Kaupunki kävelyllä osa1.

Tervetuloa kaupunki kävelylle Lahteen. Kuvailen kotikaupunkini kauniita kulmia, lempipaikkojani ja ehkä muitakin nurkkia.
Lahti oli rankattu jossain listassa Suomen kolmanneksi rumimmaksi kaupungiksi (en muista mikä oli rumin) En kannata noin negatiivisten listojen tekoa, mutta on tunnustettava ettei Lahti toki kaikista kulmistaan anna kaunista kuvaa. Rumia ja huonosti tehtyjä rakennuksia riittää. Ilmettä kuitenkin kohotetaan. Kivetyksiä uusitaan, taloja maalataan, on ilmestynyt uusia katulamppuja, julkisivu korjauksia pitkin keski kaupunkia ,puistojen siivousta jne. Ehkä se tästä. Tämä on kannan otto kolmanneksi rumimmasa kaupungista.
Ensimmäisenä tutustumme nopeasti matkustaja satamaan. Valitettavasti sataman helmi, kaunis vanhassa talossa sijaitseva kahvila oli kiinni. Palaan satamaan kuvaamaan lisää, jotta näette senkin.
Edit laivan takaa näette Sibelius talon ja Ankkurin asutusaluetta.
Satamassa oli paljon ihmisiä jäätelöllä, ja kahvilla ystävien kanssa. Terassi laivat olivat jo aloittaneet kesä kauden. Ilta auringossa oli mukava istua penkillä ja katsella ohi pyöräileviä ihmisiä. Oli mukavan leppeä ja rauhallinen tunnelma.
Ja lokkien kirkuessa jäätelö maistui ihan kesälle.

Ensimmäisiä otoksia kaupunki kierroksesta, joka luvassa tällä tai ensi viikolla. Riippuen säästä ja kuvaajasta. Alkupalana, kappale sinisintä taivasta (sekä kaupungin kirjaston katulamppu), sattumanvarainen keltainen talo.

Parasta pasta ruokaa, jonka tämä kotihiippari on koskaan valmistanut.
Ja onnistuin tietysti, tuurilla.
Kaksi versiota, kasvis
minulle, ja jauheliha papu lapsille. Onko minusta tullut parin viime päivän aikana huippu kokki, vai maistuvatko kasvisruuat paremmalta näin keväällä, auringon voimaa?
Huomatkaa söimme päivällistä ensimmäistä kertaa ulkona. Aahh!



Mainittakoon mihin olen sijoittanut eilisen aikana. Ihanaa Soija lankaa, jota on jo muutamassa blogissa nähty mm. Mursuliinalla
on blogissaan tästä tunika. Langan väri pinaatti, osuvaa eikös?
Pitkään etsinnäsä olleet korvakorut löytyivät kirpputorilta. Näissä olo on varmasti kuin itämaan prinsessalla.

Ulkoilma virkistää niin kehoa kuin mieltä. Kaunis valo aamuisin ja iltaisin on aikaan saanut valtaisan valokuvien tulvan. Mihin niitä laittaisi,mitä niillä tekisi?

Unikon lehtien karhea pinta on jännä kontrasti kukkien silkkiselle pehmeydelle. Mikä on sinun lempi kukkasi? Minua viehättävät monet. Etenkin tulen punaisena keikkuvat unikot (salaisen syntiset viettelijät) jumalalliset pionit ovat myös kaunnita, vaatimattomista kukista iki suosikkini on metsätähti. Hento ja kaunis. Aikoinaan kun oli pikkuinen tyttö valmistettiin vielä metsätähti jogurttia, joka oli parasta herkkua...

Lapsi tarvitsee uuden kevät haalarin, lahkeet ovat auttamattomasti lyhyet. Pihistyttää enkä viitsisi ostaa uusia, ehkä noita voisi jatkaa joillain paloilla? Lapsi parkani ovat niin tylittömiä (vahoja vaatteita eikä merkki vaaatteista tietoakaan) onneksi ollaan kotona hoidossa, hih!

Musteläiskä testin siskostesti.
Mitä näet pilvessä?
Minä näen siinä valkyyrin (siivekkään eukon), joka heittäytyy taivaan halki siivet selällään, hame hulmuten.





Minun pikku liivini on valmis. Siitä tuli oikein ihana.
Tämä luovuuden hulluudessa virkkailtu liivi peittää hyvin lempi mekkoni miehustaan tulleiden pikku reikien paikkausjäljet. En tiedä muuten mitä virkaa näin pieni liivi voisi ajaa? Ensin ajattelin tehdä tähän vielä hihat, mutta siihen lankaa ei enää riittänyt.

Ps. tänään näin kevään ensimmäisen perhosen. Pieni nokkosperhonen (?) istahti aurinkoon tentti papereilleni lämmittelemään ja lehahti jo hetkessä pois.
Psssst kevät on täällä...

Hyvä soppa ja uusia vauvoja

Tuli tosi hyvä soppa.


Nimittäin sattumalta terveys
hetken ajamana tein vihanneskeittoa, ja onnistuin ihan yli odotusten.

Sisältää:
kaksi perunaa
pala selleriä
palsternakkaa
kaksi porkkanaa
puolikas pieni varhaiskaali
yksi kesäkurpitsa

kasvisliemikuutio/ tai suolaa ja pippuria
Yrttejä.

Kaikki juurekset pieneksi ja veteen. Viimeisinä kesäkurpitsa ja kaali. Lopuksi yrtit. Tarjoillaan kuumana kera raejuuston tai smetanan, niin ja hyvän ruisleivän.



Tässä tekele vaiheessa vihreää. Lanka alunperin lapsen raglanpaitaan ostettua teetee Popparia (maissilankaa siis) Neulomiseen ei lanka ainakaan minulla taipunut. Hermo meni ja lanka oli jatkuvasti halki. Virkkaantukoon se siis pikku liiviksi, minulle. Ihan hävettävää kun koko ajan olen väkertämässä jotain itselleni. Se vain on niin paljon helpompaa. Lapset (kiitämättömät?) eivät juurikaan välitä tekeleistäni. Miehelleni neuloisin mielelläni, mutta miesten villapaidan suuritöisyys hirvittää.
Kenelle te enimmäkseen neulotte/ virkkaatte?
Ompeluksissa puolestaan ompelen oikeastaan ainoastaan lapsille.

Tässä vielä kuva meidän uusista vauvoista. Ohje löytyy tästä hurmaavasta blogista (Mollychicken)

Kuppi kukkia äidille....

Olemisen sietämätön vaikeus

Olemisen sietämättömyyttä, esittelijänä neiti A. Meidän perheen mestari minun lisäkseni. Lapsella ainakin kehollinen itse ilmaisu toimii ja aika tehokkaasti.


Sukkahousu sankari kadehtii näitä neitejä...




Olen kokonaista kuukauden etsinyt itselleni uusia mekkoja, löytämättä mitään. Ostin kauppa matkalta uusimman Lantlivin, ja huokaus! Ihania mekkoja ja niin monta. Hinnat ovat toki aivat sietämättömiä,mutta ehkä tuo kauneus kuitenkin voittaisi? Muutenkin numero oli iloinen yllätys, kauniita kuvia tulvillaan.

Olemisen sietämättömyyteen kuulluu oleellisena osana kateus siitä kuinka joku tosiaan elää sitä sinun omaa unelmaasi. Niin kuin näissä kuvissa. Kyseinen koti esitellään uudessa huhtikuun Talo ja Koti lehdessä. Kamppailen kateuden ja inspiraation kourissa. Menkää tekin ja ostakaa omanne, lisätää tietoisuutta tuskasta.