Kuinkas tässä pääsi taas käymään näin?
No toisaalta elämässän on vaiheita ja niiden mukana sitten ihmisen lapsi ajelehtii ja räpyttelee. Nyt viime vuoden vaihe on tainnut olla koulu. En tiedä jotenkin, on tullut kamalan turha olo tuon koulun suhteen viimeaikoina. Loppurykäyksen ahdistusko? ehkä. Kaikki tuntuu vain niin kovin turhalta, haasasin(?) tähän seko touhuiluun kaksi kokonaista vuotta vain miettiäkseni haluanko valmistua lainkaan.. HUH huh.
Mutta iloisempi seikka onkin se että suuntaan ja tähystän innokkaasti jo tulevaan ja kevään pääsykokeisiin. Tämän kerran lupasin itselleni että vielä kokeilen, jos ei tärppää nytkään ei niin vain ehkä sitten ollut tarkoitettu. Mutta kun mietin mitä haluaisin töikseni tehdä en osaa kuvitella (realistisesti) itseäni kovinkaan moneen muuhun palkkatyöhön. Toki mieluusti heittäytyisin vapaaksi taiteilijaksi vaan kun se ei tuo puuroa pöytään ainakaan ennekuin on nimeä ja sen saanti vie vuosia.
Kuvat ovat muuten lapsukaisteni ottamia! Aika kivoja vai mitä?! Eivät kovin tarkkoja valitettavasti taisi pikku kuvaajan käsi hieman höntyillä kameran painosta/ tai innokkuudesta johtuen. Olen ajatellut jatkossakin antaa tyttöjen kuvata, ja paljon, innostuvat siitä hurjasti ja kuvat ovat osa todella metkoja! Lapsissa on niin paljon sitä kesyttämätöntä innostusta tiedon janoa ja kokeilun halua joka kummasti aikuisilta monesti uupuu, tai on kutistunut pikkiriikkiseksi. Me aikuiset uraudutaan, tavalla tai toisella.....
nyt taitaakin ohrapuuro olla porissut itsensä valmiiksi :-)
ihanaa sunnuntaita kaikille ja palaillaan taas!
