Olin viikonloppuna Helsingissä hyvän ystäväni luona kylässä.
Pieni irtiotto arkeen tuntui tulleen tarpeeseen. Meinasi kotona mennä aivan koko ajan hermot lapsiin, itseen, kodinhoitoon jne. Kyllä te tiedätte.

Helsinki avautui jälleen viehättäväksi (pieneksi?) kaupungiksi. Aina aiemmin Helsinki on ollut minulle mystinen, jännittävä ja iso hieno kaupunki. Ehkä tämä tarkoittaa että alan vihdoin tulla tutuki kaupungin kanssa?

Eilen koin aivan valtavan järkytyksen, löysin jälleen aivan unelmaisen talon! Ja aivan läheltä, sopivan kokoinen eikä liian kallis. Hirsinen ja vanha, isolla tontilla!
Sydäntäsärkee kun siihen ei näyttäisi olevan nyt mitään mahdollisuuksia, yyyyyyh! Mutta iloista kai on että niitä ihanimpiakin taloja tulee silloin tällöin myyntiin, ehkä joskus sellainen tulisi meille sopivaan aikaan kaupaksi. Unelmiahan saa aina olla, toivon kuitenkin että tämä unelma joskus toteutuisi.

Me lähdemme tunnin päästä kerhoon, joten on syytä lähteä etsimään tytöille vaatteita ja pompuloita, jotta saataisiin lapsista säädyllisen näköisiä. Ihan somia ovat peikkoinakin ,mutta jotain julkisuus kuvaa täällä on kylillä kuitenkin yritettävä ylläpitää?!

Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!