Kaunis kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille
Ihana huomata että jaksatte vielä seurailla bloggauksiani.
Lämmittää & hymyilyttää....
Puikoit ovat helskyneet tiuhaan viimeviikkoina.
Tällä hetkellä vaaleanruskeaaharmaata villalankaa, josta olisi tarkoitus muodostua joko slipover tai villapaita riippuen siitä miten istuva (pieni) vartalokappaleista tulee. Ajattelin myös nappilistaa, (ei kiristävää) poolokaulusta, ja isoja rannekemaisia resoreja ranteisiin.
En tiedä kuitenkaan tuleeko juurikaan neulottua joululahja paketteihin.Vaikka aika hyvään neulonta vauhtiin on päästy.
Olen aika huono neulomaan lahjaksi, muille kuin lapsilleni. Pelkään ettei saaja ehkä ilahdu tai arvosta tekelettäni. Ja kuitenkin neulomiseen aina menee oma aikansa, ja tuntuu että työ on jotenkin hyvin henkilökohtainen, sydämmestä tehty. Ja joissain tapauksissa suorastaan sormet verillä valmistettu.
Ompelemalla ehkä, en tiedä. Lahjoja on ihana antaa, mutten tykkää antaa ns. turhia lahjoja, tai lahjaa vain koska niin kuuluu. Tykkäisin antaa ihmisille jotain tärkeää, tarvittua, haluttua, tai muuten vain jotain juuri sille ihmiselle sopivaa...
En oikein osaa selittää, mutta luulen että ymmärrätte mitä yritän sanoa.
Olen muuten hiljalleen huomannut vieroittuneeni kahvin juonnista lähes kokonaan? Muutaman kerran sain pahasta kahvista vatsani niin kipeäksi ettei tee juurikaan mieli kokeilla uudestaan. Cafe Latteja ja Cafe au Laitia niitä kyllä kaipailen. Ehkä siirrynkin tyystin niihin, mutten kuitenkaan hylkää vielä kofeiinia.
Jos säät jatkuvat näin pimeinä ja sateisina piristystä tarvitaan.
En voisi ajatella hankkivani kirkasvalo/ kaamos lamppua, joten vaihtoehtoja ei ole hirveästi. C. vitamiinia tankkaan jo nyt hurjat määrät hedelmien muodossa.
Ihana, mutta toisaalta kamala vaihtoehtohan olisi rakastua! Vaaleanpunaisten haaveiden täyttämä pää tuskin tajuaisi tätä pimeyttä ja synkkyyttä. Elo olis yhtä onnea vain! Mutta toki tämä vaatii sitten sitä vasta rakkauttakin... ja kuten todettu pimeään aikaan sydänsurut voivat olla liiankin lamaannuttavia, joten se on riskillä raukkautta pimeästä pelastamaan.
Paljon lämpöisiä ja suloisia ajatuksia teille, ja joulunodotusta! Jo ensimmäinen päivä kääntyy iltaan.
5 kommenttia:
Joulumobile on hyvä idea!
Ymmärrän täysin mitä ajat takaa puhuessasi lahjaksineulomisesta. Viime jouluna neuloin anopille kalliista langasta mielestäni kauniin huivin, mutta käytössä olen sen nähnyt kerran. Toki lahjan saaja saa itse päättää, mitä lahjallaan tekee, mutta silti en tänä vuonna ole aloittanut hänelle neuletta.
Merruli:
Kiitoksia, mobile on sellainen jossa koristeet aina vaihtuvat mielen ja ajankohdan mukaan. Nyt joulupalloja. Lasiset ovat minusta ihanimpia, valitettavasti lapsiperheessä vain aika vaarallisia. Senkin vuoksi ovat noin ylhäällä. Haaveilen metsäretkestä ja isosta kasasta varpujen varsia ja kuusenoksia. niistä kransseja ja muita tunnelmointi juttuja. Kaipaan niin jotain vihreää kotiin.Viherkasvit olisivat loistavia, mutten koskaan osaa oikein päättää mitkä olisivat tunnelmaltaan juuri niitä oikeita.Lisäksi on se raaskiminen. Taidan tätänykyä olla monessa asiassa uskomattoman pihi.Todellisuuden pakosta, mutta järkkyä silti.
Voi, niinhän se on neulelahjojen suhteen toisinaan.Se tavallaan pätee kaikkiin itse valmistettuihin käsitöihin. Muistan etten itsekään pienenä aivan kakista mummon neulomuksista niin innostunut, nyt säilytän niitä aarteina.
Pientä päänvaivaa tämä joulun aika tuottaa muutenkin. Esimerkiksi joulukalenterien suhteen. Taas pääsi unohtumaan ja tässä arvon tekisinko sellaisen huomenna, vaiko ompelisinko tytöille juhlamekot lasten istenäisyyspäivän tansseihin. Valintoja valintoja...
Ja jospa saisin vapaapäivän johonkin väliin lähtisin kylille kirpputoreille. Pienet vanhat aarteet ovat niin hurmaavia.Lisäksi tämä pimeys sai minut muistamaan sitä puuttuvaa jalkalamppua olohuoneeseen.
Ihanaa, että tänään juuri luin tuon edellisen postauksen ja nyt vahingossa tulin tänne, niin oli jo uusi postaus odottamassa! Olen niin odottanut, että ehdit taas kirjoittaa.
Tuo mobile on tosi ihana. Heti aloin miettiä pitäisikö tehdä itselle samanlainen.
Tänä jouluna olen yrittänyt tehdä jonkin verran itse lahjoja syystä, ettei ole kovin paljon rahaa, mutta tuo on totta, että lahjan saaja ei välttämättä arvosta sitä. Tuntuu turhalta käyttää aikaa johonkin, josta toinen ei välitä.
Nyt kyllä tuli mieleen, että sain poikaystävän mummolta tosi kauniit lapaset jouluna pari vuotta sitten, enkä ole käyttänyt niitä koska en ole raaskinut. Ehkä Merrulin kaulahuivillekin on käynyt niin? Että arvostaa niin paljon lahjaa, ettei uskalla käyttää, ettei se unohdu johonkin tai mene rikki.
Olen ihan ahdistunut joululahjoista nyt. phuuh.
Ihana mobile ensimmäisessä kuvassa!
Mulla on vähän samanmoiset ajatukset lahjaksi neulomisesta, pelkään että työmäärää ei osata arvostaa ja neule ei ole tykätty. Joten itsekkäästi neulon itselle ja lapsille (en edes miehelle kun luulen ettei se oikein ymmärrä).
Oi mobile!
Hieno idea.
Lähetä kommentti