Rauhallista ja suloista Joulua*

Jouluaatto,
yllättäen se onkin jo tässä ja nyt.
Kodissa näkyy, tuoksuu ja tuntuu joulu. On onnellista olla vain ja ottaa rennosti. Tämän illan ja koko huomisen ajattelin viettää pyjamassa, ja keltaisissa kotisukissani.
Kotikissana hissunkissun.

Tunnelmallista, herkkää, kaunista, lempeää ja lämmintä joulua teille kaikille ja perheillenne!*
Halauksin Tiuku *

Loista joulutähti tiellä lapsuuden, mielelläni aina sinuun katselen.

Jälleen on blogini vaipunut hiljaisuuteen.
Kiireen, lisäksi olen ollut hieman kipeänä, flunssaa sun muuta kaikkea kurjaa ja energioita vievää.
Tänä vuonna joulu on omalta kohdaltani kateissa. Turhaan olen etsinyt, joululauluista, joulupalloista, torin suuresta joulukuusesta, katujen kauniistajouluvaloista, marketeilta ja toreilta, ihmisvilinästä, kahviloiden glögistä sun muusta.
Se tunne vain on kateissa.

Ehkä kaikki tämä vain pohjaa tähän ensimmäiseen eronneeseen jouluun.
Lapsille olen kuitenkin kovasti yrittänyt intoilla kaikkea, ollaan leivottu kovasti ahkerasti piparkakkuja ja torttuja, tehty kortteja ja odotettu joulupukin paketteja.
Mietin edellisiä jouluja. Mitä viime vuonna ja entä sitä edeltänyt? Miten silloin kun olimme veljien ja siskojen kanssa pieniä? On paljon hyviä ja ihania muistoja, surullisia, jopa muutama kiukkuinenkin. Jouluja on ollut ja mennyt, ja tulee tulemaan.

Olen aina ihan pienestä rakastanut suuresti Joulua, en niinkään kristillisen merkityksensä vuoksi, vaan sen tunnelman, rauhallisuuden ja turvan vuoksi.
Olen jo hieman huolestunut itsestäni kun näin olen jouluni hukannut.
Jopa hetken ajattelin että joulun voisi suoraan ohittaa, pyyhkiä kalentereista. Siirtyä suoraan uuteen vuoteen ja arkiseen aherrukseen.
Yritän vielä....

Flunssa tuntuu vieneen kaikki voimat. On niin kurjaa olla kipeänä. Ja sitähän ei muista kun on terveenä. Vasta sängynpohjalta peitteiden lomasta sitä oppii arvostamaan, terveyttä.
Hauskinta tässä tietysti on se että kaksi pientä ikiliikkujaani ovat täysissä elämän voimissaan ja riekkuvat ympäri kotia, nakupelleinä! Puolet ajastani menee siihen kun yritän metsästää noille luonnonlapsille vaatteita. Mehän asumme vanhassa kerrostalossa, joten on aika selvää että ikkunoista vetää kovasti.

Nari nari, siihen tiivistyköön tämä kirjoitus. Sori vain kaikille jo etukäteen!
nari nari,...
jatkan tätä hetken ja sitten ryhdistäydyn. Siivoan ja touhua hikipäässä joulua. huh... huh... viimetipassa tietty *

Pih pih,
pih ppiih
täällä ollaan.....
elämä miten pitää kiireisenä.

menossa suuria pohdintoja, yllättävä vauvauutinen,
omia huolia ja iloja, joulunrauhan odotusta, ihania ystäviä ja tanssia!
juhlaa suurta ja pientä...

Viikonloppu ja itsenäisyyspäivä hujahtivat ohi nopeasti ja mukavasti.
Emme tehneet kauheasti mitään, ja se oli vaihteeksi todella ihanaa.

Lapset askartelivat joulukortteja ja tuohusivat majoja asunnon jokaiseen nurkkaan. Voitte siis arvata miltä täällä onkaan näyttänyt...
Leivoimme ja söimme pastaa.
Oli meillä lasten askartelemat siniristiliputkin ikkunalla.

Tänään onkin (jo) 8 pvä joulukuuta
Salaisesti haaveilen jo joulukuusen hankkimisesta ja kantamisesta sisään. Joudun kuitenkin odottelemaan kuusikauppiaitten tuloa keskustan torille,vasta sitten saadaan kuusi.
Huomenna muuten hilpaisen Helsinkiin! ja no muuten täällä ollaan ja ommellaan, paitaa...

Kuvat ovat kovalevyn kätköistä esiin haalittuja. Etsin ja tunsin että nyt tarvitaan harmonista ja rauhallista.

Rakastan joulussa juuri rauhan tuntua, sitä hiljaista olemista ja rauhoittumista, rakkaita ja lepoa,sekä tunnelmointia. Kiire ja stressi ovat jotain aivan kamalaa, ja se ralli osta,osta, osta, osta!!

Sietämätöntä.

Tänään olen, kuitenkin hymyillyt kuin hullu. On ollut ihanaa huomata ihmisten olevan hyvällä tuulella, iloisina tavallisen kiukkuisuuden sijaan. Hymyily ja nauru ympärillä tarttuvat ihastuttavan herkästi. Naurakaa ihmiset enemmän ja hymyilkää kanssa, jos vain jonkun ihan pienenkin syyn/ aiheen siihen keksitte! pikkiriikkinenkin riittää...

Olen myös tänään toivonut lisää lunta, syönyt joulutortun ja laulanut Hectorin kanssa kilpaa Ave Mariaa.

Päivä on ollut onnistunut.
Peace & Love

hamehomma

Tänään oli hyvä päivä.

Sain tyttöjen mekkoset valmiiksi!
Olen kerrankin tyytyväinen työn jälkeen ja tekeleisiin.
2x perusvarma liivimekko ilman nappeja, vetoketjuja tai muuta.
Riittää kun nostaa kädet ylös, suih mekko päälle ja menoksi.
Helppoa ja huoletonta.
Sekä ennen kaikkea todella nopeaa ommeltavaa *

Hieman tuli opettajalta katsetta päivän mittaan, minun kun olisi pitänyt olla väkertämässä puvunkaavaa. Höm... höm..
Mutta tilaustyö, katsokaas!
Pitää olla perjantaihin mennessä valmis. Kiire, siis kiire!

(kärpässieniäkö?, ei vain verhokankaiset mekkoset)

(on our way home)

On kovin häkellyttävää kuinka voikin olla näin pimeää. On pimeää kun lähdet ja pimeää kun palaat. Märkääkin vielä!
Pimeys rajoittaa valokuvaamista, sisälläkin on huono valo. Huonossa valossa kaikki on ikävää. Hyvä säämies toivoisin lunta ja hyvää valoa , mielellään heti huomenna!
Kiitos, merci

Tämä päivä vierähtää pitkälle iltaan koulussa, of all places! Niin, noh asialle kun ei mittään voi yritän ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti koulumme tarjoamista hienoista vempeleistä ja palveluista. Ajatelkaas vaikka näitä luksuksia...
- aina kuumana olevat (hienot) höyrytys silitys laitteet
-prässi!
-suuren suuria leikkaus/kaavapöytiä x2
-joukko nopeita ja pitkälle näppäriä ompelukoneita, jotka mm. katkovat langat ompelun lopetukseksi ja tekevät varmennus tikit (peruutus) itsestään näin haluttaessa, paininjalat myös kantapään napauksella ylös
-liidut, sakset, kynät, neulat kaikki viivaimet löytyvät
- suuret käänneltävät sovitus peilit x2
- ja melkein unohdin suuren joukon mitä erikokoisempia sovitusnukkeja (iiihania!)

Luksusta sanon minä!

Ja silti joka päivä koulussa kuulee vain narinaa. Maristaan sitä kuinka kaikki on niin ****** ja niin ***** opettajat niin******* ruoka (ilmainen!) niin ********!
Aika rasittavaa minusta.
Minä kun olen (en toki aivan joka aamu!) niin iloinen että pääsin tuonne kouluun ja saan,/voin opetella kaikkia pölhöltäkin tuntuvia harjoituksia. Kuunnella opettajia ja kahvitella luokkakaverieni kanssa. Ja silti koko ajan kuuluu vain marinaa.

Ajattelin kaavoittaa ja ommella tytöille lasten itsenäisyyspäivä tanssiaisiin mekot. Saas tosin nähdä mitä niistä tulee en ehtinyt kangaskauppaan eilen joten kangas on mitä todennäköisimmin vanhaa verhoa. Ehkä juhlallisuutta lisäävät suuri helma ja leveä satiininauha peittoaisivat vaikutelmaa verhoitsta.
Jas mekkojahan voisi sitten käyttää vaikka joulunakin tai ihan muuten vaankin.