Hei, täällä ollaan takaisin kotona!
En unohtunut Tampereelle, vaikka ehkä olisi salaisesti tehnyt mielikin. Reissulla oli kivaa, vaikka nähtyä tuli pääasiassa vain tanssisaleja, muita hikisiä tanssi intoilijoita ja hotellin alue. Sitä se aina on. En ehtinyt edes akateemiseen kirjakauppaan, vaikka niin olin sen ruksannut käytävien listalle. Aika oli niin kortilla.
Tanssi festivaalit olivat kuitenkin odotuksia ylittävät. Opetus todella ammattimaista ja meininki vähintään villiä! Afrikan rytmit olivat minulle aivan uusi alue, joka kyllä herätti mielenkiinnon. Aika jännittävä maailmansa se.
Ihanaa kuitenkin olla kotona. Ja kärvistellä tämän uuden/ ja lisää roihua saaneen innostuksen kourissa. Kun olisikin mahdollisuus oppia lisää, lisää,.... lisää!
Kotini on linnani, todellla.Juuri juttelin isäni kanssa vieraista joilla on paha tapa alkaa arvostelevaan sävyyn huomautella mm. sisustuksesta ja antaa korjaus vinkkejä. Arrgh, en voi todella sietää sellaista. Ja hauskaa kyllä isäni oli aivan samoilla linjoilla! Äitini puolestaan on vain iloinen jos häntä neuvotaan kodon sisustus asioissa, hän kun kokee sen olevan hänen huono osaamisen alueensa.
Minä puolestani meinasin jo kerran lempata pikkuveljeni tyttöystävän pellolle, kun hän huomautteli ikävästi tyhjistä taulun kehyksistäni.
Miten te muuten suhtaudutte asiaan? Onko koti sinun linnasi, jossa vain sinulla on sananvalta ja oikeus? vai suhtaudutko aisiaan oikeinkin asiallisesti?
En tosin väitä että tämä minun kotini olisi mitenkään erityisen moitteeton tapaus.
Tekemistä riittää vielä vaikka kuinka.
Viralliset tevetuliais kutsutkin ovat pitämättä.
Kuitekin asiat alkavat hiljalleen edistyä. Saimme taloomme lahjoituksena tv tuolin (vaikkei kyseistä toosaa ole) toiminee kuitenkin hyvin nojatuolina. Olen jo melkein päättänyt ostaa sen jo kauan vouhkaamani kirjoituspöydän. Mitä mieltä olette onko 240e liikaa 30l muuramen kirjoituspöydästä. Pelkäämpä että minulta on mennyt sen pöydän suhteen harkintakyky jo aikoja sitten. Tykkään siitä jo kohta ihan liikaa. Kävin tänään muuten vaklaamassa että se on edelleen myynnissä. Huokaus.
Minä olen viimeaikoina huolehtinut suorastaan kiitettävästi siitä että meidän perhe pysyy lautasissa. Tämän päivän kirpputorien kiertelyn saldoksi tuli yhteensä 14 syvää lautasta, 2 tavallista, sekä 3 kahvikuppia, ja lapsille pieni teekannu.
Niin eikä meiltä varmaankaan rätit lopu kesken, tämä tyttö kun osti kolme isoa palaa kangasta, punaista, sinistä ja valkoista.
8 kommenttia:
Ihana laukku ja aivan uskomattoman kiva keittiö!
Meillä käy jatkuvasti vieraita, joiden ensimmäinen kysymys on koska meinaamme tehdä keittiöremontin. Keittiö on meillä lapsenhuoneen lisäksi ainoa REMONTOITU huone, ja rakastamme sitä. Mutta monien mielestä se näyttää väliaikaisratkaisulta tai mökkikeittiöltä, kun ei ole kaapistoja!
Seuraavaksi vieraat kysyvät onko meillä jotain uutta. Miksi pitäisi olla koko ajan uutta?! Me pärjäämme entisillä ja pidämme niistä.
Sitten on ne, jotka ovat järkyttyneitä kotimme "alkeellisuudesta", mutta jotka eivät sano sitä ääneen, mutta ilmeestä näkee.
On niitäkin jotka tykkäävät, joitain.
Kotini on linnani. Huomautelkoon mitä huomauttelevat, mutta en minä vaan kehtaisi mennä toisten kotiin huomauttelemaan.
Liivia:
Hauskaa että tykkäsit laukusta, minä(kin) iskin siihen silmäni heti kun näin.
Kettiöstä näkyvä kulmaus on oikeasti se ainoa nätti osa.Kaikki muu on kamalaa.
Pöytä ja hyllyt ovat mieheni tekemät,ja tykkään niistä.
Muuten keittiö on ihna. Sellaiset siniharmaat kaapistot, ja vielä uudet! Niitä ei siis voi vaihtaa tms. ja kun ollaan vielä vuokralla ei niitä oikeastaan kannata purkaakaan. Minusta tuo keittiö on ainoa miinus tässä asunnossa.
Teidän keittiö se vasta kuulostaa ihanaiselta! Vaihtaisin kanssa heti sellaiseen jos vain voisin!
Ihmiset osaavat toisinaan olla todella hupsuja ja ajattelemattomia.Minullakin tuo kehtaamisen raja on aika korkea. Olen kuullut että jos seurassa ei ole mitään hyvää sanottavaa kannattaa olla hiljaa. Tuota olen yrittänyt noudattaa. Toki tosi ystävien ja sukulaisten kanssa puhun suoremmin silloinkin harkinnan kanssa.
Kuulostaa kamalilta nuo liivian kodin arvostelijat. Onneksi meillä ei kukaan ole moisia laukonut (no asunto on aika uusi mutta kuitenkin). Pahastuisin varmasti, sillä kotini on linnani ja viihdyn siellä itse oikein hyvin ja olen hankkinut sinne mieltymysteni mukaisia tavaroita, jotka ovat minulle tärkeitä. En minäkään ikinä koskaan huomauta kenellekään heidän asunnoistaan, en mitenkään kehtaisi! Samaa kultaista neuvoa noudatan kuin tiuku, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin sitten ei juuri siitä asiasta kannata väenvängällä puhua.
Sitäpaitsi ihmiset tykkäävät niin eri asioista, toisille sisustus on intohimo ja kiva harrastus ja toisille taas vaikkapa verhot ikkunoissa on vaan tapa suojautua naapureiden katseilta.
Kauniita lautasia!
Kotini on linnani ja arvostelijat ajetaan surutta ulos. No ei ihan, mutta sanon kyllä, että minun kotini, minun sisustukseni ja pesemättömät ikkunani. Äiti on pahin. Onneksi ei käy usein. Aina, aina huomauttaa, että pitäisikö hänen tulla pesemään ikkunani... Grrr... Ei tarvitse, pesen ne sitten kun muutan pois. Minulla on taito katsoa ikkunasta, ei ikkunaa.
Hyvä Ilona! Juuri noin!
Kyllä, kotini on linnani. Silloin tällöin, varsinkin hyvin sisustustietoiset ihmiset, arvostelee tai huomauttavat puolivahingossa jostain. Tosin (onneksi) yleensä ystävä- ja tuttavapiiristä tulee vain positiivista palautetta. Mitä tietenkin kuulee ihan mielellään. Jokainen asuu omalla tavallaan ja taaplaa tyylillään. :D
Samaa virttä veisataan täälläkin: kotini on linnani. Jos ei vieras viihdy, niin mikään pakko ei ole tulla uudelleen. Niinkuin Liiviakin sanoi, en minäkään mene arvostelemaan toisten koteja. Jokaisella on oma tyylinsä, onneksi. Olisi se aika tylsää jos kaikki sisustaisivat samalla tavalla. Eläköön erilaisuus, tässäkin asiassa.
Heh, rupesi hymyilyttämään tuo lautasten ostelusi. Samaa teen minäkin. Meillä syödään jokainen erilaiselta vanhalta lautaslta, joita kannan kirpputoreilta kotiin. Yläkaapin perukoille on nostettu kaikki "uudet"lautaset odottelemaan, jos vaikka niitä joskus tarvitsisi. On paljon mukavampi kattaa pöytä "persoonallisesti" erilaisin lautasin. Vaikka varsinkaan esikoinen ei ollenkaan taas ymmärrä tätä äidin ajatusmaailmaa. No, mutta en minäkään ihan aina ymmärrä 17-vuotiaan tyttölapsen ajatusmaailmaa. : )
Juu linnani on täälläkin. Ainoa arvosteluksi luokittelemani on hieman lipsahtaen "Oho!" huudahtanut, eteiseen eka kerran astunut mummoni, joka on kuuluisa kärkevästä kielestään.
Anopilla on tapana tehdä kierros talossa käydessään ja kommentoi uusiin juttuihin "Ai, sä olet laittanut noin." Alkuun olin tosi loukkaantunut moisesta kunnes tajusin sen olevan hänen tapansa huomata onnistuneet ratkaisut ja kehua. Valitettavasti hänenkään tapoihinsa suora kehuminen ei kuulu.
Ystävät ja kollegat onnekseni ihastelevat aina kovasti ja heidän mielipidettään eniten arvostankin. Erityisesti lämmittää kommentit kotimme/perheemme rennosta ja lämpimästä ilmapiiristä. Silloin on ihanaa todeta että kyllä, minäkin viihdyn kodissani.
Hieman minuakin ärsyttää se vieraiden utelu onko jotain uutta laitettu ja mitä remontoimme seuraavaksi. 8 vuotta vanhaa taloa on asuttu ja otsassamme taitaa lukea "ikuiset remontoijat".
Lähetä kommentti