Pihalla seisoo pieni puuhella, sateessa yksin. Aivan ruostuneena. Kun tontilta purettiin vanhatalo (appiukkoni isän rakentama puutalo) jätettiin hella ulos.
Sääli etten silloin vielä ollut kuvioissa mukana, olisin halunnut pelastaa tuon hellan. Olen miettinyt saisinko siitä vielä kelvollista jos raapisin ruosteen pois, mutta taitaa olla aika mahdotonta. Hella on näet sisäältäkin aivan pilalla.
Viime kesän se kantoi kesäkukkasia ja pelargoneja.
Olen viimein toipumassa mystillisestä flunssasta ja suunnitelmana tälle päivälle oli lähteä materiaaleja metsästämään. Ainakin kauniita neulelankoja kassillinen, fleece paloja, puuvilla kankaita, mahd. pellavaa, nauhoja jne.
Kovasti haluaisin myös kirpputoreille kiertelemään, sillä muutamia joululahjoja puutuu vielä. Esim. miehelleni ei ole vielä mitään!? Hänelle on niin kovin vaikea keksiä mitään.
Olen yrittänyt saada häntä lukemaan, nyt kun olisi viimein aikaa. Mutta ilmeisesti eivät Shakespearit ja T.S. Elliot kiinnosta, mies lukee lääkiksen pääsykoekirjaa!? On kuulemma kivaa! Vaikea ymmärtää.
Toisaalta tässä sen näkee kuinka ihmiset ovat niin kovin erilaisia.
Pikku veljeni (yksi kolmesta) sai juuri valkolakin. Tämän kunniaksi, hän huiteli Saksaan ja osti Wartburgin (siis kunnon nostalgia automobiilin). Suunnittelen joululahjaksi penkin lämmittimiksi villaisia istuinaslustoja*
6 kommenttia:
Kun olin nuori me kutsuttiin noita autoja "varpusiksi". Aika kotteroita mutta niin hurmaavia.
Hella taitaa olla mennyttä. Mielenkiintoinen juttu muuten miten tuossa tapauksessa tuotemerkki Hella on siirtynyt tarkoittamaan ylipäätään..niin, hellaa. Sama juttuhan on Hetekan kanssa. (No nyt innostun taas....)
Minä en ole ostanut miehelle vielä yhtään lahjaa, pojille yhdet. Minunkin flunssani on lähinnä mallia "mystinen"- ihan kuin se olisi eilen alkanut alusta uudelleen. Mihinkään kauppoihin en vaan nyt jaksa.
Voi hella-parkaa! En kyllä myöskään usko, että siitä enää peliä saa, mutta pihalla se voi olla hauska "apupöytä".
Miehille on ylipäänsä niin vaikea keksiä mitään, omani saa tänä vuonna pipon, ansaitsisi jotain muutakin, mutta kun en keksi. Antaisin niin mielelläni kirjan, sillä näkisin yhtä mielelläni hänet lukemassa, mutta hän tekee vain ristikoita...Ristikkolehteä en halua kuitenkaan hankkia.
Vaatteita hän aina toivoo, mutta niitäkin on hälle niin vaikea löytää.
Toinen ongelma on isäni, joka toivoo joka vuosi vain kilttejä lapsia. Mutta, joka rakastaa paketteja yhtä paljon kuin lapset. Tyyppi, joka ei lue, ei kuuntele musiikkia, ei käy missään, ei ymmärrä vaatteiden päälle ja kaikkea jo on...uuh.
Kun olin pieni meillä oli juuri tuollainen puuhella, joskus 80-luvulla se sitten korvattiin modernimmalla puuhellalla, joka ei ole puoliksikaan noin symppis. Saisikohan hellasta vielä ulkolieden, pieni pätkä metalliputkea piipuksi,ettei aivan silmille savuta jne, vai onko jo aivan puhkiruostunut?
Todellakin miehet ja lahjat ovat aika vaikea yhdistelmä. Omalle kullalleni voi onneksi aina ostaa jotain keittiöhärveliä, koska tykkää kokata. Isälleni ja appiukolleni en vain ikinä keksi mitään järjellistä.
Mun mies toivoi lahjaksi koruja. Sen saakin, yritän myös ehtiä neulomaan. Ylläri ;)
Harmillista ettei hellaan sisään enää saa. Merrulin idea ulkohellasta voisi ehkä toimiakin,täytyy katsoa.
Miesten lahjat ovat niin vaikeita. Ostin sinistä villalankaa josta kaavailin kauluria (tarpeeseen) ja pipoa.
Kitaratunnit olisivat oivallinen lahja miehelleni. Tykkäisi kovasti, olen vain niin rahaton etten niitä voi hänelle kustantaa. Tyhmää.
Mieheni isälle ostin vanhan länkkärikirjan vuodelta -46 hänen syntymävuotensa. Ei varmaan tule luettua mutta on ainakin sitä nostalgiaa.Muuten suunnittelin hänelle jotain valokuvia lapsenlapsista tms.
Hellan voisi varmaan kyllä hiekkapuhaltaa, jos siitä olisi apua...mutta jos se on raukka aivan puhki, niin sitten ei sekään tietysti auta..? Olen kuullut, että niin joskus ovat tehneet, jotkut.
Lähetä kommentti