Rehellisesti tunnustan jo kaipaavani arkea. Lomalla on aina kivaa ei siinä mitään. Tuntuu kuitenkin että päivien kulku jo katoaa...Arki ja säännöllisyys, tehokkuus kaikki se sitä kaipaan. Ja tavallaan kaipaan niitä pieniä asioita, jotka jonkin ajan jälkeen ovat juuri niitä jotka alkavat ärsyttää ja väsyttää. Voi pientä ihmistä kun ei se osaa olla tyytyväinen mihinkään.
Kuvakulmani ovat ilmeisesti kovasti kallistuneet tarkastelemaan taivaita...
Eteen on kai vain sattunut monta kiehtovaa maisemaa.
Toivoisin osaavani kuvata luontevasti ihmisiä. Olen vain huomannut arastelevani jopa pelkääväni ihmisten kuvaamista, etenkin ihmisjoukkoja yleisillä paikoilla. En tuttuja niinkään. Jokin vain tekee siitä niin kovin vaikeaa.
Pitäisikö hankkia isompi isoiiiso kamera jonka taakse piiloutua kuvaamaan. Helpottaisiko?..
Jospa heitän itselleni haasteen napata vähintään kahdesta ihmisestä kasvokuvan seuraavaan kirjoitukseeni.
Nyt jo kohoaa kylmähiki... huh! toisaalta voitte kuvitella tämä on jännittävää, innostavaa! Jos heittäisit itsellesi haasteen mikä se olisi? mihin liittyisi?
11 kommenttia:
Minä kanssa kaipaan arkea. Loppiainen keskellä alkanutta viikkoa tuntuu jo ihan ylitsepääsemättömältä pyhäpäivältä. Juuri nuo sanomasi asiat, arki ja säännöllisyys, tuntuvat nyt niin kaivatuilta. Vaikka onhan lomapäivät aina kivoja, en minä sillä.
Haasteesta en nyt osaa edes sanoa, öh! Onpas outoa, pitää jäädä miettimään mikä olisi semmoinen juttu mitä olen arastellut mutta minkä tekeminen olisi hyväksi minulle.. Paitsi sen säännöllisen kuntoilun aloittaminen :P
Inka:
Hauskaa että en ole ainoa arkeen kaipaileva. Moni on kauhistunut sitä ettenkö nauttisi lomailusta.Eihän tämä sitä tarkoita!
Minulla taitaa olla aika monia asioita joita haluaisin tehdä mutten olen uskaltanut, kehdannut, osannut, keksinyt/ voinut jne... Ajattelin tehdä asiasta ihan listan. Ja todettakoon että tokihan olen kuvannut ihmisiä, mutta se ei tunnu vielä luonnollisetla. Tulee vähän juuri se kehtaaminen eteen.
Kuntoilu :-D aika hyvä. Siihen minunkin olisi ryhdyttävä.
Minä vietän loman viimeistä päivää parhaillaan. Viimeinen päivä on aina minusta inhottavampi kuin se ensimmäinen työpäivä loman jälkeen.
Arki sinänsä on kivempaa kuin mikään pyhä.
Ihmisten kuvaaminen on aina haasteellista, silloinkin kun joku tarkoituksella poseeraa.
Muista että tunnistettavia ihmiskuvia ei saisi laittaa blogiin, lupaa näiltä kysymättä.
Miten laitoin noin tönkön viestin.
Ihan hyvällä tuulella täällä ollaan, ja hyvää tuulta saa aina täällä käynnistä lisää.
:):)
Liivia:
Ei haittaa tökötkään viestit mitään :-)
Ja kyllä minulla on tiedossa tuo etiketti ihmisten kuvaamisen kohdalla.
Juuri poseeravien ihmiskuvien otto on vaikeaa, miten saada siitä luontevan näköistä...? toisaalta se ei aina ehkä ole tarkoituksen mukaista.
Mutta joka tapauksessa mukavaa viimeistä loma päivää itse kullekin!
Mulla alkaa loma aina jossain vaiheessa tuntua enemmän työltä kuin arki kun kaikki pikkukoululaiset ovat kotona villiintymässä.
JOululomaksi en edes tajunut keksiä mitään ylimääräiastä ohjelmaa, tekemistä, niinkuin kesällä kun on "luontokoulua" ja "ompelukoulua" ja vaikka mitä.(Siis ei mitään kamalan järjestelmällistä, mutta vähän kuitenkin).
Tervetuloa vaan arki. Ainoa mitä en kaipaa on aamuheräämiset. Olen hyvin aamuväsynyt hahmo.
Haaste. Joo, olla kattavasti rohkeampi. Voimakkaammin tajuta ja oikeuttaa omat tuntemukset, haluta asioita (tämä voi ihan oikeasti olla ongelma, olen helposti aika flegmaattinen, aikaansaamaton).
Liikunta tekisi erittäin hyvää. kaipaankin sitä. Ennen tanssin ja vaikka mitä. Nyt rapistun vaan ja olen jäykkä kuin halko. Jooga olisi varmaan taivaalista.
No kyllä nyt kirjoituvirhettä pukkaa. Loma-aivot.
Minä olen taas niin nauttinut lomasta. Voisin jäädä tähän. Kauhulla mietin huomista aamua, kun pitäisi hertä ennen seitsemää ja kiikuttaa lapsi kouluun. Hoitolapsikin tulee. Huh.
Minä voisin lomailla aivan hyvin vielä tämänkin viikon. Unirytmi on mennyt aivan sekaisin, aika väsyneenä täytyy huomenna nousta töihin. Voih... Onneksi täytyy ensi töiksi viedä hajonnut työläppäri huoltoon, tulee (toivottavasti) pehmeä lasku töihin :)
On hurjan hassua etten ole aikaisemmin löytänyt blogiisi vaikka mitä ilmeisemmin samoissa blogeissa olen pyörinyt kuin sinäkin. Sinähän kirjoitatkin minun rakkaasta kaupungistani Lahdesta, olen hieman hämmästynyt, sillä en ole aikaisemmin törmännyt muihin Lahtelaisiin bloggaajiin. Tai siis tällä hetkellä minä olen Lahtelainen vain viikonloppuisin, mutta siellä olen kuitenkin suurimman osan elämästäni asunut (:
Kivaa, laitoin heti suosikkeihin!
Unohtui edellisestä kommentista, että omaa blogiani pidän osoitteessa: http://rokkimyy.blogit.fi
Lähetä kommentti