Kaunis kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille
Ihana huomata että jaksatte vielä seurailla bloggauksiani.
Lämmittää & hymyilyttää....

Puikoit ovat helskyneet tiuhaan viimeviikkoina.
Tällä hetkellä vaaleanruskeaaharmaata villalankaa, josta olisi tarkoitus muodostua joko slipover tai villapaita riippuen siitä miten istuva (pieni) vartalokappaleista tulee. Ajattelin myös nappilistaa, (ei kiristävää) poolokaulusta, ja isoja rannekemaisia resoreja ranteisiin.

En tiedä kuitenkaan tuleeko juurikaan neulottua joululahja paketteihin.Vaikka aika hyvään neulonta vauhtiin on päästy.
Olen aika huono neulomaan lahjaksi, muille kuin lapsilleni. Pelkään ettei saaja ehkä ilahdu tai arvosta tekelettäni. Ja kuitenkin neulomiseen aina menee oma aikansa, ja tuntuu että työ on jotenkin hyvin henkilökohtainen, sydämmestä tehty. Ja joissain tapauksissa suorastaan sormet verillä valmistettu.

Ompelemalla ehkä, en tiedä. Lahjoja on ihana antaa, mutten tykkää antaa ns. turhia lahjoja, tai lahjaa vain koska niin kuuluu. Tykkäisin antaa ihmisille jotain tärkeää, tarvittua, haluttua, tai muuten vain jotain juuri sille ihmiselle sopivaa...
En oikein osaa selittää, mutta luulen että ymmärrätte mitä yritän sanoa.


Olen muuten hiljalleen huomannut vieroittuneeni kahvin juonnista lähes kokonaan? Muutaman kerran sain pahasta kahvista vatsani niin kipeäksi ettei tee juurikaan mieli kokeilla uudestaan. Cafe Latteja ja Cafe au Laitia niitä kyllä kaipailen. Ehkä siirrynkin tyystin niihin, mutten kuitenkaan hylkää vielä kofeiinia.
Jos säät jatkuvat näin pimeinä ja sateisina piristystä tarvitaan.
En voisi ajatella hankkivani kirkasvalo/ kaamos lamppua, joten vaihtoehtoja ei ole hirveästi. C. vitamiinia tankkaan jo nyt hurjat määrät hedelmien muodossa.
Ihana, mutta toisaalta kamala vaihtoehtohan olisi rakastua! Vaaleanpunaisten haaveiden täyttämä pää tuskin tajuaisi tätä pimeyttä ja synkkyyttä. Elo olis yhtä onnea vain! Mutta toki tämä vaatii sitten sitä vasta rakkauttakin... ja kuten todettu pimeään aikaan sydänsurut voivat olla liiankin lamaannuttavia, joten se on riskillä raukkautta pimeästä pelastamaan.

Paljon lämpöisiä ja suloisia ajatuksia teille, ja joulunodotusta! Jo ensimmäinen päivä kääntyy iltaan.

Hu huuu....

Täällä ollaan,
kuliseissa hiljaa,
mutta kuitenkin.

Blogini on jälleen päässyt lipsahtamaan syvään hiljaisuuden tilaan.
Vaikka muistaakseni juuri pääsin uhoamasta uudesta innosta ja upean nopeasta päivitys tahdista.
Elämä kuitenkin on toisinaan niin väkevää/voimaisaa ja se kuljettaa niin vahvasti mukanaan ettei sitä osaa arvatakkaan.

En pidä kiireestä ja siitä kuinka asioita perustellaan ja ikäänkuin hyväksytetään kiireellä. Surullista ja säälittävää mutta, kyllä en voi muutakaan.
Kiirettä, sitä on ilmassa ja liiaksi asti.
Tosin on totta ettei minua juuri ole huvittanut kuvaaminen ( kakkaisten ja pimeiden säiden vuoksi), jota kautta minulla ei ole kuvia laittaa tänne.
Kerrottavaa olisi paljon,ehkä liikaa.
Haluaisi ja haluaisi, muttei tiedä miten suoriutua kaikesta. Turhauttavaa.


Pieni lista kuluneista viikoista, by me.

Olen---
- tavannut ja tutustunut moniin ihastuttaviin ja mielenkiintoisiin jännittäviin persooniin.
-löytänyt ystävän
- melkein kadottanut ystävyyden
- päässyt tanssimaan sydämmeni kyllyydestä jalkani kipeiksi.
-käynyt elokuvissa ja ollut jännittynyt.
-tunnelmoinut joulua (ja hillinnyt itseäni ostamasta liian varhain ensimmäisiä glögejä)
-leiponut lasten kanssa mm delfiinin muotoisia pipareita, ja luumutorttu tähtiä.
- ostanut pulkan ja seuraavana päivänä havainnut lumien kadonneen
-ollut liikuttunut, itkenyt ja nauranut
-hyvin hyvin stressaantunut ja väsynyt. Kuin liian kireäksi pingoitettu kieli.
-neulonut pitkästä aikaa kaulaliinan, ja aloittanut liian monta projektia
-kärsinyt inspiraation puutteesta, sitten löytänyt inspiraation. vain kadottaakseni sen jne. tämä on loputon sykli näiden välillä....
-haaveillut matkasta
- tuntenut rakkautta
-värjännyt hiukseni
- tehnyt turhia hankintoja, mutta onneksi myös hyviä hankintoja
-ollut itsekäs ja epäitsekäs
-ollut vaikuttunut ja ihastunut



* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *** * * *** *


Balletti *
Neiti A ja N ovat syksystä käyneet satutanssissa/baletissa 45 kerran viikossa. Aluksi tytöt jännitivät kovasti, mutta tykkäsivät lopulta paljon. Minustakin harrastus vaikka onkin hieman hinnakas, on hyväksi ipanoilleni. Lisäksi opettaja on mitä ihastuttavin, juuri sellainen kuin baletin opettajan tulisikin olla. Tanssikoulun oppilaat esiintyivät viime lauantaina syyskonsertissa. Minunkin tyttöni! Heidän ryhmänsä 3-4 vuotiaat ovat koulun nuorimpia, ja tarvinneeko tuota todetakkaan sööteimpiä tanssijattaria.
En voinut olla herähtämättä itkuun esitystä katsellessani. Olen itse käynyt samaa tanssikoulua, samoilla tunneilla ja vielä esiintynyt samalla lavalla! Voiko tuon nostalgisemmaksi enää mennä?!
Esiintyjien vanhempina pääsimme ns. Backstagelle tai kulisseihin, jossa kävi todellinen tohina ja kuhina, kuten aina ennen esitystä. Muistan sen niin hyvin. Miten ihanaa, miten ihanaa!
Mieleni teki niin pistää meikkiä naamaan, nutturaa päähän, pukua ja kirmaista lavalle muiden mukana! Toivottavasti sitten joskus....

Neiti N ja jännitys kulisseissa...



Kenraaliharjoitus



Show ja muiden ryhmien esityksiä...

steppiä

ja nykytanssia
lumihiutaleet

pimeäsali ja kirkas lava ovat haasteellisia tekiöitä valokuvaamisen kannalta, tarkkoja kuvia on suorastaan turha yrittää. Päätinkin suoralta kädeltä heittäytyä tekotaiteelliseksi ja mukaluovaksi.

piparkakkupoikia ja muuta

Leivoimme tyttösten kanssa pitkästä aikaa oikein sydämmen kyllyydestä.
Isille piparkakku poikia, äideille ja tyttärille enkelityttöjä ja lopuille possuja!
Piparkakkujen leipominen oli hauskaa ja yllättävän stressitöntä,ellei jopa siistiä puuhaa! Suosittelen lämpimästi sillä sivutuotteena taloon saa ihanan mausteisen tuoksun! toki on vasta marraskuun puoliväli....

Lopuksi vielä hieman aatelatautuneita käsitöitä.
Paljetteja vaatimattomaan kotipaitaan, ja voila! on ihana.
Tytöille olen ompelemassa omia.
Joku taisikin jo huvittuneena vihjailla meitä hippiperheeksi....ja jos nyt määritellä tarvitsee niin kai sitten niin. Tuo merkki on ilmeisen vahvasti liitettävissä kyseiseen aatemaailmaan, tokihan sitä saa muutenkin käyttää?!
Tässä epävakaisessa maailmassa jossa niin paljon tapahtuu kamaluuksia ja muuta hurjaa minusta tarvitaan vähän rauhaakin. Ja jos sitä paidan rintamuksella voi päiväänsä hieman lisää saada niin mikäs siinä. Toimii ikäänkuin muistutuksena.

Niin ja onnea kaikille isille, omalleni ja tyttöjen isille, unhotamatta tietysti vaareja ja ukkeleita!

päiväkävely

Olemme tyttöjen kanssa viettämässä vapaata viikonloppua. Ei suunnitelmia, eikä kiirettä.
Päätimme lähteä sataman suuntaan päiväkävelylle. Ihana lenkki olikin. Lapsia on hauska seurata kun telmuavat vapaana. Valitettavasti vain niitä paikkoja jossa keskustassa uskaltaa lasten antaa olla ns. vapaasti on hyvin vähän.

Pakko tännekin tästä tuohtua, kävelimme tänään vanhan Puukotilan ohi. Tämä on mitä Lahden toisesta vanhasta puisesta talosta on jäljellä.
Pari hassua kiveä ja tyhjää.
Tärkeintä ja pahinta on kuinka koko jutuu hoidettiin. Hissuksiin päätettiin pistää vanhatalo matalaksi. Ei muka ole rahaa. Kukkua, jos halua on löytyy keinoja! Tämä on taas sitä Lahtelaista päätöksen tekoa! Tervetuloa vaan kaikki tänne, missä mikään ei toimi ja rakennetaan lämmitettyjä kävelykatuja samalla kun tuhotaan kaupungin historiaa! Kyllä, olen todella tuohtunut! Mutta meni jo...
Mikä pahinta on että nykyisin talon paikalla on parkkipaikka! Törkeyden huippu.

Kävelimme satamaan harmaassa säässä. Lapset kyselitvät mahdottomasti koko ajan ja kaikesta. Ihmeellinen on lapsen maailma.
Melkein saimme kädenväännön aikaan siitä mitä kahvilasta ostetaan. Tilaus olisi lasten mukaan ollut yksi punajuuriaurajuusto piirakkapala, pala saherkakkua (valtava), äidille pullaa ja kahvia sekä vielä limut päälle.
Tähän ei siis suostuttu, ihan jo piheys syistäkin, toki myös periaatteesta.
Tilaus jonka teimme, yksi (maailman isoin)korvapuusti , tee ja kaksi lasia vettä + kolme hammastikkua.
Veitsellä pulla paloiksi ja voila! tikkupullia! kaikki meni joimme yhdessä teetä ja vettä. Kyllä kotiäitiys on omalta osaltaan luovuutta vaativa homma.

koleita aamuja ja pimeneviä iltoja

Näin kauniilta näyttävät aivan peruspensaankin oksat öisen kylmän huurteen jäjiltä. Kuin sokeroituja...

maakin oli huurteessa, ja vaikka aamu valkeni väreiltään harmaana oli tunnelma erilainen. Enemmän talvinen ja oikeastaan iloisempi. Toki ymmärrän niiden tuskan joilla talvirenkaat ovat vielä vaihtamatta. (autoon tahi pyörään)

Olen siirtynyt jo talvivaatteisiin. Pitkiin mekkoihin, paksuihin sukkahousuihin, pitkiin pitkiin villasukkiin, saappaisiin, villatakkeihin ja harmaaseen talvitakkiini. Olen kuulemma herttaisen näköinen, ja punainen nenä senkun lisää sitä tunnelmaa. Somaa juu, todella. Tarpeeseen olisi vielä hyvä ja sopiva (nätiltä minunkin päässäni näyttävä) talvipipo...
Harmillisesti tänä syksynä minulla ei pipotehtailu ole ollenkaan tuottanut tulosta, kaikki purkuun kamalan näköisinä. Voi sellaista se on toisinaan...



Niitä iltoja

Kummitus & lepakko mobile. Ainoa Halloween koristus jonka suostuin kotiin kantamaan. Olen kai todella herkkä, mutten yhtään pidä kyseisestä juhlasta saati kaikista kauhistuksesta. (kummitukset on muuten koottu kiireessä lasten viihdykkeeksi kahvilan lautasliinoista ja narunpätkistä)


Touhua ja tohinaa illoissa riittää vaikka kotiin päästyä meneekin kaikilla tovi vain hengähtäessä sohvan tyynyjen seassa tai isollasängyllä yhtenä isona myttynä, lapset ja aikuinen.
Huomenna matkaamme ostamaan ison kasan kynttilöitä, piparkakkuja varten koristeita, sekä ainekset suklaiseen yllätykseen isille.

Odotatteko tekin muuten jo joulua. Me olemme aloittaneet!

kuulumisia

Hei tytöt ja pojat....
Kaiken kaikkiaan on ollut erikoinen viikko.
Lapset ja minä vuoroin kipeänä, päätä sekoittavia sattumuksia ja stressiä koulun kanssa. Yhdet missatut käsityömessut. Toisaalta se ei haittane, lähden sitten Helsinkiin tai Tampereelle. Uusia tuulia ja ihmisiä tapaamaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaikki hyvin. Pieni flunssa saa nopeasti arvostamaan taas elämää ja terveyttä. Koti-iltoja ja kuumia juomia sohvan nurkassa.

Käsitöiden puolella olen saanut aikaiseksi ensimmäisen pitsivillatakkini. Vaatimaton ja helppo malli, mutta mieleinen.
Oh !Onnistumisen iloa.
Mielessä siintelisi jo kasapäin villatakkeja lisää. Päädyin kuitenkin neulomaan jotain villaista ja somaa lapsille. Ompeluksiakin olisi vinot pinot mitä haluaisin tehdä. Nyt niskasta otettta ja jotain aikaiseksi. JOs nyt aloittaa jotain voi jo valmistua jouluksi... ehkä!

Kiitokset Pia kauniista langoista ja ihanista muotilehdistä! Karaokeista tulee tytöille pipot ja kaulaliinaa, silkkistä on ja pehmeää. Meinaa vain välillä katkeilla, minun rajuissa kätösissäni.

simpukoita tuliaisina Pietarista. Kuoren sisältä kuuluu meren aaltojen kohinaa.

Tuliaisina ostettu laakerinlehti seppele. Nätti, tuoksuva, edullinen ja käytännöllinen.

Minua on vaivannut aivan kamala kaukokaipuu eli reissukuume.
Tuskastelen ja lueskelen matkailulehtia, kuuntelen kavereiden reilaus-suunnitelmia ja pelkään, että jos en pääse mihinkään katkeroidun ja muutun yhtä harmaaksi kuin tämä sää.
Kamalasti valitan, vali vali vali...