Juhannusaatto, se on tänään! Hämmentävää kuinka aika voikaan kiitää. Keskikesän juhla, tarkoittaako se siis sitä että kesä on ennättänyt jo puoleen?
Lähdemme tänään maalle. Isäni mökille, luvassa luultavimmin juhannus sauna, makkaranpaistoa nuotiolla, hyvää seuraa ruokaa viiniä ja kauniit maisemat. Radanvarsi on varmasti hiljainen, eikä aamu junakaan herätä. Sammakkolammen asukkaat ovat varmasti taas viime näkemästä kasvaneet/ kehittyneet. Lapset ovat kovin ihastuneita ¨nuijapäisiin¨ Kukkikohan saunan juhannusruusu jo, toivon että edes hiukan kukkia olisi jäljellä, kuuluvathan ne tähän aikaan.

Tunnelmaista ja iloista juhannusta!

Sain lahjaksi kimpun Pioneja ja harsokukkia. Olen onnellinen! Harsokukat ovat yksiä suosikki leikkokuistani, parhaimmillaan minusta yksin isoina kimppuna yksin kertaisessa maljakossa. Olisin halunnut hääkimppuni pelkistä harsokukista, mutta oli floristin mielestä järkyttävän yksinkertainen. Kimpussani oli sitten pioneja.Kimppu oli nupullaan olevista pioneista ja aivan liian tiiviisti sidottu, itkeä tirautin kun sen näin, ei ollut yhtään sitä mitä toivoin. Jatkossa ostan kaikkiin tilaisuuksiin vain irto kukkia, sidonnat hiiteen.
Koska olen joskus kutsunut blogiani (ehkä harhaan johtavasti) käsityöblogiksi, ajattelin näyttää mitä olen viimeaikoina puuhaillut sillä rintamalla.
Prinsessa kuvassa on nyt sitten se nenäliinaviritys, johon meni monta öistä tuntia käsinommellessa, enkä osaa vieläkään sanoa tykkäänkö vai en.

Tänään oli ihana aamu, lapset heräsivät iloisina ja tyytyväisinä elämään. Kukaan ei karjunut (en minäkään) kiukkuillut tai muuten vain uhmaillut. Ulkona näyttää pitkästä aikaa aurinko paistattavan, tänään lähdemme torille katselemaan kukkia ja vihanneksi. Ehkä löydämme jotain oikein mielenkiintoistakin kotiin tai mökki lahjaksi Ukkelille (isälleni)


Juu kyllä se oikeasti on villapaita, vaikkei siltä näytä. Pitäisi viimein kursia tuo mokoma kasaan. Malli Modasta lasten villapaita Just Soyasta.

Olen kovasti suunnitellut ompelevani meille tyttöjen kanssa kesämekkoja. Kuten kuvista näkyy kankaita ainakin riittää. Siivosin eilen lehtiäni tylsät varastoon, kiintoisat koriin olohuoneeseen. Pää pyörii täynnä ideoita ja visioita, kun pääsisi jo ompelu hommiin. Viime ompeluksista on valehtelematta jo ainakin kuukausi.

Käytävillä

Meillä kotona

Kävimme leikkipuistossa ja rosvosimme parkkipaikan ruusuja kotiin maljakkoon. Kukat ovat ihmeellisiä kun kukkoistavat melkeimpä missä vain, parkkipaikoilla, roskiskatoksen vieressä, jne. Harvemmin niiden kauneutta tulee huomattua sellaisissa paikoissa. Rrrrakastan niin kesää ja sen kukkasia. Joka päivä uusi kimppu, on aivan liikaa luksusta talvisin, mutta näin kesällä sallittua ihanuutta. Olen pienenä ollut (jo) kova intoilemaan kukka kimpuista, aina koulumatkoilla ja muilla retkillä oli poimittava ¨kukkia¨ja jos ei muut kukkineet olin kuulemma kerännyt heinistä kimppuja. Onneksi meillä kukaan ei kotona ollut heinäallerginen.

Eilinen oli minulla asiapäivä, juoksin virastoissa ja toimitin asioita. Siksi asiallisen harmaa vaatetus, nyt kun katson kuvaa, se hieman kauhistuttaa näytän aika kulahtaneelta?! Tänään suorastaan pakko laittaa jotain väriä päälle, luulisin.


Mitä ehdotatte näille seinille tehtäväksi. Olen pähkännyt ja pohtinut, enkä oikein keksi mitään. Makuuhuone saakin ehkä jäädä valkoiseksi mutta olohuoneeseen kaipaisi kodikkuutta. Aina jään ihmettelemään tätä katon korkeutta (vaikkei edes ole päätä huumaavinta korkeutta).

Löysin jo jokin aika sitten tieni Lahden ehkä ainoaan, oikeaan aarreaitta kirpputoriin, jossa hinta kohtaa laadun. Suosittelen, löytyy Karjalankadulta. Mieleen jäi upea kirjoituspöytä, jota suorastaan kuolasin omakseni, hintaa kuitenkin 250e joten ylittää tämän hetkisen budjettini. Olenkin tuskalla yrittänyt keksiä vaihtoehtoisia rahoitus keinoja.
Meille löytyi kuitenkin hieno munuais pöytä, vaikkakin itse ennemmin tykkäisin ajatella pöytää paletin muotoiseksi. On aika soma minusta.
Ompelin koko viimeyön (samaiselta kirpputorilta löytämiäni) nenäliinoja yhteen. Niistä piti tulla kollaasin omainen tekele seinälle(?!) No ei se oikein miltään näyttänyt, kokeilin keittiön ikkunaan (kuvassa) muttei sekään oikein iske. Kokeilen toiseen kohtaan seinälle, josko sittenkin.





Päätämme katsauksen.
Jos minulla olisi vauva kärryttelisin häntä näillä vaunuilla. En tosin tiedä ovatko käytännössä hyvät, ainakin ihanan näköiset. Kuvan kiesit muuten löytyvät kierrätyskeskuksesta, samoin siellä oli jo pitkäään ihastelemani pinnasänky. Huokaus, jollakulla taitaa olla vähän vauvakuumetta??! Ei tule kuitenkaan tapahtumaan. Taitaa lapsiluku olla jo täynnä...

Satamassa satoi ja paistoi

Lahden satamassa aurinko paistoi lopulta iltaa kohden. Oli oikein mukavaa. Satama kahvilasta ostimme vaaleanpunaista jäätelöä ja kahvia vaaleanpunaisessa mukissa. Kaikille maistui.

Bongailimme lokkeja ja hattarapilviä. Lokkien kuvaaminen osoittautui todelliseksi haasteeksi, kaksi kuvaa kymmenestä onnistui. Jos mietitte missä se toinen lokki näissä kuvissa on, katsokaa aurinkoon, sinne se on lentänyt.

Kirjoitimme yhdessä runon:

Runo
Mistä runo aloitetaan?
...toisistamme
Mitä sitten tapahtuu?
semmoinen taivas, jossa on lokkeja.
Lokit hakevat ruokaa.
Lakut maistuvat banaanille ja suu kahville, kun taivaalla tanssivat hattara pilvet.








Satamassa oli lastenpäivä, tivoli härveleitä, poneja ja pomppulinna. Minusta aika kamalaa, mutta lapset nauttivat, vaikka pomppulinna olikin heille liian suuri. Kaiken kaikkiaan tivoli ihmiset (töissä siellä) olivat todella tympeän näköisiä, sekä ihmeen epäsiistej'?!! Ei kovinkaan hyvä juttu jos nyt myyntiä ajattelee, olisiko iloisempi ilme ehkä myös myyvempi? Koko lastenpäivä satamassa haiskahti rahatukselta, sitä se kai on. 3e pomppulinnaan (meidän tapauksessa vielä x2) Mietin myös onko minusta tullut rahan pihtari, sellainen ainainen marmattaja? Toivon ettei, nykyisin vain tuntuu että (vähille) rahoilleen haluaisi todella sitten jotain vastinetta. Niin kuin kunnon hyvään kaupankäyntiin mielestäni kuuluu. Kelpo hinta kelpo tuotteesta tai palvelusta.

Aamuaurinkoa eri huoneissa.

Keittiönpöytä löytyi kierrätyskeskuksestsa 15e Ja olen hykerrellyt tyytyväisyyttä joka aamu. Tykkään (vaikkakin pöydän pintaan jää laseista renkaita)

Makuuhuoneessa on vielä verhot kiinni, neiti N tuhisee peittojen lomassa. Verhot ovat väliaikaisesti vanhoja lakanoita, vaikka herättävät kauhistusta minä tykkään niistä. Kapina henkeni suorastaan vaatii, että ne jäisivät pysyvästi ikkunaa kaunistamaan.





Omistan ihan professional toolin. Vaikka meno täällä on remontti mielessä hyvin unprofessionaalia. Lamppuja uupuu, seinähyllyjä samoin. Kaappeihin kaivattaisiin lisälevyjä, ja ja ......
Tämä kerrostalo ei ole kovasti remontteja nähnytkään, ja se on niin hurjan viehättävää. Naapurin punainen juuri kunnostuksesta tullut kerrostalo, ei sen sijaan sykähdytä juurikaan. Rappiota pitää olla hiukan, kuin muistuttamassa ajan hampaasta ja menneistä vuosista. Olisihan hienoa itsekkin vanheta kauniisti, niin että vanhuus näkyisi muttei haittaisi.

Monet blogiystävät ovat jo ehtineet esitellä tämän kesän kenkänsä. Liitympä minäkin joukkoon, tässä toiset tämän kesän sandaaleistani. Alelöytö Din Skosta.
Neiti N omisi nämä itselleen, mutta valitettavasti ovat ainakin sen 14 kokoa liian suuret.

Kotikulmilla

Tässä kauan kamerassa odotelleet ensimmäiset kuvat minun ja tyttöjen uudesta kodista.
Tajusin juuri etten ollut kuvannut keittiötä, enkä kylpyhuonetta, ja muutenkin kuvakulmat ovat vähän vinksallaan. Ei parhaita kuvia...

Kuva 1.
Keittiöstä makuuhuoneeseen, matkalla oikealla kylpyhuone, vasemmalla wc.
Ja kyllä meillä on hurjasti ovia. Jopa valeovi, joka toimii nykyisellään kaappina. Ennen sitä ovat käyttäneet palvelijat.

Kuva 2. ja 3.
Makuuhuone
Minun ja tyttöjen makuukamarit. Minun ikkunan edustalla, tyttöjen alkovissa.

Kuva 5.
Olohuone
Omistajan kaappi on varmasti asuntomme vanhin ja arvokkain kaluste. Se imaisi sisäänsä kaikki meidän mekot, eikä niitä ollut kovin vähän. Varsinainen tila ihme siis. Olen myös perinyt suuren hieman risan peilin, kuten kuvasta näkyy. Sen asuntoon jätti edellinen asukas. Kiitos hänelle, olemme aivan haltioituneet noin suuresta peilistä.

Kuvissa asunto on vielä tyhjillään. Halusin ottaa kuvat pelkästä asunnosta ensin. Nyt kun olemme jo hieman asettuneet, voisin ottaa uudet kuvat. Onneksi täällä alkaa jo tuntua hieman kodilta. Pelkäsin että tähän paikkaan jää kiinni kaikki tämän hetkiset murheet elämässä. Onneksi ei. Tytötkin ovat kai viihtyneet. Vielä on sopeutumista kerrostalo asumiseen, pääsivät maalla ihan villiintymään, ilmeisesti. Oli kai siin jo aikakin palata ihmisten pariin.


Kotoisasti olemme syöneet kaurapuuroa. Huomenna aion leipoa pullaa. Kotona siis kaikki hyvin ...