Loista joulutähti tiellä lapsuuden, mielelläni aina sinuun katselen.
Jälleen on blogini vaipunut hiljaisuuteen.
Kiireen, lisäksi olen ollut hieman kipeänä, flunssaa sun muuta kaikkea kurjaa ja energioita vievää.
Tänä vuonna joulu on omalta kohdaltani kateissa. Turhaan olen etsinyt, joululauluista, joulupalloista, torin suuresta joulukuusesta, katujen kauniistajouluvaloista, marketeilta ja toreilta, ihmisvilinästä, kahviloiden glögistä sun muusta.
Se tunne vain on kateissa.
Ehkä kaikki tämä vain pohjaa tähän ensimmäiseen eronneeseen jouluun.
Lapsille olen kuitenkin kovasti yrittänyt intoilla kaikkea, ollaan leivottu kovasti ahkerasti piparkakkuja ja torttuja, tehty kortteja ja odotettu joulupukin paketteja.
Mietin edellisiä jouluja. Mitä viime vuonna ja entä sitä edeltänyt? Miten silloin kun olimme veljien ja siskojen kanssa pieniä? On paljon hyviä ja ihania muistoja, surullisia, jopa muutama kiukkuinenkin. Jouluja on ollut ja mennyt, ja tulee tulemaan.
Olen aina ihan pienestä rakastanut suuresti Joulua, en niinkään kristillisen merkityksensä vuoksi, vaan sen tunnelman, rauhallisuuden ja turvan vuoksi.
Olen jo hieman huolestunut itsestäni kun näin olen jouluni hukannut.
Jopa hetken ajattelin että joulun voisi suoraan ohittaa, pyyhkiä kalentereista. Siirtyä suoraan uuteen vuoteen ja arkiseen aherrukseen.
Yritän vielä....
Flunssa tuntuu vieneen kaikki voimat. On niin kurjaa olla kipeänä. Ja sitähän ei muista kun on terveenä. Vasta sängynpohjalta peitteiden lomasta sitä oppii arvostamaan, terveyttä.
Hauskinta tässä tietysti on se että kaksi pientä ikiliikkujaani ovat täysissä elämän voimissaan ja riekkuvat ympäri kotia, nakupelleinä! Puolet ajastani menee siihen kun yritän metsästää noille luonnonlapsille vaatteita. Mehän asumme vanhassa kerrostalossa, joten on aika selvää että ikkunoista vetää kovasti.
Nari nari, siihen tiivistyköön tämä kirjoitus. Sori vain kaikille jo etukäteen!
nari nari,...
jatkan tätä hetken ja sitten ryhdistäydyn. Siivoan ja touhua hikipäässä joulua. huh... huh... viimetipassa tietty *
8 kommenttia:
Ymmärrän tunteen. Erilainen joulu tämä teille - vaikka onhan kaikki joulut (kuten päivät muutenkin) aina hiukan erilaisia.
Lasten takia moni yrittää vaikkei itse muuten jaksaisi, haluaisi. Sitä kautta ehkä voi sitten saada itsekin sen mikä on hiukan kateissa...joulumieli.
Mutta ellei sitä tule, niin en nyt heti lähtisi torille sitä itkemään;-)
Vuodessa on niin paljon muitakin päiviä kuin joulu.Olen varma että osaat nauttia niistä..viimeistään kun kevät tulee.
Kiitos Violet.
Ei toki ei tässä mitään hätää. Ja uskoisin että kunhan saan tämän flunssan pois tieltä mielialat joulunkin suhteen nousevat. En ole menossa torille itkemän. Olen sitä paitsi ihan liian ylpeä luonne moiseen. :-)
Tämä on ensimmäisiä jouluja jolloin todella olen alkanut miettiä tämä(kin) juhlan perimmäisiä tarkoituksia, historiaa ja sitä mitä joulu merkitsee minulle. Olen myös tavannut laajan kirjon uusia ihmisiä , jotka ovat tuoneet omia näkemyksiään mm. joulusta ja muusta. Olen kuullut monenlaisia joulutarinoita. Kaikki tämä pistää miettimään.
Odotan innolla lomapäiviä lasten kanssa. Ehti jo tuntua että arki rumba vie meidän yhteiset hetket liian vähiin. Surullista mutta totta, ns. ehjät illat kotona jäivät aika vähiin. Koko ajan kovasti menemistä ja tekemistä, sinne ja tänne. Nyt voi keskittyä olelliseen ja olla hetken rauhassa ja onnellinen siitä mitä on.
Kaikesta uudesta ja erilaisesta huolimatta oikein hyvää joulua!
Tänä vuonna moni on sanonut samaa: joulutunnelma on kadoksissa.
Olen sitä miettinyt. Liittyisiköhän se jotenkin näihin kuluneisiin aika ikäväuutisiin vuosiin... siis on ollut kaikkea liikuttavaa ja pelottavaakin ja sitten nämä säätilatkin vielä: ei kesää, ei talvea. Ihmiset ovat väsyneitä. Ja väsyneenä ihminen menee vain putkessa aistimatta. Siihen päälle kaupallinen hössötys, joka luo paineita. Ei ihme, että joulutunnelma hukkuu.
Itse luotan siihen, että se joulutunnelma lopulta saavuttaa minut. Olisiko niin, että se, mitä lakkaa tavoittelemasta, tulee? Ja jos niin ei käykään, niin mitäpä sitten: tämän vuoden joulu (sairaalassa) tuli ja meni. En vahingoittunut, vaikka joulufiilis ei minua tavoittanutkaan.
Lasten takia ei kannata olla huolissaan. Uskon, että he tavoittavat joulutunnelman jokatapauksessa! Yhdessä leipominen, leppoisa yhdessäolo ja tunnelma varmasti luo heille juuri sellaisen joulufiiliksen, jota
lapsen mieleen kuuluukin.
Eron jälkeen arki muodostuu uudestaan samoin juhlat. Siihen sopeutumiseen auttaa vain aika. Toivon sinulle joulumieltä löytyväksi!
Ihan samanlaisissa fiiliksissä täälläkin! Nyt ehkä jo hieman jouluisemmissa, mutta monet asiat kaihertavat taustalla :/
Olen huomannut että alan aikuistumaan monissa tällaisissa jutuissa kun olen sinun tavoin pohtinut sitä todellista joulun merkitystä ja sitä miten itse haluaisin sitä viettää. Ennen on aina menty sen tietyn tutun kaavan mukaan mutta nyt olen oppinut jo vähän kritisoimaan ja asettamaan asioita enemmän itseni kaltaisiksi. Tosin puoliso ei ole ollut ihan joka asiassa samoilla linjoilla.
Itse haluaisin olla ihan rauhassa aaton kotona, ilman stressiä tai aikatauluja. En haluaisi välttämättä lasten näkevän ollenkaan sitä materialistista puolta, jota taas sukulointi tuo tullessaan...
Toivon sinne leppoisaa loppu vuotta ja ennenkaikkea sitä terveyttä! :)
Paranemisia sinne
Samalla tavoin on tulossa ensimmäinen erojoulu, ja sitä murehtivat enemmän mies ja lapsi kuin minä. Ajattelen niin, että ensi vuonna on taas ihan eri fiilikset joulun aikaan, en väkisin yritä nyt mitään, ei ole energiaa. Lapsen iloon menen mukaan, kun sitä näen :)
Hyvää Joulua!
Joulu eron keskellä ja ensimmäinen joulu eron jälkeen olivat vaikeita. En minä tiedä, miten niistä selvisin, jotenkin näköjään. Ymmärrän sinua, ja toivotan kaikesta huolimatta hyvää joulua!
Ja voi, kunpa paranisit flunssasta!
toivottavasti olet parantunut. rauhaa ja riemua teidän jouluun. tosiaan välillä semmoisia ei-jouluntuntuisiakin jouluja sattuu mukaan. seuraava on sitten taas toivttavasti parempi :) ainakin on vapaapäiviä!! halauksia sinne.
Lähetä kommentti