Ihmisistä

Ihmetyttää aina silloin tällöin kuinka meitä ihmisiä onkaan niin moneen lähtöön.
Kaikki samanlaisia toisaalta jokainen omanlaisensa.

Ihmisiä on mielenkiintoista tutkiskella. En toki tuijota tai muuta kiusaannuttavaa, vain silmäilen silloin tällöin. Hupinsa kullakin luulisin?!
Toisilla on tapana hipelöidä hiuksiaan. Joku taas harppoo hauskasti kiireessä ollessaan.

Olen monesti miettinyt sitäkin miten minut nähdään väkijoukossa. Miltä vaikutan toisen silmin. Vaikea sanoa kun tosiaan ei omista nahoistaan voi väliaikaisestikaan pois vaihtaa.
Asumme mieheni kotipaikkakunnalla jossa luonnollisesti kaikki tuntevat hänet ja minä olen sitten SE vaimo. Ihmiset eivät kai pohjimmiltaan ole pahantahtoisia useimmiten vain ajattelemattomia tai uteliaita. Toivoisin itse etten olisi kovin ajattelematon toisia kohtaan. Sitä olen yrittänyt huomioida itsessäni ja korjata käytöstäni tarvittaessa.

Voi ihmistä ja meitä ihmisiä, tästä aiheesta riittäisi jutun juurta vaikka kuinka, mutta ne säästettäköön toiseen kertaan.

Vasta korjauksesta
tulleet kopsuttelu korkokengät odottelevat innolla pääsyä ihmisten ilmoille ja tanssimaan. Kotona meillä on vuoroin soineet mieheni tämän hetken suosikki Semmareiden Wunderbaum, minun Bryan Adams sekä Kuubalainen salsa.

Voi tanssimaan, tanssimaan!

Viereinen villapaidan pahanen on aiheuttanut kovasti murhetta ja purkamista on joutunut tekemään paljon, toisaalta luulempa että tässä oli kaikkein opettavaisin työni tähän mennessä. Sunnitteilla on toinen saman tyylinen paranneltu versio.
Mieheni lapaset ovat kuitenkin teko vuorossa ennen sitä, kun menin lupaamaan, ja tarpeeseen ovat!

Viikonloppu tunnelmia

Hiljaisuuden haltija

Hiljaisuus on haltija hieno,
niin sininen, pehmeä ja vieno.

Näetkö, miten haltija tanssii
hiljaa ilmassa ihan?

Yksikin tyhjä turha sana
saa haltijan harson rikki.

Siis ollaan hiljaa ja kuunnellaan,
miten hiljaisuus heittää verhojaan.

Hän on haltija, hyvin hieno,
niin pehmeä ja vieno.

Räntää, tuiskutusta ja pieniä tyttöjä

Siitä on jo 9 päivää kun viimeksi päivitin blogiani. Kerrassaan kamalaa. Pahoittelut! Asia on ihan vaivaamalla vaivannut minua, jatkossa aion välttyä tältä ja varata hieman aikaa näihin blogikuvioihinkin. Mikään ei ole niin ikävää kuin sivut jotka eivät päivity.
Tilanne vain on ollut sellainen etten kertakaikkiaan ole ehtinyt koneelle. Pienet prinsessani 2v 7kk pitävät huolen ettei minulle jää luppoaikaa.


Toisaalta olen nauttinut suunnattomasti siitä että lapset ovat kotona. Olen salaisesti jopa tehnyt hulluja suunnitelmia siitä että he jäisivätkin taas kokonaan kotiin.

Eilen askartelimme Prinsessa kruunuja, pahvista, kultapaperista ja paljeteista. Valitettavasti kruunuja oli mahdotonta kuvata kaiken sen vauhdin keskellä. Ehkä teen itsellenikin joku päivä kruunun paperista, olisi hyvin kuninkaallinen olo.

Kuvissa esiintyy perheemme linssi lude Neiti N.

Hempeää ja suloista

Lakkerin lehti muovihelmi mobilemme. Olin todella tyytyväinen itseeni kun tämän keksin. Ihanan herkkä, pidän lehtien hennosta heilunnasta. Olisi tarkoituksena lisätä vielä lisää lehtiä. Kun vain olisi oikein korkeat ja tilavat huoneet, pääsisi kattokoristus oikeisiin mittoihinsa.




Teetä tuopista ja totoroita. Uusia nappikoruja tupsahtelee nykyisin jo melkein päivittäin. Olen ollut vähän hämmentynyt kun lähipiirini ei uusista koruistani juurikaan innostunut?! Olenko outo vai nero?!! Noh, minä tykkään ja ajattelin jatkossakin keikistellä koruissani ja tuottaa niitä omaksi huviksi,heh.

Pipopunainen ja satujuttuja

Kas tässä viimeisin piponi. Pipopunainen on virkattu mielikuvituksella ja suurella huvilla. Olen pitkään halunnit pipoon tuollaiset virkatut renkulat. Nyt se sitten toetutui, suunnitelmissa siintelee vielä tusinanverran pipo ideoita. Voih!

Aiemmin jo taisin intoilla napeista. Olen keksinyt miten niitä tuhlaan. Suuri osa isosta kokoelmasta on huvennut kaulakoruihin, korvakoruihin korvarenkaisiin ja avaimenperiin. Mitäh, kohtahan tässä voi taas lähteä hyvällä omallatunnolla etsimään lisää nappeja!


Löysin kirjakaupan alennusmyynnistä hurmaavan satukirjan Unikon satuja, kirjottanut Marjatta Kurenniemi kuvittanut Cristel Rönns.
Näin kirjaa kuivaillaan: Vuonna 1947 ilmestyneen satukokoelman toinen painos. Heleästi kuvitetuissa saduissa Nukku-Matin nuorin sisar johdattaa lapsia Hyvien Unien Maahan.
Miten tuota ihastusta olis voinut vastustaa. Suosittelen. Nyt meilläkin on oikea unikirja jota lueskella ennen nukkumaan menoa! Onnea on!

Sadut ovat kiehtovia, kaikkine valtavine mahdollisuuksineen ja ihmeineen. Olisi ihanaa jos vain osaisi itse kirjoittaa. Ehdottomasti sepittelisin satuja! Paljon ja paljon ne olisivat iloisia, jännittäviä ja opettavaisia. Kuvat olisivat kuin sateenkaaren silta, kaunnita herkkiä ja tunnelmallisia. Henkilöillä luonnollisesti olisi kaksi tai mielikuvituksellisen monta nimeä. Ensin erikoinen ja ainutkertainen nimi, toinen hiukan tavallisempi,ehkä jokaiseen tilanteeseen omanlaisensa, voi lystiä! Millaisia satuja sinä kertoisit? Mikä on suosikkisi?




Olen ihastunut tuoleihin, etenkin nämä kuluneet eriparin pinnatuolit ovat ihanat. Mieheni suorastaan hinkuaa päästä remonteeraamaan nämä, mutta minä pidän ajan patinasta ja lakan pienestä rapinasta. Rukea väri on niin kaunis....

Arkea matkustusta ja kotipäivä

Lähdin eilen Helsinkiin. Aika lyhyellä varoitus ajalla, hetken mielijohteesta! Pääsinpä nimittäin pikkuveljen Wartburgin kyydissä. Oli mieletön! Siitä on aikaa kuin olen ollut niin vintage mallin kyytiläisenä. Vähän oli epäluuloa siitä miten pikkuauto pärjää moottoritiellä, mutta hyvin puksutti ja oli jopa turvallinen olo! Vanhan ajan klassiko aurinko paistaa ja juttuseuraa,voiko paremmin matka alkaa?

Helsinki tosin olikin jotain aivan muuta, paljon ihmisia, kiirettä, pimeää. Kaiken kurjuuden kruunasi aivan aivot hyytävän kylmä tuuli. Ihmettelin kuinka ihmiset voivat kulkea ilman pipoa sellaisessa tuulessa näyttämättä kärsivältä?! Kummaa väkeä.
Ei minulla oikeastaan mitään erityistä asiaa ollut kunhan käväisin, näin hyvän ystävän. Söimme ihanaa tatti rucola pastaa ja joimme teeruusuja! Ystävät ovat ihania, ja heidän kanssaan aika tosiaan lentää. Illalla oli hypättävä Pendoliino junaan tavallisen (maailman) hitaimman junan sijaan. Kukkaro kärsi kolauksen eikä Pendoliino muutenkaan vakuuttanut, liian steriili sisus ja kamalan kovat ja epämukavat penkit. Kaipaan vanhan mallisia pikajunia, perus !
Valitettavasti reissusta ei ole matkakuvia, kun kamerani oli äitini matkassa Vuokatissa. Voitte kuitenkin käyttää vilkasta mielikuvitusta aivan vapaasti ja villisti!

Ei, mietin etten luultavasti haluakkaan hakea Helsinkiin opiskelemaan. Tämä nimittäin oli alkuperäinen suunnitelma. Nykyisin Tampereella on lippu korkealla meidän kirjoissa, ja ehkä haenkin sinne?? Olisi ehkä syytä kuitenkin käydä kurkkaamassa maisemia siellä päin ensin..

Tietoruutu

Sain jo jokin aikaa sitten Merrulilta You*re an amazing Blogger viestin. Kiitos siitä ja olen kovin pahoillani kun en aiemmin ole siihen vastannut. En siis toki ole unohtanut!

Ideana on kertoa seitsemän satunnaista faktaa itsestään.

1. Tulee mieleen nuotiolla paahdetut vaahtokarkit. Pidän siitä kuinka kuoresta tulee rapea ja sisus pehmoista ja tahmeaa. Paahtaminen on oikeastaan taito laji, on tärkeää eittei paahda liikaa muuten vaahtokarkki leimahtaa ja jäljelle jää syömäkelvotonta tomua, toisaalta liian vähänkään ei ole hyvä.
Kaikki tämä johtunee siitä että eilen kävimme laavulla paistamassa nakkeja. Idea oli minun mutta lopulta minä olin se joka alituiseen ruinasi kotiin pääsyä. On ihmeellistä kuinka kaikesta pukeutumisesta huolimatta minua aina paleltaa?!

2. Haaveilen salaisesti maalle muutosta. Olen kuitenkin kaupunkilaistyttö, viimeisen päälle. Kaupungit ovat tuttuja, maaseutu jotain tutkimatonta. On sitten asia erikseen viihtyisinkö siellä.

3. Olen huono uimari. Olen enemmän polskuttelija tyyppiä, vesipeuhaaja.

4.Minulla on hieman omituiset korvat. Korvanlehden yläosan rusto on litistynyt hassusti. Kuin joku olisi siitä kohtaa nipistänyt korvaani ja niin se on sitten jäänyt. Syy epäselvä.
Minulla on myös (mielstäni) ruman kauniit jalat. Ovat niin kovettumissa ja kärsineet, kuin tanssijoilla ajattelin pienenä. Tanssijat ovat mielstäni aina olleet ihania,kauniita ja niin taiteellisia,siksi tämä romantisoitunut käsitys tanssijan jalasta. Syy minun jalkoihini itseasiassa löytyy baletti tossuista. Kovakärkisistä.

5.Minulla on taistelijan sielu. Olen vakuuttunut siitä että äitini esi-isien taistelijoiden perinne jatkuu myös minussa. Olen tavannut mieheni kamppailu lajien parissa. Tapasimme usein mutta eräällä kerralla vain alkoi tapahtua, olin korviani myöten rakastunut tuohon hurjaan hämäläis mieheen. Nyt kamppailut ovat taustalla, luulempa etten niistä koskaan täysin eroa, sama pätee mieheeni.

6.Olen aamu uninen. En välttämättä nuku, haaveillen unimaailmassani jostain ihanasta. Kuitenkin olen melkein jo hereillä, haluan vain uneksia uneni loppuun.
Mieheni on puolestaan aamuvirkku, joka tykkää herätä itsekseen jo kuudelta. Josta seurauksena hän on lohduton iltatorkkuja, tämä on harmillista siksi että minä yöeläimen tavoin olen aivan virkeä.

7.Jos olisin kukka olisin metsätähti.