaista nenänpäähän asti kirjaviksi kuin papukaijat.
Huokaus!
En edes viitsi kurkata vaatekomeroon,koska voisin hukkua viikkaamattoman pyykin vuoreen.

Kuitenkaan ei kiukuta aivan suunnattomasti. Olenkohan saavuttanut jo zen asteen kotiäidin elämässä? Ehken vielä. Se voiskin olla tulevien vuosikymmenten tavoite. Kotityöt ja zen. Hiljainen ja hillitty, hallittu ja kurinalainen.
Kodin kuningatar ja maailman ihanin äiti.

Mukavaa sunnuntaita. Huomenna se taas alkaa, arki!

Hands of gold

Perjantaina 8 tuntia kankaanpainantaa. Maaleissa mm kultaa. Voitte kuvitella missä huuruissa olimme kun viimein kotiin menevään bussiin hyppäsimme. Muu bussi oli hiljaa ja meidän luokka nauroi ja kikatti, se menee siis päähän.
Muutamia väri kokeiluja kuosistani. Harmaaksi aluksi ajattelin mutta tuli liian vahva mielleyhtymä armeijaan. Enkä voi ollenkaan sietää armeijaa, tai mitään siihen liittyvää. Olenkin harkinnut aloittaa rauhanmerkkien raivoisan kirjomisen vaatteisiin, vastustuksena kaduilla liikkuville panssareille ja komppania autoille. Pieni pala tallessa blogin Joolan innoittamana.
Vieressä hieman sitä väripalettia mitä kankaalle lopulta päätyi.




Syksyn viileys tuntui jo viluna varpaissa viime yönä. Ampiasetkin on ajettu pesistään, se siis tarkoittaa että reppanat harhailevat mm. eidän ikkunalaudallemme, kahviloiden tyhjiin kahvikuppeihin ja torien hedelmä kojuille.
Jatkan tästä aamiaisen laittoon, ehkä puuroa. En olen vielä saanut päätettyä.
Eilen kirjastosta lainasin Anna Gavaldan Viiniä keittiössä kirja(t)n. Moni on kehunut äänikirjojen kätevyyttä. Samalla kun voi ongelmitta neuloa. Päätin kokeilla. Mutta en minä malta, naisen ääni lukee kirjaa tuskastuttavan hitaasti. Minun on vaikea jaksaa keskittyä kun ajatuksen liitävät jo aivan eir asiassa. Luulempa että luen kirjan itse. Tosin en ääneen. Hiljaa ja itsekseen, kuulostellen miltä kirja alkaa tuntua.

Päivänä eräänä huomasi taivaalla jotain erikoista. Hassuja vai mitä!

Sitä on päivä jolloin alituiseen tähyilen ylös (pääpilvissä), ja päiviä jolloin olen niin maanpinnalla ettei mitään. Joskus tuntuu jopa että on aikoja jolloin vajoan sinne kuuluisiin pohjamutiin. Miksihän se kuuluisa tietty aika kuukaudesta aina pääsee yllättämään, vaikka kuinka sen näkisi tekevän tuloaan (esim. pilleripakkauksesta, voiko sitä sen selvemmin nähdäkkään?!)
HUh, päässä kiehuu ja tempperamenttini tuntuu olevan ihan huipussaan. Joku jo säälittelikin meidän naapureita. Onneksi siinäkin taloudessa asustaa rouva henkilö, joten jos jotain valittamista löytyy voin häijysti muistuttaa niistä päivistä jolloin naapurista kuuluu.



En yleensä tykkää hisseistä.
Valitsen mieluummin portaat, sillä ajatus hissiin loukkuun jäämisestä nimittäin hirvittää. Tässä talossa on kuitenkin niin ihana hissi, että se ansaitsee ihan maininnan. Parasta on pikkuinen kännettävissä oleva penkki. Loistokas /nerokas on myös hissin erikoisuus. Kun istuu penkille (hississä on oltava yksin) ja nostaa hieman jalkoja ylös, hississtä sammuvat valot. Minusta on jotenkin ihana istua yksin ja hiljaa pimeässä hississä.
Olenko vähän outo?
ehkä....


Koulussa piirsimme nakuja naisia. Mietin vain missähän vaiheessa pääsemme vaatettamaan noita daameja? ymmärrettävää toki on että ensin on halittava mittasuhteet, mutta luulempa että siihen menee se kuuluisa iän ikuisuus.


Uusin innostus, alpakkaa kaksinkerroin. Tulossa edellisessä mainitsemani korkea kauluksinen villatakki. Luulen että tämä neule jää kuitenkin hetkeksi taukovuorolle. Alpakan karvaa on nimittäin joka paikassa, suussa, nenässä, silmässä vaatteista puhumattakaan.


Violetin paluu. Uusi innostuksen nousu. Takakappale valmis ja oikea etu kappale hyvällä mallilla. On taottava nyt kun rauta on taas kuumaa. Jos vaikka jouluksi?!
Innostuin koululla tekemään ompelu kokeiluja organzalla. Syntyi kukka. Ihan jees, vähän huolimaton tekele, mutta noita voisi tehdä lisää. Ja kokeiluja esim. muiksikin koruiksi.
Tädit ja tutut kaveri ja muut tietäkää mitä on luvassa jouluna lahjoiksi!


Minun uusi ja uskomattoman sotkuinen työpöytäni ja tuolit. Tykkään pöydästä vaikka se onkin hieman erilainen kuin mitä aluksi halusin, mutta mietin tuota kaaosta.
Hankinnassa on ainakin ilmoitustaulu ja harkinnassa seinäkaappi, keittiön kaappi esim. Mahtaisiko auttaa?