Helsinki, Helsingfors

Helsingissä on ihanaa käydä. Kiehtova kaupunki, miellyttävästi saavutettavissa junalla. Pidän juna matkustamisesta, tosi viimeaikoina olen onnistautunut löytämään juuri ne kaikkein ruuhkaisimmat junat, ne eivät miellytä.
Helsingillä on jotain ihmeellistä taikaa, waaaaau! Niin iso kaupunki. Miksihän näin, olenhan matkannut maailmalla todella suurissakin miiljoonien ihmisten kaupungissa? Jotain taikaa se on.
Mukavaa on etteivät etäisyydet ole kovin suuria, kävellen pääsee liikkumaan mukavasti nähdä erilaista arkkitehtuuria, pikku kauppoja ja kahviloita.
Parasta kuitenkin Helsingissä on kun tapaa ystäviä. Vietimme hurmaavan tyttöjen päivän messuilla, syömässä ja kaupungilla.

Kaikkiaan messuista en kuitenkaan ihan niin kovasti pitänyt kuin olin ajatellut. Olin väkisinkin hieman pettynyt. Ihmisiä oli la klo11 jo paljon. Kaikki tungeksivat ja tönivät. Liian ahtaat käytävätkö? Liian kiireisiä ihmisiä? Töykeyttä!
Minusta on tullut todella herkkä pahastumaan, pahoitan niin mieleni epäystävällisyydestä. Ei se ei ole hormonaalista jos niin ajattelitte. Luulempa että se vain on jotain millainen olen nykyisin. Monessa asiassa piin kova, toisinaan todella herkkä.

Messuilla oli yllättäen paljon lankoja kaupan. Väriä, muotoa ja materiaalia, variaatioita oli huimasti. Siitä plussaa. Olen ihastunut pellavaan, siksi pellavavillalankaa. Huumaavan ihana keltainen sävy hurmasi, valitettavasti sitä oli vain kaksi vyyhtiä jäljellä. En tiedä mitä näistä tulee, mutta jos materiaali on näinkin ihana ei silloin voi epäonnistua, eihän?

Löysin itseni myös Turkulais tyttöjen vaate putiikista! Hurmaavia, kauniita vaatteita. Pidin heidän tyylistään kovasti. Olenkin päättänyt matkata kevään tullen Turkuun mm. ostamaan huopaliivilleni kaveriksi hameen. Kuva liivistä on aika huono, pahoittelen. On yllättävän vaikeaa kuvata itseään näyttämättä toopelta. Malli on kietaistava ja solmitaan pitsivyöllä.

Olen ollut lomalla, olemme koko perhe lomalla.
Sillä kai puolustelisin tätä blogini hiljaisuutta. Minua harmittaa sillä monesti olen halunnut tänne kirjoittaa, laittaa kuvia jne mutta jotain on aina tullut tielle. En halua että blogini hidastuu tylsistymiseen asti.

Olemme uineet, syöneet aamiaisella mieheni paistamia räiskäleitä, juoneet milloin teeruusuja milloin ranskalaista kahvia. Kaikki arkinen tuntuu kaukaiselta, olemmehan lomalla. Unohdetaan siis hyvällä omalla tunnolla kaurapuurot ja pakolliset päivän työt.

Minun lomaani on myös kuulunut oma aika. Sitä olen jo kaipaillut, ja se on ollut niin makeaa! Kävin kaupungilla kaikessa rauhassa kävelin katuja, menin minne halusin kaikessa rauhassa. Ehdin lempikahvilaani pitkästä aikaa kirjoittelemaan kalenteriini muistoja! Kiersin kirpputoreja ja ostin pitsikangasta, ja kukka niittykangasta mekkoihin ja humpsutuksiin. Kävin tietysti myös lankakaupassa. Meneillään on projekti luontoinen täysin stressivapaa neule minulle. Tosin tällä kertaa ohjeiden mukaan. Lanka on yhtä suosikeistani, niin kaunista kerällä ja ehkä vieläkin kauniimpaa neulepintana. Väri tuo mieleeni kevään, hennon vihreän ja krookukset.

Huomenna lähden Helsinkiin Kädentaito messuille! Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää! Messuilta löytyy myös tuttuja blogienmaailmasta.

Koruja ja kimallusta

Nämä kaksi korua ovat pellavalangasta ja helmistä virkattuja. Ihanan kevyitä käyttää. Tosin ylemmän kuvan helmistä tulee (ehkä liiankin voimakkaasti) mieleen herneet!?
Keskellä kuvaa rintakoru, huovasta.
Aika naturellia ja hivenen hippiä.





Kevyessä pysytään edelleen, angora kukkanen on rintakoru muut kaulakoruja. Perhoskorussa on myös heijastenauhaa, turvallisuus syistä!
Alimmassa kuvassa on kaksi erillistä kaulakorua.


Ihanan drAmaattista mustaa!




Tykkäsin kovasti näperrellä, ja korut ovat ihania. Minulla vain on jo niitä ihan riittämiin.Oli ihanan inspiroiva viikonloppu. Mietiskelin tekeväni koruja jatkossa myös myyntiin, siis ehkä!?
Kovasti hinkuan maanantaita jotta pääsisin materiaali ostoksille kaupunkiin.
Suunitelmissa on mennä seuraavaksi kankaan värjäys kurssille. Huokaus, ihanaa!

Olen kurssilla, palaan pian!

Olen viikonloppua korukurssilla. Blogin päivitys siis laahaa jäljessä. Kuvailen sitten taiteilujani huomenna. tai myöhemmin.

Kivaan on ollut. Kaikkea ei pieni ihmine voi keksiä itse, siksi onkin ihanaa että näitä kursseja on olemassa. Opin jo miten piilotan rautalanganpäät, ja kuinka vääntää korupiikkiä.
Välineurheiluksi on paljastunut korujen tekokin. Pihtejä ja pyöröpihtejä, leikkureita ja mitä erilaisimpia muita apuvempeleitä.
Olemme kurssilla anoppini kanssa. Hänestä on paljastunut aivan uusia puolia! Hauskaa *

Tämä positiivinen kokemus on innostanut jo haaveilemaan keramiikka kursseista, huovutuksesta ja sun muista käsillä tekemisen kursseista.

Naisenergiaa

Tänään neiti A:ta harmitti. Nyyhkytystä ja kiukkuilua. Hetken kuluttua surumieli oli tiessään, mutta lapsi vakavana sanoi: äiti anteeksi, olin surullinen.



Jäin miettimään, onko minulla jopa liiankin kohteliaita lapsia?! Eihän surullisuutta tarvitse pyytää anteeksi, vai täytyykö.
Minusta tuntuu, että olen itse aika isolta osin surumielinen luonne. Mieheni kutsuu sitä pessimismiksi, muttei oikeasti tajua mistä on kyse. Surullisuuttakin voi olla monenlaista. En kuitenkaan tiedä haluaisinko lasteni perivän surusilmät. Ehkä tämäkin on näitä ns. naisten juttuja, hormooneissa ehkä? Tuntuu että miesten on toisinaan käsittämättömän vaikea ymmärtää näitä elämän pieniä vivahteita. Tai sitten lapset ovat perineet minun tulistuvan ja herkän tempperamenttini




Tässä se virkattu neulottu tunika teos. Ihanat värit, mutta muodossa on hieman hiottavaa, tämän hetkinen tila muistuttaa kovasti äitys paitaa.




















Täässä puolestaan villapellava hakee uutta muotoaan laseten villapaitana. On jännittävää osaankohan neuloa raglankavennuksen?!
Alla, taikakakin yläkappaleen puolikas. Sormet menivät tuosta pellavalangasta ihan helliksi, joten lennosta vaihdoin pehmeään villasekoitteeseen ja 8 puikkoihin. Olinko muuten aiemmin väittänyt ettei minulla olisi kesken eräisiä neuleita? Taisin puhua ihan höpöjä, näköjään näitä vieläkin löytyy. Ehkä joskus tämäkin tekele valmistuu. En sanoisi että odottelen innolla kaikkien näiden raiotej langanpäiden päättelyä.


Meillä on talossa tyttöjä. Sen näkee sisustuksesta, leluista, joka paikasta pukkaavista langoista ja nuppineulatyynyistä.

sarja kuvia

Sattumalta tielleni osui sinistä.
Ostimme tyttöjen kanssa eräs talvinen ja kirpeä pakkaspäviä Nivean voidetta, ja valintamme perustui ainoastaan kauniiseen rasiaan.
Kyltti on mahdollisesti tulossa omelu huoneeseeni, tai tiskikoneen ylle. Vitsikästä eikö?

Marmori kuulista pidän, lähes yhtä paljon kuin napeista. Ovat ihanan tuntuisia kädessä.

Viimeaikoina

Viime aikoina,

Kävimme viikonloppuna uimassa, oli ihana nähdä lasten pitelemätön ilo. Vielä mennään käsikellukkeiden varassa ja hiukan epävarmalla etenemisellä, mutta intoa ja uskallusta riittää. Ajattelimme mennä viikolla uudestaan, perheemme mies on innostunut uimaan matkaa, ja minua innoittaa lasten ilo. Itse en ole erityisen hyvä uimari, olen enemmän polskuttelija ja loiskuttelija tyyppiä. Kaikkiaan kun mietin liikunta mieltymyksiäni niin, en ole kestävyys laji tyyppiä. Minä hulluttelen ja liehakoin mieluummin. Sitä se on.

Kävimme muuten teatterissa mieheni kanssa! Tätä herkkua on meillä harvoin, mutta on se ihanaa aina. Parisuhteessa kaipaa kuitenkin myös sitä aikuisten kahdenkeskistä aikaa.
Olen ollut sitä mieltä ettei Stand Up ole minun makuuni, mutta on myönnettävä että on se! Olemme kahdesti käyneet ja hauskaa on ollut. Todella, vatsalihaksissa tuntuu ja ääni on jälkeen päin karhea, naurusta siis!
Suosittelen, Lahden Vanha Juko ja Niko Kivelä All Stars. Pidän kovasti muutenkin Vanhan Jukon tunnelmasta, sellainen vähän kellarimainen ja renttumainen, rento. Ei niin kaupallista teatteria!

Koska olen kuvaillut tätä blogiani myös käsitöitä käsittäväksi, on kai velvoittavaa jutstaa myös niistä. Jotain on valmistunut, se kuinka onnistuneesti onkin sitten toinen juttu. Virkkasin ja neuloin itselleni tunika, slipari, jutun erilasten villa kerien jämistä. Istuvuus ei aivan ole sitä mitä olin ajatellut, ja korjailut on mietinnän alla. Kesken eräisiä neuleita ei tällä hetkellä olekkaan muita. Kovasti taas mietityttää mitä seuraavaksi. Olen muuten haaveillut reissaavani Helsinkiin. Tapaamaan ystävää ja lankakaupoille! Pitäkää peukkuja että pääsen *
Tänään unohdin kameran kotiin, joten laitan kuvia lisää vaikka huomenna (tämä tosin ei ole lupaus, koska huomisesta ei koskaan tiedä?! esim. kiirettä, kiukkuilevia lapsia, pohjaan palanut ruoka tms.)