Eilen neuloin jo pitkään tekeillä olleen taikatakin yläkappaletta, kun tyttöni puikahtivat paikalle ja vaativat myös saada puikot ja lankaa.
Kamalan nurinan jälkeen virkkauskoukut onneksi kelpasivat ja kolmistaan istuimme pitkään sohvalla neulomassa.
Meillä on yhteinen harrastus!
Lapset ovat ihmeellisia kun innostuvat asioista niin aidosti. Kaksi vuotiaana maailma on varmasti kovin erilainen kin 23vuotiaana. Moneen kertaan ihastelin kuinka hienosti tytöt malttoivat istua aloillaan, neulomassa. Vaikka tosiasiassa siinä vain tuhottiin äidin siistit lanka kerät sekalaiseksi sotkuksi lankaa. Sääli, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään lastensa eteen?,...
1 kommentti:
Voi kun ihanaa! Meillä 2-vee tulee istumaan viereeni ja piirtää pitkät ajat samalla kun itse neulon. Toivottavasti tavan saisi jatkumaan, todellista äiti-tytär aikaa :)
Lähetä kommentti