Täällä ollaan vielä...

Blogissani on ollut hiljaista. Muuten tuntuu että elämässä sitä hiljaisuutta ei juurikaan ole viimeaikoina ollut.
Arkea ja juhlaa kaikea, ja paljon.
Eilen sain viimein ostettua uuden kameran muistikortin lukijan edellisen (kadonneen) tilalle. Viimein siis kuvia myös. Nämä ovat meidän eilisiä illallis hullutteluja.

Päätin jättää tämän kirjoituksen lyhyeksi, enemään kuviin painottuvaksi. Huomenna sitten jaarittelen koulu jutuistani.... odottakaahan vain!
Jatkossa yritän välttää ihan näin pitkiä blogi taukoja, kohtahan käy niin ettei kukaan enää jaksa juttujani lukea tms. ja sitten harmittaisi...

Kiire kiire, ainainen kiire!!
harmittaa ihan kuinka tämä blogin pitokin on niin jäänyt.
Koulussa(kin) meillä on ollut hulabaloota, jakson vaihtuessa.

Kerkisimme tässä välissä jo luokkaretkenkin tehdä (Helsinkiin) Kävimme Sinebrykoffin taidemuseon italialaisten muoti pukujen näyttelyssä sekä Ateneumissa.

Ateneumin Japanilaisten puupiirrosten näyttely hurmasi! Mutta reissun paras anti minulle oli Ateneumin valokuva näyttelu Mustaa valkoisella! Upea, mahtava. Kolahti niin kovasti.
Suosittelen!

Omia koulutöitäni en vieläkään ole saanut kuvattua, kun ne kiertävät opettajalta toiselle arvosteltavina. Suunnittelemani ja ompelemani laukku napattiin vielä mukaan Kätevä messujen (loka marraskuun vaihde Lahdessa)muotinäytökseen! Olen ylpeydesta soikeana, ja muikeana ;)
Aloittelemme tässä jaksossa oikeat ompeluhommat, hameen kaavoituksen ja valmistuksen merkeissä. Jännittävää, hermostuttavaa ja kiinnostavaa!
Palaillaan!

Ps. kiitos kaikki rakkaat onnitteluista!

Kerronpa teillekin kun ei se ole varsinaisesti salaisuus, eikä mitekään noloa.

Juhlin eilen syntymäpäiviäni. 24v plakkarissa siis.
Ja hassua kyllä ehkä kaikista aiemmista ikäkriiseistäni viisastuneena, olen vain tosi onnellinen! Minua ei haittaa yhtään olla tämän ikäinen.
Käsittämätöntä tyytyväisyyttä näin kärsimättömältä ja kuulemma tyytymättömältä luonteelta.
Tämä ikä on hyvä, eri nuorempi ei vanhempi.

En nyt puhu iästä yleisesti vaan siitä omasta kokemuksesta omassa kehossa, kropassa ja mielessä. Miten minussa se tuntuu.
Oli ihan pakko tänään pysähtyä peilin eteen ja skannata kasvot sentti sentiltä läpi.

puhelu päässäni
- jaa tuossa ryppy
-silmän ympärillä sirsteltäessä jo aikamoisesti ryppyjä, näyttävät oikeastaan aika hauskalta...
-suu ennallaan
-nenä sama
-hei, mihin kesäpisamat ovat kadonneet?!!!
-iho liian vaalea, solarium (ei) purkkirusketus (no ei)
-luomi ennallaan
-mustat silmä aluset, toivon mukaan korjattavissa lisäämällä unen määrää

siinä se, mun naama. Tallella.

Puhetta on ollut paljon.
En ole oikeastaan halunnut kuulla.
Joka kerta kun viime aikojen tragedia otetaan esiin tekee mieleni vain sulkea korvat.

En halua kuulla.

Mietin vain miksi maailmassa onkin niin paljon pahuutta?
En voi käsittää, miksi maailmalla soditaan, ja miksi ihmiset tekvät toisilleen pahaa?

Kuten Kanerva blogissaan kauniisti asiasta kirjoitti.

Peace and Love!

Luvattuja

Tässä paksulle puuvillalle painettuja pitsiliinoja. Osa painettu valotetulla seulalla osa tuputtelemalla (kakkujen aluspitsin) suoraan kankaalle.
Nämä ovat minun aikaan sannoksiani. Vähän vasemmalla kädellä vauhdikkaasti tehty kangas. Jos olisin jäänyt vähän enemmän harkitsemaan ei lopputulos olisi takulla samanlainen. Aluksi ajattelin että roskiin menee, ihan kamala. Mutta nyt se on tuolla olohuoneen seinällä, eikä ole enää ihan niin kamala. Ajattelin jossain vaiheessa lisätä pitsien keskelle vielä jotain hahmoja, kunhan keksin millaisia.
Kameran asetuksissa jokin mättää. Siksi kaikki kuvat ovat niin vaaleanpunaisia. Seinät ovat oikeasti valkoiset! Ero on siis aikamoinen, pahoittelen mutta en tänään enää millään ehdi räpeltää kameran ohjekirjan kanssa. Tänään vietetään tyttöporukalla kolmois synttäreitä!

Alla makuuhuoneen seinä ja koulusta saatu painopöydän pohjakangas. Aika jees. Muutti kovasti huoneen tunnelmaa, lämpimämmäksi.

Kävin päivänä eräänä aivan naapuriin muuttaneessa kirja antikvariaatissa.
Ihana paikka!
Mikä valtava määrä kirjoja, erilaisia kiehtovia opuksia ja muistelmia. Hylly toisensa jäkeen. Hiivin alakertaan ja napsauttelin vain kävellessä valoja päälle. Sinne teksi mieleni hautautua päiväkausiksi tutkiskelemaan, lueskelemaan ja fiilistelemään. Aluksi epäilyttävä sittemmin jopa miellyttäväksi muodostunut piipun tuoksu tuo antikvariaattiin oman lisänsä, kuin toisesta ajasta.
Koti ovelta voi ulos astuessaan nuuhkaista ilmaa. Jos tuuli tuo mukanaan vienon piipun tuoksin tietää että Aleksis K on auki.
Käykäähän kurkkaamassa, älkääkä pelästykö omistajaa, hän on tosi mukava vaikka onkin iso möreä ääninen mies.

Nämä neuleet ovat 70- 80 luvun neulekirjasta jonka ostin kyseisestä liikkeestä. Kuvissa olevat neulemallit olivat erityisesti minun mieleeni. Kirjassa oli muuten tosi veikeitä 60-l vaikutteisia neuleita. Charlien enkelit tyyliin stailatut hiukset ja ne meikit niin kivan näköisiä.

Ylä kuvan neulepaidan nimi on muuten Hug me tight. Siinä on sitä nostalgiaa ja klassisuutta. Tykkään kovin.
Viimeaikoina blogeissa ovat kovasti puhuttaneet mitä erilaisemmat päähineet, siksi baskeri kuva. Yksivärisenä ehkä vielä parempi?.. Ajattelin kokeilla neuloa, niin nähdään taipuisiko tuo baskeri nätisti minun päähäni. yleensä näytän vain ihan pallo päältä kyseisen mallisissa päähineissä.

Ajattelin laittaa molemmat neulonta listan jatkeeksi. Hitaasti mutta varmasti edistyy violetti takki. Alpakka ei niinkään. Mutta se hyvä puoli on ettei kiirettä ole. Minulla villapaitoja riittää, ja jos omat jostain syystä loppuu voi mennä äidin kaapille penkomaan lisää aarteita.

Koulussa olemme ahkerasti painaneet kankaita, sabluunoin valotetuilla sekä vahatuilla seuloilla. Onnea! En ole aiemmin oikein tykännyt,mutta nyt ihan todella innostuin. Mitä kaikkia mahdollisuuksia! Nyt vain painopajaa pystyyn tuohon olohuoneeseen työpöydälle.

Koulullamme on isot valkealla lakanakankaalla verhotut painopöydät. Kangasta painettaessa osa väristä tulee yleensä kankaasta läpi. Pöydän päälliskankaat ovat siis aivan täynnä erilaisia kuvioita sikinsokin erilaisilla väreillä.
Kysäisin opettajalta saisinko kankaan ja nyt se on tuolla minun makuuhuoneeni seinällä ja näyttää tosi hienolta!Olen niin iloinen, sain oikeastaan lähes taidetta ilmaiseksi lisäksi pääsin isojen tyhjien valkoisten seinien ongelmasta.
Kehu kehu, mutta kuviot ja niiden seulat eivät sitten ole minun käsialaani, joten kunniaa en voi ottaa muusta kuin kankaan kiinnittämisestä nuppineuloin seinään. Nyt on jo niin mahdottoman pimeää etten saa kuvattua kangasta,mutta huomenna sitten näette.

Mukavaa perjantaita!