Minä vain istun pysäkillä kylmenevä kahvikuppi käsissäni.
Siinä lukee että HOT vaikka muistaakseni silloin taisi olla enemmänkin COLD. Siis hot'n cold aivan kuin Katy Berrykin radio renkutuksessaan laulaa.
Viime aikoina olen kovasti painiskellut ura ja tulevaisuuden suuntien kanssa. Toisin sanoen murehtinut niin että päässä poksuu...
Tämä viikko on ollut koulussa varsin kauhea osin omasta syystäni osin ulkoapäin saaduista huonoista energia virroinsta. Olen huomannut päähäni on iskostuneen kauhean pelon siitä, että olenkin aivan väärässä paikassa. Kaikki yhtä ajan hukkaa ja turhuutta, tulenko koskaan tekemään mitään. Olenko tekijä vai vain haaveilija? Olen onnistunut joka jaksossa sujuvasti alisuoriutumaan ja löytämään sen matalimman kohdan aidasta, mutta miksi?! kun kuitenkin niin halusin ja haluaisin tätä?
Minä vain tanssisin kaiket päivät, siitä saa energiaa ja pystyy kuin uppoamaan omaan maailmaansa,... pois pois kaikesta murehtimisesta ja likaisista ikkunoista.
Kevät se tuo ilon ja auringon, suuret toiveet tulevasta kesästä mutta myös pölyn ja tulevaisuus ahdistuksen. Ristiriitoja niitä se kevät on ainakin minulle juuri nyt. Hoopoutta lisää se että ulkona näyttää satavan lunta?! Miksi?! ei ei ei sen niin pitänyt mennä, huokaus! Ehkä tämäkin on osa jotain suurempaa suunnitelmaa.... joka ei vain ole tarkoitettu kaltaisteni pienten ihmisten ymmärrettäväksi :-)
Kävin muuten Helsingissä piipahtamassa,ja erikoisesti keskellä viikkoa! Oli rentouttavaa ja kiintoisaa! Pieni mietintä loma ei ollut siis pahasta. Odotan innolla seuraavaa kohtaamistani keväisen Stadin kanssa... alamme hetki hetkeltä olla enemmän ja enemmän sinut toistemme kanssa!
PS:Tykkäsin niin tuosta vanhemman mallisesta junasta (ala kuva)Helsinki- Lahti- Kouvola. Aivan erilailla matkustamisen tunnelmaa ja huomattavasti mukavammat penkit.
5 kommenttia:
Mitens se OKL... Jos vähänkään mietityttää, kannustan taas yrittämään. Opettajan ammatti on ainutlaatuinen. Kutsumusta on vaikea vaientaa. Jossakin vaiheessa ehkö ajautuu kuitenkin hommaan, ja vaikkei työssä, niin henkisesti muodollisesta koulutuksesta on apua, hyötyä.
Hukkaan ei tämä vuosi ole missään tapauksessa mennyt. Ja koska elämässä tapahtuu koko ajan muutakin, kuin opiskelua, voi olla, että senkin takia tulee välillä matalien aitojen ylityksiä venymisen siaan. Seuraava vuosi voi taas olla erilainen. Eikä sitä vielä voi tietää mihin päätyy, mitä esim. viiden, kymmenen vuoden kuluttua... Mutta töissä ollaan pitkään. Jos luokkahuoneet ja koulunkäytävät huhuilevat, en jättäisi korttia katsomatta. Opettajaksi opiskelukin on kivaa ja antoisaa. Aina senkin voi lopettaa, jos ei tunnu oikealta. Ja tavallaan ehkä kuitenkin helpottavaa, että sinulla on nyt yksi mieluinen opinahjo, sellainen, johon sinulla on lahjojakin. Ei haittaa, vaikkei syksy toisikaan liikaa uutta. Ehkä helpompikin paneutua, ja tanssiakin (!), jos jokin olisi jo tuttua. Nythän sinulla ja tytöillä on aika moni asia vuodessa muuttunut... Ei ihme, että välillä pikajuna olo:).
Minulta saa sitä marimekon kassia lainaksi, jos keksitkin lähteä pääsykokeisiin:).
:-) voi joola! kiitos ihanan kannustavasta kommentistasi!
kyllä juu okl mietityttää vielä,.. täytyy nyt katsoa josko sitä pistäisi printterin laulamaan pääsykoe aineistoa ;-)
Minä taas neuvoisin opiskelemaan nyt tuon missä olet. Ensin. Olet niin nuori, että ehdit vielä muutakin.
Ja sitten vaikka paperit vetämään tanssikouluun, jos noin tanssituttaa.
Vanhat junat ovat kyllä ihan toista, ja harvinaista on enää niillä päästä matkaamaan.
äh vai nuori?! hoih voih ei valitettavasti ei ja tanssikoulu kiinnostaisi mutta tuntuupa että ikä meinaa tulla vastaan etenkin sillä alalla ollaan vielä niin kovin raakoja tuon suhteen.
Kaikki on mietinnässä eikä tässä nyt mitään sen suurempia mullistuksia ole nopealla vauhdilla luvassa, pikku hiljaa tuntumaa kuunnellen....
Teet niinkuin parhaaksi tuntuu :).
Etkä ole ollenkaan vanha! Minäkin pidin jokusia, useita, välivuosia ja opiskelin välissä ravintolakokiksi ennen yliopistoon menoa. Välillä ei maistunut yhtään se koulu, mutta nyt olen tyytyväinen, että kävin loppuun sen. Se on kuitenkin hirmu lyhyt aika kun tuo amis kestää :D.
Ehdit varsin hyvin miettiä mitä tehdä vielä. Jos OKL kiinnostaa, niin voithan hakea sinne nyt ja jos pääset, niin sitten pyydät lykkäystä vaikka vuoden (jos siltä tuntuu), kuitenkin niin, että säilytät paikan ja käyt tuon ompelupuolen loppuun. Itse olen huomannut, että ammattitutkinnosta on valtava apu työmarkkinoilla.
Mutta tee niinkuin sinusta tuntuu parhaalta, sydän on paras indikaattori.
Lähetä kommentti