Matkakuume valtaa.. I want to travel somewhere near or far just out of town..

 Kesällä käväsin ystävättäreni kanssa lomalla Milanossa. Ajatelkaas ensi askeleet Italiassa! Oh miten jännittävää en ollut lentänyt 6 vuoteen. Olo oli kuin pienellä lapsella kaikki ihmeellistä ja jännittävää. Matka oli oikein ihana (kiitos hurmaavan seuran!) Mutta jälleen tuli eteen se ISO kynnys, kielitaito! Kyllä se hyvät naiset ja herrat on niin että kielitaito on kultaa. Harmitti kovasti sillä itse en osaa sanaakaan italiaa, ja niin hullua kun voi olla niin muodin mekassa, ei juurikaan puhuta englantia. Tuntui kerrassaan kurjalta kuin kissa olisi vienyt kielen! Tunne jota
en meinaa kestää, sillä minähän rakastan puhumista ihmisiin tutustumisesta kommunikoinnista....!
Mutta kiitos vielä kesäinen Milano, seuraavaksi haluaisin astella eteläisessä Italiassa, ehkä sieltä löydän sen "minun" italiani, kovin bisnes keskeinen fiini pohjoinen tuntui melko vieraalta.. mutta katsotaan.

 Lapset ja Mami matkustaa.
Eräs kesä päivä hyppäsimme lauttaan ja matkasimme Tallinaan. Ystävättäreni heidän poitsunsa ja meidän pikku neidit, siinä oli aika kööri mutta meillä oli oikein kivaa! Voitteko kuvitella tämä A &N.n ensimmäine ulkomaan matka! Olemmehan toki reissanneet paljonkin jo silloin kuin tytöt olivat pieniä ( asuimme JKL ja reissua tuli melkeimpä joka toinen vkonloppu etelään mummoloihin) Innostuimme visioimaan itsemme vaikka minne kaukoimaille. Ehkä ensi kesänä siis ;-) N halusi sinne maahan missä on kameleita. Jostain syystä on kovasti viehättynyt kyseisiin eläimiin?! A puolestaan halusi siniseen mereen.. missä on kauniita kaloja.Ei hullumpaa.

 Miss A

 N had a fab time in Tallinn..

NEWs

I have been on sickleave these few days. So I have had time to think about (dwell about) well everythink.
All that's happened lately and well last Spring and the late Summer and heheh.. the present.

Well you guys I have some news that you (might) propably don't know as we've been absent from here soooo long.

 Well we changed the scenery and moved to Helsinki city. (Had a big thought about Tampere as well but nah, I like Helsinki Tampere is my summer city (wich I do adore!)

Why well that's a sum of many many things and to be really honest people. I was yet again so lost with my life last Spring, professional crisis, personal life a mess = a major crisis, heheh and no work. Lahti started to feel so suffocating, too small too conventional, well not enough. To be honest I really heared the call of the world and if it wasn't for my darling girls I would propably be long gone somewhere to Europe. But for now am happily in Helsinki, I like living here all tho our flat is tiny (as in really small!) half of what we had before and 100e more rent.  But am not complaining I like the neighbourhood, would have fancied an older building tho one of those jugend beuties, but this house maybe describes our current life better ;-) hahah. And I started a new job 3 weeks ago, wich is super! I like it, the pay is not sky high but its not the most important thing for me more important is that i feel am needed and that I do my job well.

 I guess I'll end it this time here. So many news.. ! let's not over do it. But I'll be back no worries. And I think I have ti rethink about this writing in english. Am starting to feel it's a bit false maybe, or prehaps it's just because have'nt done this before.

n e

Here we are again, back home back blogging

It just felt like time to be back here, feels good to be back I missed you all!

Prinsessa päivät

Meillä asuu 3 Prinsessaa jotka ovat vähän saman näköisiä kuin Aamu Nuppu ja äiti.
Prinsessat pitävät paljon piirtämisestä, leipomisesta ( mutta vain kauniiden ja koristeltavien prinsessa kakkujen!) yllättäen myös värjääminen on alkanut kiinnostaa kovasti koko prinsessa poppoota. Olemme värjänneet, tapettia?! valkoisia mattona?! hiuksia, vaatteita, kangasta.. tulevaisuudessa haaveena olisi myös keittiön seinän uudelleen väritys.

Tytöt ovat suloisessa iäsää. Vaan tokihan lasten kaikki iäst uhmaikää (taapero, murkku, teini) ehkä lukuun ottamatta ovat. Tytöt täyttävät kesällä viisi, juttelevat ja huomioivat tarkasti kaikkea ympärillään. Ja on päiviä jolloin kiperien kysymysten määrä vain tulvii yli äyräittensä ja minulla on vaikeuksia mitä  mihinkin milloinkin sanoisi. Välillä koetellaa kärsivällisyyttä kun tytöillä on eipäs kiukuttelu ja tappelu päivä, huokaus! onneksi niitä on ollut suhteellisen vähän taas viimeaikoina. Ehkä lapsetkin aistivat äidin stressin ja väsymyksen?..

Olen huomannut tässä vuosien saatossa pientä ja suurta henkistä kasvua itsessänikin. Olen hiljalleen onnistunut kehittämään jo jonkinlaisen kärsivällisyyden. Toki myönnän että välillä lipashtelee, mutta noin yleensä ottaen osaan jo olla melkoisen zen. Tosinaan tuntuu että kiire ja stressi hukuttavat päivät yhdeksi suureksi puuroksi, olenkin miettinyt että pitäisi kokeilla joku päivä ihan vaikka vain puolen tunnin meditointi/ rauhoittumis hetkeä. Istuisin, sulkisin silmäni ja vain hengittäisin, olisin.
 Osaisinkohan enää? Olin lukio aikoihin Japanissa vaihdossa, näihin aikoihin treenasin myös vielä vakituisesti ja ahkerasti kahta eri (japanilaista) kamppailulajia... Meille vaihto-oppilaille järjestettiin mahdollisuus päästä Temppeliin kokeilemaan hiljentymistä, meditointia. Se oli hieno kokemus, ja jäänyt hyvin elävästi mieleen ja muistiin kuvina. Ehkä se Japani kaipuu kaikkien näiden tyhjien vuosien jälkeen on jälleen sekin palaamassa..
olen myös harkinnut astumista jälleen kerran takaisin tatameille!

minna- san Gambatte kudasai!

kevät -talven tunnelmia

Olimme retkeilemässä tyttöjen kanssa. Ehkä viime viikolla..? En millään muista mutta lähi päivinä kuitenkin.
Ihanaa kun aurinkoa viimein tulvii oikein kunnolla! Tosin viime päivinä on tainnut olla niin leutoa, että on ollut täys pilvistä. Kuvistakin tulee jotenkin niin paljon kauniimpia kun valoa on ja valo on kaunista. Suosikkini on kuitenkin ehkä laskeutuva kesäilta tai syysaamut/ ja  illat kun valo tulee vienosti viistosta pehmeästi ja herkästi.

Nyt talvella oikein kovien pakkasten aikaan Heinola oli varsin satumaisen kaunis, paljon puita sokeri kuorrutuksessa, lumen peittämät laiturit ja järvi josta nousi salaperäistä usvaa. Ei tullut otettua kuvaa, jotenkin ehkä ajattelin etten saisi kaikkea sitä taikaa siirrettyä kuvaan. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa olisi pitänyt yrittää. Ehkä näin kevään mittaan muutenkin innostun taas enemmän liikkumaan kamera hyppysissä! Siitä minä pitäisin tämä kuiva kausi saa jo riittää..

Nupulla on kuvissa minun virkkailemani myssy, tämän talven onnistunein käsityö projekti! Olen niin ylpeä itsestäni, ja iloinen että tuotekehittely tuottaa tulosta.. Onnistumisen ilo on ehkä yksi niistä syistä miksi pidän kättentöistä, se kun ahertaa ja ahertaa ja tuloksena on hyvä mieli, niin hatun saajalla kuin sen antajalla. Kuvissa myös eräs todella innostuneen oloinen ompelijatar, (heheheh) Juu kyllä pientä opinnäytetyö väsymystä, mutta tuskin mitään mikä ei olisi selätettävissä ( jos niin halutaan) Alin kuva on kuva takinprotosta. Valmistumassa on siis yksi takki, keskiosassa tikkauksia ja kirjontaa, (x2 kuulavanu) tietysti miehusta kangas sekä vuori. Takkiin on tulossa pitkähkö tai polvi pituinen helma ( mekkotakki siis) sekä huivikaulus, ehkä tasku. Mekko se onkin sitten hankalampi juttu, malli elää ihan omaa elämäänsä vieläkin. Ensin piti tulla sitä sitten tulikin idea että tää on parempi mutta kun.. niin sitten..
huokaus!
Nykyinen plan on yhdistää yksi olkaiminen  (yksi hihainen?) trikoosta hyvin valmistettu & tuettu yläosa  kevyeen suureen helmaan.

Ja taas puuron pariin, tänään ehkä perinteistä kaurapuuroa tai hieman eksoottisemmin riisipuuroa. Hmmmm..?

aika joka pysähtelee toisaalla kiitää nopeimpien jumbojettien siivin toisaalla

..tälläinen olo tuli kun taas katselin hieman surullisena tätä blogiani.
Kuinkas tässä pääsi taas käymään näin?

No toisaalta elämässän on vaiheita ja niiden mukana sitten ihmisen lapsi ajelehtii ja räpyttelee. Nyt viime vuoden vaihe on tainnut olla koulu. En tiedä jotenkin, on tullut kamalan turha olo tuon koulun suhteen viimeaikoina. Loppurykäyksen ahdistusko? ehkä. Kaikki tuntuu vain niin kovin turhalta, haasasin(?) tähän seko touhuiluun kaksi kokonaista vuotta vain miettiäkseni haluanko valmistua lainkaan.. HUH huh.

Mutta iloisempi seikka onkin se että suuntaan ja tähystän innokkaasti jo tulevaan ja kevään pääsykokeisiin. Tämän kerran lupasin itselleni että vielä kokeilen, jos ei tärppää nytkään ei niin vain ehkä sitten ollut tarkoitettu. Mutta kun mietin mitä haluaisin töikseni tehdä en osaa kuvitella (realistisesti) itseäni kovinkaan moneen muuhun palkkatyöhön. Toki mieluusti heittäytyisin vapaaksi taiteilijaksi vaan kun se ei tuo puuroa pöytään ainakaan ennekuin on nimeä ja sen saanti vie vuosia.

Kuvat ovat muuten lapsukaisteni ottamia! Aika kivoja vai mitä?! Eivät kovin tarkkoja valitettavasti taisi pikku kuvaajan käsi hieman höntyillä kameran painosta/ tai innokkuudesta johtuen. Olen ajatellut jatkossakin antaa tyttöjen kuvata, ja paljon, innostuvat siitä hurjasti ja kuvat ovat osa todella metkoja! Lapsissa on niin paljon sitä kesyttämätöntä innostusta tiedon janoa ja kokeilun halua joka kummasti aikuisilta monesti uupuu, tai on kutistunut pikkiriikkiseksi. Me aikuiset uraudutaan, tavalla tai toisella.....

nyt taitaakin ohrapuuro olla porissut itsensä valmiiksi :-)
ihanaa sunnuntaita kaikille ja palaillaan taas!

musta tuntuu ..

Ettei stressaaminen auta mitään, paniikki ei ole mikään ratkaisu, ja ettei unesta pitäisi tinkiä!
Minusta myös tuntuu että olisi taas aika muistuttaa itseä kaikista niistä pienistä ihanista asioista elämässä!
Tuntuu myös jo hälyyttävissä määrin että meillä menee koulussa pian viimeisetkin työrauhan rippeet kankkulan kaivosta, miten surullista! kun puitteet olisi, vaan se äänen määrä?! pitää ehkä hankkia ne suojakuulokkeet. Tai viimein päivittää jotain hajonneiden Kossin portaproiden tilalle (edelleen vähän katkera!!!? ne oli 50e ja hajosi?!!) ärh)
Minusta myös tuntuu että on epäreilua joutua kahvilakkoon vain siksi että kroppa menee siitä niin tolkku sekaisin. Pää tarvii kahvia, muuten tuntuu että kuljen kuin sumussa.?! Sitä paitsi tykkään hyvän kahvin mausta ( tarkoittaako tämä sitä ettän viimein aikuinen?) Pää tarvitsisi myös unta siis?
Masu tarvitsisi piimää vaan unohdin ostaa.. kaikkea sitä.

Tämä  taitaa jälleen hiipiä sänkyyn, iltasatu ja Ruususen söpölöpö värisien aloe vera/jojoba sukan kudin puuhiin. Ihana idea nuo öljyt noinko toimivat tai eivät, mutta pehmeältä tuntuu eikä kai kuivata käsiä niin kauheasti?!

öitä
bonne nuit