torstai 26. kesäkuuta 2008

Tallinnaan ja takaisin ,sekä sattumuksia matkan varrelta

Heittäytyi eteen tilaisuus karata Tallinnaan ilman lapsia, ja sittenhän mentiin. Ilman sen suurempaa tarkoitusta tai suunnitelmaa. Meno matka oli kuin karuselli kyytiä. Pikku laivamme keinahteli ja hetkui, olo oli kuin tehosekoittimessa. Moni siirtyi vauhdilla wc.n puolelle. Onneksi selvisimme satamaan ja tutisevin jaloin maihin.

Tallinnassa aurinko paistoi, ilma oli tuulinen mutta niin kaunis. Koko päivä meni kävellessä ympäri vanhaa kaupunkia. Uusi osa kaupunkia ei minua juuri sykähdytä, ehkä tosin kenkä kaupat ja lankakaupat.
Vanhassa Tallinnassa innostavaa ovat upeat vanhat rakennukset. Remonttia oli monessa talossa meneillään, hyvä että korjataan . Rappio on kuitenkin jotenkin vain paljon vetoavampaa kuin uuden uusi ja kiiltävä. Tallinnan kujilta löytyy molempia...









Kävimme Raatihuoneen torin laidalla syömässä Tallinnan parhaat pelmenit. Hurjan hyvää oli, suosittelen! Troikan kaltaisia venäläisiä ravintoloita toivoisin suomeenkin. Jostain aika ilmeisestä syystä Suomessa ei juurikaan venäläistä keittiötä arvosteta, se on sääli se!

Nyt sitten se matkan suurin sattumus, lokki lensiä ilmeisesti pääni yli ja päätti tehdä siinä lennosta tarpeensa,. No ne lokin kakat pätyivät minua suoraan päähän! Ei sellaista oikeasti tapahdu, paisi minulle keskellä Tallinnaa, uskomatonta. Ensin nauroin, sitten itkin sitten taas nauroin lopulta. Miestäni tämä huvitti kamalasti, onneksi tajusi kuitenkin hieman hillitä huvitustaan. Pää ravintolan pesualtaaseen ja matka saattoi taas jatkua. Siis varoituksen sana, varokaa lokkeja!

Tallinna oli muuttunut, oli paljon ïhan kivaa¨mutta mikään ei erityisesti kolahtanut. Kaikki tuntui olevan sitä samaa joka pikku putiikissa. Harmillista sillä Tallinnan vanhan kaupungin käsityöt olivat ennen jotain todella hienoa ja uniikkia. Galleriota oli onneksi kiitettävästi, etenkin keramiikkaa olisi ollut vaikka kuinka ihania, mutta hinnat olivat sitä myös.Minun kukkarollani ei niitä osteltu. Puukoruja ihastelin samoin vaaleasta turpeesta ja villasta huovutettuja hattuja ja koruja. Paljon sain vohkittua uusia ideoita, niitä piirtelen tässä tänään vielä papereille.

Paluu matkalla oli vain hiukan laineita ja olo vain hiukan huono. Pakko oli kuitenkin varmistaa että ne pelastusliivit todella olivat penkin alla.
Helsinkin vastaan otti meidät takaisin kauniina ja herkkänä. Uspenskin kultaukset koreilivat ilta auringossa kilpaa Senaatin kirkon kanssa.




7 kommenttia:

Junika kirjoitti...

Oli hauska katsoa näitä kuvia. Etenkin tuo kapea portaikko -kuva oli sellainen, joka herätti riemastusta. Olen kuvannut samaa portaikkoa itsekin, tunnistin sen, vaikka kuva ja tunnelma onkin erilainen kuin sinun ottamasi. Minullakin on Tallinnan reissu edessä... ajattelin löytää jonkin lanka-kaupan... sieltä kun kuulema saattaa löytää lankaa edullisemmin kuin kotimaasta....

Liivia kirjoitti...

Ah pelmenit!

Tallinnassa en ole käynytkään naismuistiin. Viimeksi kun tyttö oli 2kk ja se reissu meni uniharso silmillä.
Kiva kaupunki, ei voi mitään.

Kesiah kirjoitti...

Tallinna on ihana ja kuvasi aikaa nähneistä taloista saavat minut taas innostumaan. Tallinnaan päästessä sitä sitten aina kuitenkin huomaan, ettei kaupunki sytytä minua enää kuten 10 vuotta sitten. Ehkä vain pitäisi tutusta uusiin puoliin Tallinnasta ja seikkailla entistä syvämmälle siellä. Nyt olen pari kertaa siirtynyt suoraan Saarenmaalle Viron matkallani ja sieltä saa ihanan fiiliksen vanhoista taloista, rappioromantiikasta, ihmisistä, virolaisesta käsityöstä ja hyvästä ruuasta. Varsinkin kun sinne menee muulloin kuin parhaimpaan turistiaikaan.

mursuliina kirjoitti...

hyi miten inhottava lokki!!! tuo on yksi minun pahimpia painajaisia, muttei lainkaan epätavallista: kerran joku lintu, en tiedä kuka mahtoi olla, teki tarpeensa ja ne päätyi nenälleni. kiva.

Tiuku kirjoitti...

Helmi junika: Hauskaa että satuímme kuvaamaan samoja portaita, ei tosin taida olla mitenkään kovin epätavallinen kuvauskohde.Tallinna oli eilenkin tulvillaan turisteja.
Liivia: Olen ihan hulluna pelmeneihin,jo aivan pienestä kuulemma.Olenkin ajatellut viedä tämän rakastuksen astetta pidemmälle ja kokeilla itse kokkailla pelmeneitä.Voisiko onnistua?!

Kesiah: Totta puhut,minullakin on alkanut hieman maku mennä Tallinnan suhteen..

17 neliötä kirjoitti...

On minunkin päälle lokki kakannut...ja vieläpä useammin kuin kerran :D mutta ei tosin koskaan täysosumaa päähän. Tallinna on kyllä jännä paikka, omalla tavallaan.

Tykkään myös venäläisestä ruuasta, Tampereella on yksi ravintola, mutta kallis, enkä koskaan ole sen vuoksi käynyt siellä. Pelmeneitäkin enemmän fanitan sashlikia :)

maijja kirjoitti...

LOKKI PEIJJOONI! On kyllä surkuhupaisa juttu :D. Minä en ole koskaan käynyt Tallinnassa, mutta olisi kyllä mielenkiintoista piipahtaa.