Pikku tiikeri sairastaa

Lapsella oli yöllä kova kuume. Aivan hikisenä pyöri kainalossa ja ulisi hiljaa. Kurjaa. Yö oli levoton ja kuuma.
Toinen tyttönen sen sijaan tuhisi kiltisti omassa sängyssään kunnes aamuyöllä kiipesi isin kainaloon jatkamaan unia.

Aamulla nukkuivat suloisesti vierekkäin meidän sängyssä. En raaskinut herättää terveenä olevaa hoitoon. Olen varma että päivästä olisi tullut kurja ilman siskoa. En tiedä onko hyväksi kun huolehdin siitä että olisivat yhdessä. Toisaalta tuntuu että 2v 6kk on vielä niin pieni. Ovat omanlaisiaan niin ulkonäöllisesti kuin persoonina, mutta en silti haluaisi kokonaan olla huomioimatta sitä että ovat kaksosia.
Pienenä haaveilin kaksos siskosta, joka olisi ollut minun maailman paras ystävä! Hullunkurista eikös!?

Puikkoilen violetista langasta säärystimiä. Oikeastaan aika ihana väri!

ulkohella ja pohdintaa joululahjoista

Pihalla seisoo pieni puuhella, sateessa yksin. Aivan ruostuneena. Kun tontilta purettiin vanhatalo (appiukkoni isän rakentama puutalo) jätettiin hella ulos.



Sääli etten silloin vielä ollut kuvioissa mukana, olisin halunnut pelastaa tuon hellan. Olen miettinyt saisinko siitä vielä kelvollista jos raapisin ruosteen pois, mutta taitaa olla aika mahdotonta. Hella on näet sisäältäkin aivan pilalla.
Viime kesän se kantoi kesäkukkasia ja pelargoneja.

Olen viimein toipumassa mystillisestä flunssasta ja suunnitelmana tälle päivälle oli lähteä materiaaleja metsästämään. Ainakin kauniita neulelankoja kassillinen, fleece paloja, puuvilla kankaita, mahd. pellavaa, nauhoja jne.
Kovasti haluaisin myös kirpputoreille kiertelemään, sillä muutamia joululahjoja puutuu vielä. Esim. miehelleni ei ole vielä mitään!? Hänelle on niin kovin vaikea keksiä mitään.

Olen yrittänyt saada häntä lukemaan, nyt kun olisi viimein aikaa. Mutta ilmeisesti eivät Shakespearit ja T.S. Elliot kiinnosta, mies lukee lääkiksen pääsykoekirjaa!? On kuulemma kivaa! Vaikea ymmärtää.
Toisaalta tässä sen näkee kuinka ihmiset ovat niin kovin erilaisia.

Pikku veljeni (yksi kolmesta) sai juuri valkolakin. Tämän kunniaksi, hän huiteli Saksaan ja osti Wartburgin (siis kunnon nostalgia automobiilin). Suunnittelen joululahjaksi penkin lämmittimiksi villaisia istuinaslustoja*

Pihalla & kotihiippailua

Sunnuntaina satoi. Silloin tällöin aurinko kuitenkin kurkki pilvien takaa.


Kotona kuumaa teetä ja glögiä ( lasituopeista) ja tähtitorttuja.



Kotihiippari on neulonut ahkerasti. Ylemmässä kuvassa hän on sonnustautunut kolmeen villa kauluriin, tunnistus kuvassapuolestaan rumin pipo ja ihka ensimmäinen kauluri viritys.
Olen vahvasti sitä mieltä että Novitan mambo lanka ei sovi minulle. Kauniista väristä huolimatta, raivostuttava lanka. Yksi kamala villapaita(purkuun) reikäinen pipo x2 ja suht siisti kauluri, nämä puhukoon puolestaan. Kaulureita on ollut ihanaa neuloa, helppoa nopeaa ja käytännöllistä. Eri malleja on kiva keksiä, näihin saa vähän kulutettua nappi varastoakin.

Vihreän muisto ja vierailuja

Ulkona on kurjan märkää ja pimeää. Aivan sopimaton sää tähän vuoden aikaan,vai mitä! Joulukuussa tulisi olla polviin asti lunta ja kunnolla pakkasta.
Pistää miettimään mikä kaikki tässä maailmassa onkaan mennyt päin piparia, kun talvet ovat näin outoja. Noh, täällä lämpenee ja Kreikassa pellot ja metsät palaa kun on liian kuuma ja kuiva. Kamalaa.

Olimme tänään tyttöjen mieheni töissä luokan pikku jouluissa. Oli jännää mennä taas koulun käytävilla ja nähdä sitä arkea.
Juuri marmatin kuinka heillä on epäkelpo koulurakennus, todella! Niin epäkäytännöllinen.
Ei tietysti saisi sanoa rumasti, mutteivat työkaveritkaan siellä vaikuttaneet kovin huomaavaisilta saati intoa ja ideoita puhkuvilta. Vähän tylsää porukkaa. Lapset ovat hauskoja ihmettellivät pikkuisia vieraita . Jos minusta tulee opettaja olisin todennäköisesti tosi outo ja mahdollisesti aivan sietämätön työkaveri. Sellaista se vaan on. Kohta se kevät jo koittaa ja taas pohdin sitä miksi isona alkaisin. Tämä rutiini alkaa jo käydä pitkästyttäväksi. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on liikaa, toisaalta todennäköisyyksiä liian vähän.

Joulukuu joulukuu

Nämä kaveruksen ovat viimeisimpiä tekosiani.
Koala ja Pupunen ovat ensimmäiset kokeilut, 4X hahtuvaa isoilla koukulla. Nalle parasta tuli vähän hassun näköinen kun lanka loppui kesken. Kissa puolestaan on Fritids lankaa.
Kiitos Liivialle inspiraatiosta!

Joulukuusi antaa vieläkin odotuttaa itseään. Nämä hämäläiset todella ovat niin hitaita. Ei joulukuusia vielä kuulemma hankita!? Miksei!? Olemme (valitettavasti) lähdössä reissuun 26 pvä, ja kun tulemme takaisin on kuusi jo aivan varissut. On ärsyttävää kun ihmiset oikein ovat juurtuneet perinteihinsä, eivätkä ole missään nimessä valmiita muuttamaan niitä. PÖH!


Minun joululahjaksi äidille neulomastani piposta tulikin vahingossa aivan liian pikkuinen aikuiselle. Sen sai pikku tonttuni joulupipokseen. Toivon ehtiväni neuloa itsellenikin vastaavan pipon. Sopivan outoa minun makuuni.

Joulupukkeja ja kuusi

Olen kovasti miettinyt joulupukkia ja sitä miten tyttärillemme asiasta opastaisimme. Pukki on osoittautunut varsin visaiseksi pulmaksi. Tavallaan kyllä haluaisin lasteni uskovan joulupukkiin ja satuihin. Toisaalta vierastan kakkea joulun kaupallisuutta ja ällöjä kaupallisia joulupukkeja.

Ystäväni kyseli meitä lähikauppaan, koska sinne oli kuulemma pukki tulossa, meinasin sanoa ihan kaikki mielipiteeni asiasta. Olin kuitenkin hiljaa. Ovathan joulupukit parhaimmillaan ihania. Ottaisinko kuitenkin riskin?! ettei kyseinen olisi sitä ollut....

Joulupukki on minulle joulunajan henki, kauniit ajatukset, rakkaus, rauhallinen oleminen, perhe, ystävät ja antamisen ja jakamisen onni. Minun joulupukkini ei tee tai jakele lahjoja, vaan hyvää mieltä ja onnea joulunaikaan. Hän ei välitä siitä kuka on ollut kiltti kuka ei, kaikki ovat minun pukilleni tasa-arvoisia. En oikein ymmärrä sitä kuinka lapsia opetetaan jos olet kiltti saat lahjoja ja sitten uhataan jos onkin tuhma ei saakaan mitään, vähän hönttiä eikö!?

Haaveilen jo joulukuusen sisään kantamisesta, vielä pitäisi selvitellä mistä semoisen saisi. Ehkäpä appiukon varaston tontilta löytyisi pikkuinen kuusi. Ajattelin myös punoa havu köynnöstä ja sommitella eteiseen havumattoa. Nuuh, pihkan ja kuusen ihanan tuoksun voi jo tuntea. Olisipa joulupuu jo täällä, tuntuisi enemmän joulukuulta.

ps: Kamerani on pari päivää äidilläni lainassa, siksi tämä kuvien poissa olo. Koen jo nyt vieroitus oireita ja kaipuuta.

Kuumetta ja joululahjoja

Minulla on kamalat kuumeet! Nimittäin talo-kuume ja vauva-kuume.

Aivan sietämätöntä,kun näihin kuumeisiin ei ole lääkettä.
Taloja olen hingunnut jo monta vuotta, mutta viime aikoina tilanne on kuulemma pahentunut. Olen kuulemma suorastaan sietämätön jaarittelemaan sitä sun tätä taloista.
Kaikkein pahinta on kuitenkin nähdä kauniita vanhoja taloja lahoammassa yksin tyhjillään ja unohdettuina.
Ihan tässä läheellä on eräs upea vanha 1800-luvun krouvi/ matkakoti. Nykyisin haalistunut ja epäsiisti, ennen komeaa julkisivua on komistanut punainen maali ja pelargoni ikkunoilla.
Miksi ihmiset istuvat kiinteistöjensä päällä, antavat rapistua ja hajota? Suorastaan julmaa!
Hyvä joulupukki, vanha hirsitalo hyvän kokoisella pihalla kiitos, ja piiskaa niille jotka hylkäävät talonsa rapistumaan!



Joulukuun ensimmäinen päivä kääntyy iltaan. Voisin käydä suihkussa ja siirtyä neulomaan teekupposen kanssa. Lapsetkin varmaan väsähtävät pian nukkumaan.
Ostin joulutorin kupeesta antiikki kaupasta mehiläisvaha kynttilöitä. Kaunis väri ja ihana mieto hunajan tuoksu.


Kellot menevät avaimiaan unohtelevalle ystävälle avainnippuun kilisemään.