Kotiaan on ihana suunnitella ja laittaa.
Mutta miksi suunnitelmat koko ajan muuttuvat? Miksei tule valmista?
Aina on jokin nurkka odottamassa valmistumista, ja jotain koko ajan puuttuu.
Milloin lamppuja ei saa laitettua, kun ei ole tarpeeksi korkeita tikkaita. Kirjat lojuvat toista kuukautta laatikossa, kun ei ole hyllyjä, kun ei viitsi lähteä niitä ostamaan (koska ei jaksaisi autoilla) Ompelu koneenikin lojuvat lattialla, koska en vieläkään omista kirjoituspöytää. Löysin kyllä eräältä kirpputorilta maailman ihanimman pöydän (240e) mutta en ole raaskinut sitä hankkia, miksi miksi!!!?
Ihmeellinen on ihmisen mieli sillä , yksi päivä melkein ostin 400e pianon, vaikken sellaista tarvitse. Oli niin nätti ja kaunist ja kun sitten voisimme tyttöjen kanssa opetella soittamaan. Miksi minulla on koti asioissa järki aina niin kaukana kaikesta. Huokaus niin tekemistä riittäisi. Mistä saisi lisä pään tuomaan järkevyyttä ja parit kädet lisää huushollaamaan. Tänään tulevat tyttöystävät leffailtaan. Eikä minulla ole TV:tä!!? Itse katson elokuvat aina koneelta, sillä minua pieni ruutu ei häiritse. En ole koskaan osannut arvostaa etenkään viihdetekniikkaa. Olen onnellinen ilman tv.tä. Kun ne ovat niin rumia ja isoja, ei minulla olisi ollut täällä sopivaa paikkaakaan, paitsi ehkä vintillä tai komerossa, mutta niitä tarvitaan muiden romujeni säilytykseen.
Isäni mökillä kukoistus vain laajenee, nyt menossa ovat kellokukat ja pihamaa on sinisen valloissa. Pian aloittavat myös sormustinkukat aukeamaan, ja siniseen sekoittuu hiven vaaleanpunaista. Kukat ovat kotonakin niin ihania. Suosikki aamu touhu meillä on lasten kanssa kävellä torilla. Katsella ja tuoksutella kukkia, ihastella uuden sadon vihanneksia ja vain nauttia torin leppoisasta kesätunnelmasta. Kesäisin on kiva kun joka päivä (su ei) torilla on ihmisiä ja kojuja.Talvisini hiljentyy siinä määrin että torilla tapahtuu oikeastaan vain markkina päivänä.
Oletteko kokeilleet paperinarua? Minulla menee hermo tuon materiaalin kanssa. Ihan kamalaa, niin kovaa ja hankalaa.
Tuosta kerästä olisi tarkoitus tulla tytöille kesäiset lierihatut, mutta voi olla ettei se suunnitelma toteudu. Eilen nimittäin katkaisin keskeltä poikki kauneimman kimaltelevan virkkuukoukkuni tuota lankaa vääntäessäni. Tyhmää tietysti käyttää muovista koukkua, mutta enhän arvannut.
6 kommenttia:
kodin suhteen minulla on usein samanlaisia mietteitä. Toisaalta nautin siitä, ettei kaikki ole kerralla valmista, voi rauhassa etsiä tiettyyn nurkkaan sopivaa jalkalamppua tai nauttia verhottomista ikkunoista tietäen, että jonakin päivänä eteen tulee joko siihen kuuluvat verhot tai ainakin inspiraatio siitä millaiset verhot ovat juuri oikeat. Edelleen kyllä teen sitä, että joko rahatilanteen tai päättämättömyyden vuoksi jätän kirputorille tai vanhantavaran kauppaan esineitä, jotka tuntuvat omilta. Harmittelen niitä sitten myöhemmin, vaikkei harmittelustakaan mitään hyötyä ole. Olen päättänyt, että oikean tunteen herättävät esineet kotiin kannetaan ja niihin rahoitus jostain hankitaan, mutta silti en aina luota vaistooni vaikka kyllä jo pitäisi.
Kuvassa aivan mielettömän suloinen sinivalkoinen kahvikuppi.
Minä olen ihan samanlainen kodin sisustaja. Kaikki ei tosiaan ole heti valmista ja oikeaa juttua saatan etsiä pitkään. Väliaikaiset jutut ei ole hyviä.
Meilläkään ei ole telkkaria ja kaikki mitä katsotaan katsotaan koneelta ja mulle riittää. Yleareena on kyllä toisinaan kovassakin käytössä.
Jostain luin, että paperinaru taipuu paremmin virkkuukoukun ympärille, kun narun ensin kostuttaa. Tiivissä muovipussissa säilyttää sitten sen ajan kun ei virkkaa. Ahkera tekijä pitää vain olla, ettei naru unohdu moneksi päivää pussiin homehtumaan...
Minäkin ihastuin kesiahin tavoin sinivalkoiseen kahvikuppiin!
Kesiah:
Minustakin on kieltämättä kyllä mukavaa rauhassa sisustaa ja antaa asioiden asttua aloilleen. Mutta nyt juuri tuntuu että ne muutamat puuttuvat huonekalut vaikeuttavat elämää. Olen esim. ommellut lattialla kaikkein epäergonomisimmassa asennossa jota voi kuvitella, enkä oikein tykkää. Kirjahylly puolestaan tursuavat tavaraa yli, kun se yksi pätkä uupuu.
Nyt kun olen tässä lukenut kommenttejanne ja miettinyt asiaa, tekisi mieleni yhä vain enemmän rynnätä sinne kirpparille ostamaan se pöytä. Mutta sitten ajattelen taas järkevästi, pihisti...
Kiva että tykkäsit kupista, minustakin se on aikas söpö. Sellainen vähän vanha ja halpa, ei siis mitään merkkiä omaava.
Kanerva: Hauskaa,niin muuten ajattelin sinua kun kirjoittelin tuota sisustus juttua. Sinun blogisi juttuja teidän kodista.Meilläkin on yle areena kovasti käytössä, varsin kätevä sivusto.
Ilona: kokeilin sitä kostutus jutta, mutta naru muuttui siitä kamalan vaikeasti liikkuvaksi, sellaiseksi tahmeaksi, mutta kyllä taipui paremmin.Hometta pelkään, muttei yhtään enää inspiroi vääntää sitä narua. Kyllä siitä jotain kuitenkin synty, kerran menin ja ostin ja vielä näin sen vaivan että kerin sen kamalan sotku vyyhdin.
Voi meillä sisustus on jäänyt ö-mappiin jo aikoja sitten. Eikä edes enää haittaa. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minua kiinnostaa "sisustaminen". Nautin kyllä kauniista ympäristöstä, mutta minusta kirjaläjätkin on kauniita ja oikeastaan mielenkiintoisinta katsoa mihin tavarat pyrkivät ihan itse. Taulutkin on niissä nauloissa mitkä oli talossa valmiina (osa ihan ihme paikoissa), ympärille on sitten laitettu muut. Ja erikoiset sisustusratkaisut syntyivät itsestään...
Paperinarua laitan vain pakettien päälle.
Suunnitteleminen on parasta. Ja suurten (tai pienten) suunnitelmien muuttaminen se kun ei mitään maksa. Eihän sulla ihan tolkkukaan ole poissa, kun et kerran ostanut sitä pianoa...
Onnistuisiko paperinarun virkkaaminen jos sitä hieman kostuttaisi vaikka suihkepullolla? En tosin ole kokeillut.
Lähetä kommentti