Tämä päivä vierähtää pitkälle iltaan koulussa, of all places! Niin, noh asialle kun ei mittään voi yritän ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti koulumme tarjoamista hienoista vempeleistä ja palveluista. Ajatelkaas vaikka näitä luksuksia...
- aina kuumana olevat (hienot) höyrytys silitys laitteet
-prässi!
-suuren suuria leikkaus/kaavapöytiä x2
-joukko nopeita ja pitkälle näppäriä ompelukoneita, jotka mm. katkovat langat ompelun lopetukseksi ja tekevät varmennus tikit (peruutus) itsestään näin haluttaessa, paininjalat myös kantapään napauksella ylös
-liidut, sakset, kynät, neulat kaikki viivaimet löytyvät
- suuret käänneltävät sovitus peilit x2
- ja melkein unohdin suuren joukon mitä erikokoisempia sovitusnukkeja (iiihania!)
Luksusta sanon minä!
Ja silti joka päivä koulussa kuulee vain narinaa. Maristaan sitä kuinka kaikki on niin ****** ja niin ***** opettajat niin******* ruoka (ilmainen!) niin ********!
Aika rasittavaa minusta.
Minä kun olen (en toki aivan joka aamu!) niin iloinen että pääsin tuonne kouluun ja saan,/voin opetella kaikkia pölhöltäkin tuntuvia harjoituksia. Kuunnella opettajia ja kahvitella luokkakaverieni kanssa. Ja silti koko ajan kuuluu vain marinaa.
Ajattelin kaavoittaa ja ommella tytöille lasten itsenäisyyspäivä tanssiaisiin mekot. Saas tosin nähdä mitä niistä tulee en ehtinyt kangaskauppaan eilen joten kangas on mitä todennäköisimmin vanhaa verhoa. Ehkä juhlallisuutta lisäävät suuri helma ja leveä satiininauha peittoaisivat vaikutelmaa verhoitsta.
Jas mekkojahan voisi sitten käyttää vaikka joulunakin tai ihan muuten vaankin.
9 kommenttia:
Olen niin iloinen että näet asiat noin. En voi sietää marisevia. Sellaista marinaa, jolle ei useinkaan ole muuta perustetta kuin että marisijalla itsellään on joku pielessä.
Se on ärsyttävää, että ihmiset valittaa koko ajan.
Nyt muuten vasta osaa arvostaa sitä ilmaista ruokaa, jota koulussa sai (Olen opiskellut 15 vuotta putkeen niin, että olen saanut ilmaisen ruuan koulussa, nyt en enää saa, mutta Kelan tukea ruokailuun kyllä). Koulussa on runsaasti erilaisia salaatteja, jollaisia ei itse tule ostettua kotiin, koska ovat kalliita.
Minusta koulusi kuulostaa ihanalta. Samana syksynä kun pääsin yliopistoon, olisin päässyt myös vaatetuslinjalle. Mietin varmaan viikottain, että täytyisikö pitää välivuosi ja toteuttaa yksi unelma ja opiskella tosiaan artesaaniksi?
Ihailtava näkökanta sinulla. Hienoa, että teillä on mahdollisuus käyttää koulun koneita myös omiin projekteihin. Siellähän on puitteet vaikka mihin. Olet tainnut löytää sen oman juttusi.
Oi juu, noita minullakin on kouluajoilta ikävä. Mahtavat ompelukoneet, silitysraudat, kaikki välineet ja materiaalit, ja ennenkaikkea tila! Valtavat työpöydät joilla sai levitellä töitään, piirtää kaavoja ja levitellä kankaita. Täällä kun kotona konttailee lattioilla kankaita leikellen ja ompelupöytä on kiikkerä ja kapea niin kyllä niitä aikoja ikävä tulee.
Todellakin, nauti ja käytä hyödyksesi nyt kun on tilaisuus!
Voi että, onnentyttö! Mulla täällä kuola valuu tota listaa lukiessa.
Taitolaji, tyytyväisyys. Olet niin kiva.
TUlikin hyvä mieli lukiessa.
Oi, minulla on hurja ikävä takaisin kouluun ihan noiden ompelupöytien ja teollisuuskoneiden takia. Opiskeluaikana vietin minäkin monen monta iltaa koulussa, pitäähän resursseja hyödyntää:)
juu kaikki ilo irti hyvistä laitteista! todellakin kaipaan niitä silitysasemia.... ne tekee kaiken niin paljon helpommaksi! oliko sulla punertavahko tukka, kun kävelitte mun työpaikan ohi?? havahduin liian myöhään!!!
Huokaus, huokaus, osaisinpa minäkin ommella (marisee hän) :) Mukavaa joulun odotusta!
Ihana asenne sinulla! Meinasin itse hakea tuolle linjalle juuri tuohon kouluun missä sinä opiskelet.Olen lueskellut blogiasi ja minusta oli jotenkin hauska sattuma, että opiskelit ensin verhoilua ja sitten vaihdoitkin tälle linjalle.
Itse valmistuin vuonna 2000 verhoilijaksi ja nyt alanvaihto houkuttaa kovasti. Kuopus täyttää huhtikuussa vasta 2 joten päätin sittenkin jäädä vielä kotiin. Ilolla seuraan opintietäsi mielenkiintoisessa koulussa!=)
Lähetä kommentti