lauantai 14. kesäkuuta 2008
Aamuaurinkoa eri huoneissa.
Keittiönpöytä löytyi kierrätyskeskuksestsa 15e Ja olen hykerrellyt tyytyväisyyttä joka aamu. Tykkään (vaikkakin pöydän pintaan jää laseista renkaita)
Makuuhuoneessa on vielä verhot kiinni, neiti N tuhisee peittojen lomassa. Verhot ovat väliaikaisesti vanhoja lakanoita, vaikka herättävät kauhistusta minä tykkään niistä. Kapina henkeni suorastaan vaatii, että ne jäisivät pysyvästi ikkunaa kaunistamaan.
Omistan ihan professional toolin. Vaikka meno täällä on remontti mielessä hyvin unprofessionaalia. Lamppuja uupuu, seinähyllyjä samoin. Kaappeihin kaivattaisiin lisälevyjä, ja ja ......
Tämä kerrostalo ei ole kovasti remontteja nähnytkään, ja se on niin hurjan viehättävää. Naapurin punainen juuri kunnostuksesta tullut kerrostalo, ei sen sijaan sykähdytä juurikaan. Rappiota pitää olla hiukan, kuin muistuttamassa ajan hampaasta ja menneistä vuosista. Olisihan hienoa itsekkin vanheta kauniisti, niin että vanhuus näkyisi muttei haittaisi.
Monet blogiystävät ovat jo ehtineet esitellä tämän kesän kenkänsä. Liitympä minäkin joukkoon, tässä toiset tämän kesän sandaaleistani. Alelöytö Din Skosta.
Neiti N omisi nämä itselleen, mutta valitettavasti ovat ainakin sen 14 kokoa liian suuret.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Keittiösi on todella kutsuva!
Ensi hetket uudessa kodissa ovat jotenkin aina ihania.
Meillä pidetään lakanoja ikkunassa. Minun mielestäni siinä ei ole mitään kummallista.
Kyllä teillä kelpaa asustella siellä. Ihanan näköistä ja niin kotoisaa vaikka vasta muutitte!
Kaunis pitsi ikkunassa (kuten myös ne lakanat!) Ja nuo retrotäkit!! = heikkouteni.
Tuo ikkunapitsi on k niinkuin kaunis! Niin ja onnea uuteen kotiin.
Pakko vielä sanoa, etten en lakkaa hämmästelemästä, miten voit olla noin fiksu vaikka olet noin kovin nuori. Olin itse sinun iässäsi ihan täysi torvelo.
Anna olla vaan, lakanat ikkunassa. Ne on hienot. Mullakin on ollut, paheksuu, joka paheksuu.
Oi, miten ihana tuo keltainen retrotäkki onkaan.. Ja sandaalisi ovat todella nätit myös!
Minäkin rakastan vanhoja asuntoja ja niiden omaa tunnelmaansa; sitä kun puulattiat ovat jo ehkä vähän naarmuiset ja ovista hieman lohkeillut maalia. Me asutaan vuokralla 30-luvun alussa rakennetussa kerrostaloasunnossa, joka ei kunnoltaan ole ihan paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) niin ihastuttava. :)
on nättiä ja niin valoisaa.
Papin tavoin ihailen nuorta fiksuuttasi. (myös meikäläinen oli aika tollo nuorempana, liekö vieläkään hellittänyt).
Mitä verhoihin tulee niin aina joku paheksuu. Meillä ei täällä ole verhoja ollenkaan. Sekin on joillekin ongelma.
Ihana, ihana pyöreä pöytä! Kaunis ikkunapitsi ja kaikkea muutakin!
Kaunista...olen samaa mieltä, rappiossa on jotakin!
Lähetä kommentti