Kuten tavallista minulla on tusina projektia menossa yhtä aikaa. Villa takkia, pipoja, lapasia, mohair huivia. Näpellystä ja nypellystä.
Puhumattakaan kotitöistä! Lapsien kanssa tuntuu ettei sotku lopu koskaan. Se on kuin kahdeksikko, aloitat, touhuat ja pian ollaan taas samassa pisteessä mistä lähdettiin.
Hullun kurista.
Kuuluu asiaan.
Toivoisinkin kovasti, että pääsisimme piakkoin, tai edes jossain vaiheessa omaan isompaan kotiin. Minuun on iskeytynyt kova kaipuu omaan taloon. Moneen taloon olen jo ehtinyt rakastua,
yhtä usein on sydän särkynyt yhdessä unelmani kanssa. Kovaa on elämä, jossa raha on todella valtaa.
2 kommenttia:
Onnea uudelle blogille! Itse olen talounelmat hylännyt, ei meillä tule ikinä olemaan varaa. Hyvä kun oli rahaa kunnon nukketaloon.
Talojen/asuntojen hinnat ovat kyllä tänä päivänä jotain aivan hirveää. Mulla on vielä haaveissa se oma tupa ja kasvimaa, mutta saa nähdä toteutuuko unelma koskaan. Mies tykkää kyllä asua rivitalossa, joten hyvä että toinen meistä on nytkin onnellinen asumiseemme :)
Lähetä kommentti