perjantai 27. kesäkuuta 2008

Tänä aamuna tanssitiin lasten musiikin, Ibrahim Ferrereran sekä Gloria Estefanin tahdissa.
Tästä lapsesta tulee varmasti tanssija, on ihan esiintyjän elkeetkin.


Villatakki vielä paremmassa kuvassa. Sellainen se on, kuulemma hyvin minun näköiseni. Eriskummallinen ja eriparinen. Alakuvassa on menossa oleva villapaita, Istex Lett Lopia keltaisen sävyjä, keltaista ja ruskean keltaista.
Pöllö grafiikka on ostokseni Tallinnasta. Jokin vain ihastutti, värit ja tunnelma. Hyvin käytetty tila, lisäksi pöllöt ovat ihastuttavan mystillisiä. Tämä päätyy luultavimmin makuuhuoneeseen.








Olemme kiertäneet lasten kanssa kirpputoreja, etsimässä eriparisia kahvi kuppeja ja lautasia. Nyt kasassa on jo sen verran että saa tee kutsut kasaan.
Pikku rinkelit ovat kovasti lasten mieleen ja siksi ainainen joka kertainen Tallinnan tuliainen. Viinaa en osta, kun en juo. Viiniä toisinaan, tällä kertaa tosin en vain viitsinyt. Sen sijaan ostinkin suklaata. Vähintään yhtä ihanaa kuin kunnon punaviini, ja kaunis leidi tuossa kannessa, eikös? Tuollaisen tyylin ja läsnä olon kun omaisi itsekkin.

Tänään mennään mummilaan, puutarha talkoisiin ja leipomaan pullia.
Kaunista kesää ja aurinkoisia päiviä, pitkäähän kivaa!
Eilinen, oli aurinkoinen.
Lapset olivat keittäneet mökillä kukkasoppaa, koko edellinen päivä oli kuulemma vierähtänyt hiekkalaatikolla leikkiessä, kauppaa, ravintolaa, tee kutsuja jne. Neiti N poseeraa Tallinnan tuliais takki yllään. Ohuesta pellavasta ommeltu herkän vaaleanpunainen takki oli minusta ainakin aivan liian suloinen jätettäväksi kauppaan (päätökseen vaikutti myös se -70% hinnasta)

Sain jo jokin aikaa sitten valmiiksi marjapuuro villatakkini. Siitä tuli ihan jees. Suunnilleen sitä mitä olin ajatellut.

Mökillä humala kiipeää korkeuksiin saunan vierustalla. Jospa olisi oma mökki siellä kasvaisi kanssa humalaa. Joka muuten on ihan hyöty kasvi, jos tekisi vaikka kotikaljaa , tai humalan kukka teetä!








torstai 26. kesäkuuta 2008

Tallinnaan ja takaisin ,sekä sattumuksia matkan varrelta

Heittäytyi eteen tilaisuus karata Tallinnaan ilman lapsia, ja sittenhän mentiin. Ilman sen suurempaa tarkoitusta tai suunnitelmaa. Meno matka oli kuin karuselli kyytiä. Pikku laivamme keinahteli ja hetkui, olo oli kuin tehosekoittimessa. Moni siirtyi vauhdilla wc.n puolelle. Onneksi selvisimme satamaan ja tutisevin jaloin maihin.

Tallinnassa aurinko paistoi, ilma oli tuulinen mutta niin kaunis. Koko päivä meni kävellessä ympäri vanhaa kaupunkia. Uusi osa kaupunkia ei minua juuri sykähdytä, ehkä tosin kenkä kaupat ja lankakaupat.
Vanhassa Tallinnassa innostavaa ovat upeat vanhat rakennukset. Remonttia oli monessa talossa meneillään, hyvä että korjataan . Rappio on kuitenkin jotenkin vain paljon vetoavampaa kuin uuden uusi ja kiiltävä. Tallinnan kujilta löytyy molempia...









Kävimme Raatihuoneen torin laidalla syömässä Tallinnan parhaat pelmenit. Hurjan hyvää oli, suosittelen! Troikan kaltaisia venäläisiä ravintoloita toivoisin suomeenkin. Jostain aika ilmeisestä syystä Suomessa ei juurikaan venäläistä keittiötä arvosteta, se on sääli se!

Nyt sitten se matkan suurin sattumus, lokki lensiä ilmeisesti pääni yli ja päätti tehdä siinä lennosta tarpeensa,. No ne lokin kakat pätyivät minua suoraan päähän! Ei sellaista oikeasti tapahdu, paisi minulle keskellä Tallinnaa, uskomatonta. Ensin nauroin, sitten itkin sitten taas nauroin lopulta. Miestäni tämä huvitti kamalasti, onneksi tajusi kuitenkin hieman hillitä huvitustaan. Pää ravintolan pesualtaaseen ja matka saattoi taas jatkua. Siis varoituksen sana, varokaa lokkeja!

Tallinna oli muuttunut, oli paljon ïhan kivaa¨mutta mikään ei erityisesti kolahtanut. Kaikki tuntui olevan sitä samaa joka pikku putiikissa. Harmillista sillä Tallinnan vanhan kaupungin käsityöt olivat ennen jotain todella hienoa ja uniikkia. Galleriota oli onneksi kiitettävästi, etenkin keramiikkaa olisi ollut vaikka kuinka ihania, mutta hinnat olivat sitä myös.Minun kukkarollani ei niitä osteltu. Puukoruja ihastelin samoin vaaleasta turpeesta ja villasta huovutettuja hattuja ja koruja. Paljon sain vohkittua uusia ideoita, niitä piirtelen tässä tänään vielä papereille.

Paluu matkalla oli vain hiukan laineita ja olo vain hiukan huono. Pakko oli kuitenkin varmistaa että ne pelastusliivit todella olivat penkin alla.
Helsinkin vastaan otti meidät takaisin kauniina ja herkkänä. Uspenskin kultaukset koreilivat ilta auringossa kilpaa Senaatin kirkon kanssa.




maanantai 23. kesäkuuta 2008

Tunnelmia juhannukselta

Karkasimme maalle.
Isälläni on mökki pienen , mutta sopivan ajomatkan päässä kotoamme. Sinne suuntasimme juhlan viettoon. Arvelin että vaikka suurinosa suomalaisista varmasti viettää juhannusta mökeillä joitakuita luultavimmin eksyy kaupungin keskustoihin, vaikka kaupunki kotiimme ei kovasti kadun äänet kuulu, en halunnut ottaa riskiä meluisasta juhannuksestsa. Vain se kuuluu jos huutaa täysin palkein (todistettu heti kesän alussa)

Mökki on isomman kokoinen rintamamies talo, puutarha on varsin boheemi (villi) runsas ja viihtyisä. Kaikki tosin eivät tykkää ja se heille suotakoon. Rehotusta voitte ihailla muutamista kuvista. Lapset tietenkin olivat aivan onnessaan Ukkelin (isäni uusi kutsumanimi) viidakosta. Varsinkin takapihan sammakkolampi kiinnosti lapsia valtavasti. Hämmentävästi sitä huomasi itsekkin joka päivä (useita kertoja) seisovansa rannalla tuojottamassa vedessä kuhisevaa elämää. Lammen rannoilla kasvaa monen sorttisia vesi ja rantakasveja, jopa yksi lumme. Odotan malttamattomana milloin se lammen ainokainen lumme kukkisi. Ja kun siitä saisi vielä näpättyä kauniin kuvan. Pihalta löytyi sammakoiden, nuijapäiden, vesiliskojen, sekä useiden lintujen lisäksi vielä sisiliskoja! Jännittävän näköisiä, eikö?

Meidän oli aluksi tarkoitus tulla aattona illaksi kotiin, jäimme. Seuraavana päivänäkin olimme lähdössä, mutta jäimme. Tänään tulimme kotiin. Eivätkä lapset olisi tänäänkään halunneet lähteä. Maalla on siis mukavaa. En erityisemmin pidä saunomisesta mutta mökillä se on ihanaa. etenkin puu lämmitteisessä ulkosaunassa. Saunoimmekin ahkeraan, joka päivä. Jotain ennen kuulumatonta minun maailmassani.

Mökkielämään kuuluu myös hyvä ruoka ja rento oloilu riippumatossa. Molempia tuli tehtyä syömistä suorastaan liikaa. Isäni on nimittäin loisto kokki. Suosikkini tämän juhannuksen herkuista oli mahdollisesti paistettu kampela, tattarilla ja tomaateilla, linssi keittokaan ei jäänyt suosikkilistalla kauas kärjestä. Ukkelilta utelin keittiön salaisuuksia, nyt minulla on nippu ihania reseptejä kokeilua odottamassa.

Juhannus ruusu (ja monimuu ruusu) kukki kauneimmillaan mökillä, jossa on usein hieman viileämpää kuin kaupungissa. Muutamassa kuvassa vilahtava neiti kesähäinä on pienempi pikku siskoni, lasten täti Monika, muodostivat yhdessä mainion kolmikon. Odottelen innolla pikku siskoa meille kesätytöksi.

Tiivistykesenä voidaan siis todeta että juhannus oli oikein ihana! Arkeen paluuta suunnitellaan,..