syksyistä

Koulu pitää tällä hetkellä kiireisenä niin kuin arvata saattaa. Teemme Globe Hopen kanssa yhteistyö projektia (muokkaamme heidän meille antamistaan materiaaleista uutta) valmiit tuotteet esitellään Lahden Kätevä käsityömessuilla Runwayllä muistaakseni siinä marraskuun puolella.

Olen jo melkoisenlailla kaikille jo ehtinyt touhottaa saamaani työssäoppimispaikkaa. Jännittää aivan hurjasti! toisaalta en voi olla olematta aivan täpinöissäni tätä loistavaa ihanaa mahdollisuutta..
tadda da da daa..
pääsin Helsingin Kaupungin teatterin puvustamoon!!!! :-D
Koko lokakuu- ja marraskuun loppuun olisi tarkoitus matkustella Helsinki- Lahti ratapätkää, takuulla etenkin aamuisin tulee olemaan hieman rankkaa, mutta ainakin tässä tarjoutuu mahtava tilaisuus neuloa ainakin 2h päivässä ;-)

Neuleista puheen ollen.
Täällä on hieman tapahtunut sillä aikaa kun blogi on uinunut hiljaisuudessa.. mm. sininen pitsineule mohairvillapaita, lastenneuleita, ja satunnaisia yksinäisiä sukkia..
Työn alla tälläkin hetkellä ainakin monta monta neuletta,.. mm. lasten iso villatakki, pienempi sininen villatakki, sekä neuletunika itselle.
Se paljonko neuleita minulla on päässäni ja haaveissani onkin sitten jo tosi paljon isompi juttu.. lääh! mistä niitä lisäkäsiä?! :-D näin syksyisin sitä huomaa itsessään aivan valtavan villankaipuun!! niin käsille työstettäväksi kuin päälle puettavaksi ja kääriydyttäväksi, nenälle nuuhkutettavaksi,..

ihania syksypäiviä!

maalla on mukavaa

Pellon toisella puolen näkyy isäni punainen mökki ja puutarha ( joskin se peruna maa jäi tänä vuonna laittamatta)


pikku siskoni meidän sisarus katraamme nuorin

Nuppu ja salainen paratiisi, mökillä liihotteli paljon perhosia, tunnelma oli satumainen. Meitä onnisti myös hurmaavan sään osalta. Oli onne makoilla ja nukahtaa riippumattoon, kesä heinän kutitellessa varpaita.

Neitoperhosia ( Inachis io)

Suruvaippa (Nymphalis antiopa)

nyt se alkoi

Tänään alkoi koulu ja tytöillä ensimmäiset päivät uudessa päiväkodissa! Jännitystä on ollut ilmassa, luulempa että suurin jännittäjä olen ollut minä. Lapset ovat olleet niin ihanan reippaita!
Uusi päiväkotimme onkin hurmaava ja hauska! Olen niin onnellinen, enkä vähiten siksi että matkaan menee aamuisin vaivaiset 15min kävellen :-D
Hurraa..
Vähemmän innostavasti alkoi tänään ensimmäinen koulupäiväni kesän jälkeen. Ette arvaa kuka oli yli-innokkaasti paikalla 8.30 sharp, kun koulu jatkavilla opiskelijoilla alkoikin (vasta?!!!!) 12.30. Huh mitä tämä tämmöinen lepsuilu on kysyn vaan. Toimeen !
Minulla ainakin polttelee jo kovasti halu päästä tekemän, tarttumaan toimeen. Tiedättehän käärimään hihat ja sitaisemaan hiukset otsalta. Keskittymään niin että kieli keskellä suuta.
Noh toivotaan että se tästä,...
tarmoistuu

Kiitos muuten blogi-illan leideille! olipas hauska nähdä teitä kaikkia taas pitkästä aikaa! Ja miten ihanaisia kuulumisia :-) ps. Piia tuun lankaostoksille heti kun tomu hieman laskeutuu ja pää pystyy taas tekemään päätöksiä :-)

Helsinki

(random varjoja tavoitettuna espalta)

Olin to- su Helsingissä. Ystäväni tanssikoululla esiintyi Kiasman URB festivaaleilla pe-ja la. Oli hienoa olla mukana tanssimassa! Kiitos kaikille ihanille :-D kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielenkiintoinen, katutanssit ovat minulle varsin vierasta maaperää mutta olin tosi vaikuttunut. Hurjan lahjakkaita tanssijoita..

Helsinkiin minulla on ollut koko ikäni vähän sellainen suhde, että käyn siellä mielelläni mutten ole koskaan tuntenut oloani oikein kotoisaksi. En olisi millään voinut kuvitella muuttavani Stadiin. Olen aina enemmän tai vähemmän ollut se maalainen Helsingissä käydessäni.

Vasta nyt on suhteen pääkaupunkiimme muuttanut muotoaan!
Minähän rakastan Helsinkiä! ja muuttaisin vaikka heti, jos saisin opiskelupaikan, ja kivan kämpän! Olemme koko ajan vain enemmän ja enemmän sinut kaupunki ja minä, tullaan tutuiksi.
Helsingissä on kansainvälisyyttä, enemmän mahdollisuuksia niin koulutuksen, töiden, harrastusten kulttuurin jne kohdalla. Olen kokenut ilmapiirin reippaammaksi ja menevämmäksi, (joidenkin mielestä hektiseksi?) avoimemmaksi, hyväksyvämmäksi. Onko se sitä ken tietää, ja tilanteesta riippuen. Olen löytänyt Helsingistä hurmaavia ihmisiä minua kiehtovia paikkoja, innostusta ja uskoa siihen että mikä vaan on mahdollista! Ei toki ole reilua sanoa etteikö kaikkea tätä voisi löytää täältä Hämeestäkin, toki. Ehkä tämä on vain minussa vellovaa muutoksen kaipuuta kaikki. Ruohon on vihreämpää aidan toisella puolella jne?! ehkä.. ehkä..

4 pvä leikin Helsinki turistia ja minulla oli kovin lystiä! heheheh kiertelimme ympäriinsä kamerani ja minä. Oli hauskaa kun kukaan ei katsonut kahdesti vaikka kuinka kameran kanssa heiluin, ah Japanilainen turisti he ajattelivat lotkauttivat korvaansa ja jatkoivat matkaa..
Helsinki on kaupunkina oikeastaan aika kaunis. Toisinaan voisi suorastaan kuvitella olevansa jossain aivan muualla kuin Suomen pohjolassa!

On suorastaan vitsikästä kuinka paljon tulinkaan juoneeksi kahvia tämän reissun aikana. Aina joku kuppi kuin käteen kiinni teipattuna! Aamu lattesta ja lattesta ylipäänsä on tullut suorastaan ehdottomuus aamun/ päivän onnistumiselle.. Tiedän olen kahvi diiva, mutta vatsani tykkää huonoa pahasta kahvista, eivätkä makunystytkään siitä kiitä. Espresso pohjaisissa kahveissa on sitä paitsi sitä jotain.. hmm mmm!
Kuvia ja tarinointia olisi vielä vaikka kuinka mutta palaan asiaan seuraavalla kerralla. Nyt pitää jatkaa huushollausta. Se jos mikä jää retuperälle kun reissaa vaan. Koti on kullan kallis kuitenkin :-)
Ihanaa alkavaa viikkoa!

(cafe esplanadissa on sitä jotain tunnelmaa, I like vaikka hinnat ovatkin aika kauhistus)

(kauniita aamuja ja päiviä seurasivat ihastuttavat illat ja hämyisät yöt) loppukesässä on taikaa

URB.

mietityttää ja ihmetyttää

On elämä sitten kummallista.
Sitä tässä olen huokaillut, vuoroin ihastellut vuoroin huokaillut viime päivät.
Niin kovin paljon olisi taas kerrottavaa, niristävää ja naristavaa, muutamat itkutkin itkettävänä ja päälle ehkä herskyvät naurut.Olen ollut tosi kauan ja paljon poissa täältä blogien maailmasta.
Osin ihan tarkoituksella osin tahattomasti.
En vain ole saanut itsestäni ulos mitään järkevää sanottavaa.


Olen yrittänyt aina olla tuntemuksilleni ja tunteilleni uskollinen, ehkä tämänkin asian kanssa oli niin.
Ei tuntunut siltä.
Nyt minun on teitä kaikkia aivan kauheasti jo ikävä. Hieman jo huolestuttaa noinkohan kukaan jaksaa enää sepustuksiani lueskella... mutta se nähdään sitten. Ja toimiihan tämä blogi minulle itsellenikin välineenä purkaa omia mietteitä kirjallisessta ja kuvallisessa muodossa.

Joten kun syksy hiipii takaisin puikin minäkin sen vana vedessä...tästä se lähtee taas! lapasesta?! heheheheh
joo ooo..

Lankaa on ostettu, malleja pää pullollaan intoa ja innostusta puhisten neulesyksyä odotellen! mitä ompeluun tulee ei viitsitä edes puhua siitä.. (joku on laiskotellut aivan kunniamaininna verran!)
jos teille muuten tulee mieleen kivaa ompelu paikkaa johon mahtuisi yks artesaani opiskelija harjoittelijaksi niii ilmoitelkaa ihmeessä! kys. siis mie! jep jep

hei muumilaaksoon

Tämä pooppoo suuntaa nyt Turun suunnalle & Naanataliin Muumimaailmaan

Ei voi toivoa muuta kuin hyvää säätä ja iloista mieltä ajeltavaa nimittäin tulee aikalailla, huokaus!
Wish me luck! :-)

rantaleijonat ja niiden äitin kuulumiset

Hei taas!
Täällä mekin olemme, vaikka kovin on ollut hiljaista taas..
Olemme nimittäin muuttaneet aurinkoisiksi päiviksi rannalle!
Kesä oi kesä!
Jospa keksisin kesälaulun laulaisin sitä nyt! Kovaa & korkealta

Rantailun lisäksi olemme mökkeileet ja muuten vain lomailleet täällä kotosalla.

Häpeäkseni tunnustan
ettei käsityö puolella ole tapahtunut juuri mitään.
Usvan sinisestä mohairista on tulossa villapaitaa (minulle) ehkä rintakoruja tms myös. Vähän vielä ja päästään jo hihoihin.
Kun sanon että mitään ei ole tapahtunut tarkoitan mitään ei ole vielä materialisoitunut,.. ne on kaikki vielä tuolla pääkopassa. Mieli ja mielikuvitus on vilkas ja vireä mutta kroppa laiskan ja saamaton.
Mitään ei tapahdu ja se tuntuu... Huokaus!
Tekemisen ryöppyä odotellessa.........

ja sillä välin rannalle paimentamaan leijonanpentujani!

Nuppu ja rantsuilunaama

Aamu & aarre