Olen vääntänyt kalvosta sabluunaa, sekä taiteillut pahvista lakkua (malli)
Olen tehnyt jotain ja heti helpottaa.
Tänään oli ihan hyvä päivä, vaikka luokassa tapahtuikin pieni työtapaturma erään oppilaan ommellessa koneella sormeensa.
Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahasti.

Neulepaniikkiini aloitin eilen kutomaan sukkia.
Mutta paljastuikin etten osaa. Ainakaan ilman opastusta.
Mikä ihme auttaa kantapään kavennuksiin?! Kantatilkkuun asti pääsin, ja sitten meni sormi suuhun.
Mutta onneksi se ei haittaa, purin väkerrykseni ja naureskelin.
Aloitin kutomaan lapasia, ja niistä tulee hyvät.
Tumppuja aina tarvitaan.
Villapaita malleja olen vähän sillä silmällä katsellut, mutta mikään ei liikuta erityisesti. Pitsijakku violetista langasta on jäähyllä, koska en osaa keskittyä neulomaan nappilistan ainaoikeaa oikein, tulee sileää!! Ihan raivostuttavaa, mutta palaan siihen kunhan into jälleen iskee.

Olen tainnut tässä parin yön aikana kasvaa himpun ihmisenä. Olen itkenyt ja purrut hammasta, ja takonut ihan oikeasti päätäni seinään , kun tuntuu että olen niin huono kaikessa.
Luulen että ongelma on ollut siinä että yritän ihan liikaa.
Väkisin en saa aikaan muuta kuin itselleni pahan olon.
Tänään (koska olin valvonut liian myöhään) olin niin löysinrantein kuin vain taisin, ja heti alkoin onnistua. Sain aikaiseksi kaikenmoista, ja olin taas niin mahdottoman innoissani.
Kyllä tämä tästä, pitää vain pitää mielessä ettei pingottaisi liiaksi. Ehkä osittain pelkään etteivät tekeleeni ole ns. tarpeeksi hienoja ja vaikeita. En haluaisin vaikuttaa laiskalta ja osaamattomalta.

Tänään minun on vielä ehdittävä, shoppailemaan itselleni pelit ja vempeleet huomiseksi kouluun. Lista tarvikkeista on pitkä ja visa vinkuun niin, että lopppu kuussa meillä varmasti syödään sitä hernerokkaa. Mutta kuitenkin, olen niin intona että.....