Neiti N on ollut muutaman päivän flunssassa, eilen ja tänään olemme olleet kahdestaan kotona ja hiippailleet ympäriinsä.A puolestaan lähti iloisella mielellä päiväkotiin. (lapset ovat olleet tämän viikon sijaishoidossa päiväkodissa, kun oma perhepäivähoitajamme on sairaslomalla) On suloista kuinka lapset niin innostuivat päiväkodissa olosta. Sitä ei kuitenkaan tiedä milloin saamme vakipaikat.
Täällä päin ovat niin kovin täynnä. Ja ainainen ongelma on se kun minulla on kaksi ja samanikäistä, paikkoja vapautuu samaanaikaan niin harvoin. HUh!
Innostuimme N.n kanssa hassuttelemaan kameran kanssa....
Paistoimme suuren suuren pannukakun....
kävimme kuumassa kylvyssä...
ja kantoliinailimme halki keskustan...
Pikkureppanalla kuume sahaa ylös alas ja yskä riipii äidin sydäntä. Vielä kun kipeä lapsi malttaisi olla rauhallisesti ja levätä, aika epätodennäköistä sanoisin. Kävelimme kaupungilla, ja N nukahti hetkessä kantoliinaan ja siinä sitten tuhisi. Vauva-aika tuli niin mieleen, silloin kävin paljon tuollaisilla kävelyillä... oi niitä aikoja!
Oi minun pieniä vauvoja jotka ovat kesällä jo 4v....
Pikku kultani innostui kuvaamisesta siinä määrin että kaappasi kamerani ja otti pitkän sarjan kuvia, tässä niistä muutamia.
Lapsen innostun on ainutlaatuisen suloista ja tarttuvaa.
Minusta kuvissa oli hauskoja juttuja, sellaisia joita en itse osaisi kuvata tai ajatellaakkaan. Sitä on niin kaavoihin kangistunut.
6 kommenttia:
Ihania kuvia. :) Pikaista paranemista neidille. Nyt näytti olevan the aika kun pitää hakea siirtoa päiväkotiin, jos syksyksi toivoo paikkaa.
Minua häiritsee päivähoitokysymyksissä se kun ei osata antaa jäsenneltyä ja selkeää tietoa.
Ärsyttää! Mutta hakemukset on raapusetttu ja pistetty eteen päin. Saa nähdä miten hermoni kestävät tämän kevät kauden lasten hoitoon viemisten ja hakemisten kanssa.
Neiti voi jo huomattavasti paremmin, touhuaa ja puuhaa innoissaa, mutta muistaa aina välillä kysyä joko mennään hakemaan siskoa! kaksoset, siskokset ovat aika erottamattomat.
Paranemista tosiaan!
Ja pitääpä tehdä pannukakkua piiitkästä aikaa, ihan unohtunut.
Suloisia kuvia neiti otti :) Ja toivottavasti tauti pian hellittää.
Meillä myös tuo kesällä neljä täyttävä tyttö kovasti haluaisi kantoliinaan vielä, mutta ei äiti jaksa kantaa kovinkaan kauaa. Sitten aina välillä yritetään pieniä hetkiä, ihan vaan siksi että pääsee syliin niin kuin "ihan pienet vauvat".
Liivia: Pannukakku oli parhautta! Olin niin ylpeä itsestäni, kerrankin onnistuin tekemään juuri sellaisen pannukakun kuin pannukakkujen pitääkin olla. Marjoja ja vadelmahilloa, myös kiitos! Ihanan nopeaa, verrattuna esim. lettujen paistoon...
Inka:
Hauskaa minunkin tyttöni täyttävät neljä kesällä :-)
Kyllä on myönnettävä etten minäkään kauaa enää jaksa kantaa ainakaan eteen sidottuna. Haluaisin kovasti oppia sitomaan liinan selkään, mutta kaikista oppaista riippumatta se tuntuu kovin kovin vaikealta. Ajattelin että sitä kautta saisi ehkä hieman lisää kanto aikaa?! Mitä mieltä olet?
ps. meillä käytetään tuota samaista argumenttia, jotta pääsisi liinaan. Ja jos lapsi on kipeänä liinailu tuntuu helpoimmalta tavalta kantaa... etenkin nyt kun kaikkialla on loskaa ja lumimössöä, rattaita on niin kamalan raskasta työntää.
Toivottavasti pienen flunssa paranee pian ja sisko säästyy taudilta.
Lähetä kommentti