Sää näytti aamusta niin kauniilta, että päätimme lähteä reissuun. Kuten varmasti arvaatte, matkasinne Korkeasaareen. Eilen lautan odotus paviljonki oli poikkeuksellisesti auki, kurkkasimme sisään. Ylimmät kuvat sieltä. Voin kuvitella hienot daamit ja gentlemannit (30-l) pyhävaatteissa, päivänvarjoineen kaikkineen hienostuneesti odottamassa seuraavaa lauttaa Helsinkiin. Kauniita rakennuksia, vaikkakin todellisuudessa hieman liian koreilevia minun makuuni. Ainakin tällä hetkellä. Tosin ehkä oikeanlaisessa miljöössä....Kesään kuuluu paitsi kärpäset myös jäätelö. Neiti N valitsee poikkeuksetta sitä punaista jäätelöä (mansikkaa) neiti A puolestaan vario hieman enemmän, tällä kertaa melonia. Minä olen aina rakastanut lakritsi jäätelöä. Tänä kesänä olen kuitenkin laajentanut makukokeiluja. Mm. vanhanajan suklaa oli hyvää, samoin vanhanajan mansikka. Olen miettinyt rommirusina jäätelöä, voisiko olla hyvää? Nämä ovat kovasti maku kysymyksiä, mutta mistä sinä pidät eniten?
8 kommenttia:
Minäkin pidän lakritsi-jäätelöstä! Toinen suosikkini on päärynä, mutta nyt toista kesää Suomesta poissaolevana lakritsi-jäätelöä kaipaa kesäänsä hyvin paljon.
Ihania ovat myös tyttöjen uudet mekot, hyvää kierrätystä tyynyliinoille!
Ihanat tytöt ja niiden mekot!! <3 Mahtavaa :)
Lakritsijäätelö oli minulla raskausajan pakkomielle, normaalitilassa kaikki käy, mutta mieluiten jäätelöt joista löytyy pähkinää.
Tyttöjen uudet hellemekot ovat valloittavat ja niiden väriyhdistelmät herkulliset.
Korkeasaari löytyy kesämme retkitavoitteista, mutta saapi nähdä kuinka käy, pääsemmekö sinne saakka.
Kesällä töttöröstä päärynää, ehdottomasti...
Kauniit mekot kauniilla tytöillä. Hyvää kesää!
Heippa, tulin pitkästä aikaa kurkistamaan ja luin pitkän pätkän kuulumisiasi. Harmi, ettet saanut opiskelupaikkaa! Älä silti luovuta, koska asioilla on tapana järjestyä. Toisaalta kommenttien lukeminen aiheutti minussa vähän närää... Minäkin olen 23v, tosin lapseton vastavalmistunut luokanopettaja. En ole papin tyttö, en ole kirjoittanut yhtään ällää eikä minulla ole marimekon laukkua - toisin kuin 70% entisistä opiskelukavereista. Pääsykoehaastattelusta sain täydet pisteet, vaikka kiroilinkin siellä (sanoin, että pääsykoe kirja oli ihan perseestä =D )... ehkä oli tuuriakin matkassa? Opiskeleminen pikkuisen porukasta poikkeavana ei ollut helppoa, mutta ei opiskeleminen (ja paperin/viran saaminen)tainnut olla helppoa 'täydellisillekään'. Minä uskon sellaiseen, että elämä järjestelee asiamme, eikä monetkaan jutut jälkikäteen tunnu enää merkityksillisiltä - niinkuin sanoit, aukeaa uusia ovia. Ääh, eksyin nyt aiheesta! Yritin kait sanoa, että ei minun tarvitse olla pahoillani pätevyydestäni.
Ihanat mekot tytöilläsi, aloin heti visioimaan tunikaa samalla idealla itselleni... onnistuisikohan? Maista ihmeessä rommirusinaa, ainahan kannattaa kokeilla. Uusin lempparini on ingmanin laktoositon kinuski-suklaa. Herkkua!
Hei! Ihania mekkoja. Voi oispa omat tyttöni vielä noin pieniä!
Sinulle on muuten tun nustus blogissani.
Kuten kommenteistakin hyvin ilmenee ei pahaa jäätelöä ole olemassakaan.
Uusia makuja aion mennä maistelemaan, jahka taas aurinko paistelee ja jäätelötytöt ovat taasen töissä.Miksi se jäätelö muuten maistuu niin paljon paremmalle pallon muodossa?
Maijja:
Luulempa että tulin taas kirjoittaneeksi vähällä harkinnalla ja suurella tunteella. Taisin olla aika vihainen itselleni, en niinkään muille.
Tarkoitin /tarkoitimme kommentit osiossa sitä kuinka työ opitaan lopulta pitkälti työtä tekemällä, opiskelu antaa kehystä, muttei tee autuaaksi.Se ettei saa mahdollisuutta näyttää mitä on ja osaa, on harmillista.
Ei omaa pätevyyttään tarvitse tai täydy pahoitella.Ikävää jos kirjoituksistani syntyi sellainen tunne.
tuntuu vain että olen aika väsynyt taistelemaan kaikesta, opiskelu paikoista töistä, lasten päiväkotipaikoista, kelan tuista, työkkärin asioista jne. Saa nähdä jaksanko enää taistella isteäni sinne okleen. Motivaatio on hukassa, eikä ole kovin positiivinen saati reipas olo.
Tilanne on erilainen kun on lapsia, iso vastuu painaa ja pistää elämänsä ratkaisujen kanssa aika ahtalle.
En tiedä mitä syksy taasen tuo tullessaan,se selvinnee tässä pikku hiljaa. Ei hätää, elämä jatkuu ja aurinko kuitenkin aina paistaa jossain!
Kokeile ihmeessä tunikaa samalla idealla. Voisi olla tosi nätti aikuisellekin.
=)
Minä yritin siis kannustaa;
kaikki järjestyy. Ja todellakin on ihan erilainen tilanne, kun on lapsia. Itse en osaa kuvitellakaan, en varmaan jaksaisi ollenkaan. Nuokin 4 vuotta opiskellen podin kokoajan huonoa omatuntoa, jos en tehnyt koulujuttuja. Varmaan äitinä potisi vielä satakertaa huonompaa omaatuntoa, kun ei voisi olla lasten kanssa niin täysin. Ja olin myös samaa mieltä monen kommentin kanssa... Välillä tuntui, ettei opiskellessa oppinut kovinkaan paljoa. Onhan se vähän kuperkeikkatiedettä!
Lähetä kommentti