vuosi

On erikoinen ajatus että uusi vuosi aloittaa uuden ja päättää edellisen. Minulla on aika hatara muisti sen suhteen mitä minäkin vuonna on tapahtunut, vuosi numerot vain karkailevat päästäni. Asioita en kuitenkaan unohda.

Tästä vuodesta on jäänyt mieleen esim. Ensimmäinen kertamme uimahallissa. Tyttöset olivat yhtä onnea ja riemua. Ihanan ylpeinä räpiköivät kellukkeissaan ja koilottivat kovaan ääneen: äitiiii, minä osaaaan uiaaa. uimassaaa! Myös monet muut lasten kanssa vietetyt onnen hetket muistuttavat tästä vuodesta. Näin varmasti äideistä tuntuu. Ihanat onnen pipanani lapsoset.
Hetket oman kullan kanssa ovat myös muistuttamassa tästä vuodesta. On ihanaa kun elokuvissa ja elämässä voi käpertyä toisen kainaloon ja puristaa kädestä jos pelottaa.


Olen miettinyt mistä tosiaan tunnistaa onnen.
Viime aikoina olen tajunnut kuinka kaikesta murehtimisesta ja huolista huolimatta olen niin onnekas ja onnellinen. Sisään onkin pikku kavalasti hiipinyt pelko siitä että menettäisin onneni. Siitä kai sen tunnistaa. Onnestaan haluaa pitää kiinni.

Väliaika

Minulla on ollut oikein mielenkiintoinen joulu.
Opin monia asioita jotka aion tehdä ensi vuonna toisin, toisaalta jotkut asiat voisi pitää ennallaan.
Nämä joulun ja uuden vuoden välipäivät ovat outoja. Ikäänkuin arkea toisaalta ei.
Luulempa että minulla on loma uupumus. Olisi kiva palata taas arkeen, kaikki kulisi painollaa saisi asioita aikaiseksi ja valmiiksi. Olisi tilaa olla.
Osin tämä vuodatus on pikku riiviöitteni 2v 6kk aikaan saannoosta. Molemmat ovat olleet kamalalla päällä, kiukkuisia ja hankalia. Nyt toivon että olisivat perineet isänsä leppoisan ja rauhallisen luonteen minun intensiivisen ja aavistuksen verran raivokkaan sijaan.
En saa kuvia koneelle koska kortin lukija on hukassa (Ehkä teen huomenna reissun kauppaan)

Olen myös miettinyt uutta vuotta ja sen viettoa. Lapsuuden kodissa meillä ei ollut varsinaisia periteitä tähän juhlaan.
Raketeista en piittaa, ovat pelottavia ja häijyn äänekkäitä, valitettavasti niiltä ei voi välttyä.
Miten te vietätte uutta vuotta?

Joulukortti sinulle

Tässä joulukortteja kaikille ihanille blogi ystäville! En saanut ainuttakaan näistä postiin, mutta ajattelimme tänään käydä viemässä kortit perille kakkusten kera. Osa kuvista on Kansan Kuvalehdesta vuodelta 1928! (Löytyi kirpputorilta epämääräisestä kasasta lehtiä) Osa taasen ruotsin kielisestä lehdestä vuodelta 1950.
Tulppaani ovat eräitä monista lempikukista, niin kauniita ja kuvauksellisia!

Leipuri Hiiva ja kotihiippari Tohina

Täällä ovat valloillaan Leipuri Hiiva (siis minä) ja Kotihiippari Tohina (myöskin minä)
Olen innolla väsännyt kuivakakkusia ja banaanikakkua ja hunajakakkuja!? Minä joka en ole kuukausiin leipunut mitään. Minä joka inhoan kuivakakkujen leipomista!

Kotihiipparina olen myös ollut tehoka, siivousta ja tohinaa. Joitain viimoisia lahja neulomisia valmistui samoin villejä fantasioita nappi koruista. Myös pehmolelu kuume vaivaa. Keksin monta lystikästä (omasta mielestäni) hienoa hahmoa, jotka odottelevat syntymäänsä luonnoslehtisessä. Mieheni on aika kuivakka jätkä, ei oikein innostu minun tohelluksesta. Hämäläiset ovat niin hitaita ja maltillisia*

Valitan kuvien puutetta. Lainassa ollut muistikortinlukaja anastettiin takaisin oikealle omistajalleen. Turhauttavaa kun olisi kovasti kuvia.

Valmiina lahjapakettiin

Tässä muutamia tekemiäni joululahjajuttuja*
Olen tehnyt periaate päätöksen, en hanki lahjapaperia. Aion sen sijaan kääräistä lahjat sanomalehtipaperiin.
Kätevämpää lisäksi ehkä edullisempaa,huolettomampaa ainakin.
Meidän tyttöset ainakin tykkäävät repiä pakettinsa auki, lehtipaperilla ei ole niin väliä joten sen voi mielestäni ihan surutta repiäkkin, ja myöhemmin on valmiiksi silputtua paperia puiden sytykkeeksi!

Huomasin juuri tekeleitteni olevan aika vahvasti sinisen ja violetin sävyissä!En ole aiemmin ollut kovin ihastunut kyseisiin väreihin, nyt olen vahvasti tuntenut jopa kaipausta sinisiin unelmiin. Siitä kai tämä värimaailma.
Tykkään itse kovasti kaikista, toivottavasti lahjojen saajat myös.
Ylimmäisenä oleva pipo ja kauluri ovat miehelleni, koska sininen niin sopii hänen kauniisiin sinisiin silmiinsä.
Totoro hahmot ovat mieheni ihanalle serkulle ja hänen miehelleen (pitävät kyseistä piirretystä)
Muilla tekeleillä ei ole vielä valmiiksi päätettyä tulevaa omistajaa...
Vaaleanpunainen kakku on pehmeä piparkakkunen, tuoksuu ihanalle ja on herkun näköinen, en ole vielä maistanut.

Viikonloppuna viiriäisen munia

Viikonloppuna, viiriäisenmunia! En pidän kananmunista yksinään, ruuan tai leivonnaisen sisällä ok. Viiriäisenmunat olivat ehdottomasti parempia kuin kananmunat, mutteivat silti minun makuuni.
Munat ovat kuitenkin kaikkiaan kiehtovia, onhan siellä sisällä kaikki mitä elämänalkuun tarvitaan. Lisäksi olen sitä mieltä että on mystistä kuinka kanat munivat ilman kukkojakin!?
Näin paljon kuvia, koska viiriäisenmunien pinnan kuviointi oli niin kaunista. Tyttöni A tykkäsi istua sykyssäni rapsuttelemassa kuoria pois.

Turhat murheet

Olen taas viime aikoina miettinyt paljon elämääni ja valitojani. Olen selkeääkin selkeämpi vastarannan kiiski! Kaikki on täytynyt tehdä vaikeimman kautta, mystillistä eikö?! Vaikka tuntuu että tämä elämän tilanne on stressaava ja turhauttava, on siinä paljon hyvääkin.

Ihana mieheni esim usein toteaa : jotta voi olla luova on oltava sopivassa määrin joutilaisuutta.