


Voisiko olla syytä mennä varaamaan aikaa kampaajalle?
Keljuinta on, että juuri silloin olisin tyytyväinen hiuksiini kun latvat ovatjo toivottomasti takussa.
Nämä on näitä luonnonkiharan hiustyypin vaikeuksia.
Ennen halusin hiuksistani suorat, aina suihkun jäkeen pipo päähän ja suoristus rauta soi. Sitten halusin rastat, sellaiset peikon pojan näköiset( ei turhan siistit) Olen jopa harkinntut leikkaavani kaikki hiukset pois (helppo hoitoinen kampaus houkutti).Värejä on tullut kokeiltua sen verran että violetti ja punainen sekä vaaleat raidat on nähty.
Nyt olen (kauhukseni) yllätyksekseni huomannut olevani tyytyväinen hiuksiini juuri tälläisinä. Mitään en muuttaisi. En väriä, rakennetta muotoa. Minusta on tainnut vihdoin tulla aikuinen. Ennen olin sitä mieltä että jos ei tykkää voi kuontaloaan aina muokata, sellaista kapina henkeä. Esim. ne kiharat. Nyt tuntuu ettei sellaiseen ole tarvista. Kaikenlaisia on tullut kokeiltua ja tämä luonollinen olotina tuntuu sopivan parhaiten. Hiukan ehkä kadehin niitä ihmisiä joilla hiukset suostuvat kasvamaan pitkiksi pysyen samalla hyvässä kunnossa ja kauniina.
Käsitöistä en tunnu pääsevän eroon vaikka lupasin itselleni puoliksi että keskittyisin enemmän nyt pääsykokeisiin lukuun. Eilen löysin Novitan Muksu lehdestä monta somaa ja nättiä lasten neulemallia. En muuten hirveästi Novitan malleista (tai langoista) tykkää ovat minusta usein hieman mauttomia (etenkin värit) nyt täytyy kuitenkin kehua että Novita on ihan ylittänyt itsensä.
Langat ostin jo luonnon valkoiseen jakkuun. 3,5 puikot ja aina oikeaa, hitaasti mutta varmasti edistyy jo ensimmäinen etu kappale. Mielenkiinnolla odottelen miten lopulta käy. Tyttöni ihastuivat keltaisiin palmikko housuihin, väri ja malli miellyttää minuakin. Villa housuille olisi tilausta lämmittämään kevät keleille. Ehkä ne teen seuraavaksi....
Ostin pitkästä aikaa myös cd levyjä. Olen käsittämättömän pihi ostamaan levyjä, mutta tykästyin Juanesin musiikkiin siinä määrin että halusin levyt kotiin. Nyt meillä sitten soi vain Juanes . Mieheni ei ole kovin innoissan, mutta kuulemma on kiva katsella tanssahtelevia tyttösiä (minut mukaan lukien) kotosalla, ja siksi kestää musiikki makuamme. Mitä enemmän levyjä kuuntelen sitä enemmän tykkään, tosi poikkeuksellista sillä usein käy päin vastoin. Suosittelen siis: Juanes Mi Sangre ja La vida es un ratico