Neiti N rakastaa kukkien poimintaa (kuin äitinsä) pihan kaikki narsissit ovat jo maljakko kukkina. Seuraan liittyivät muutamat sinivuokot.Neiti An kerää käpyjä.
Sateen jälkeen
Tänään oli mukava päivä. Kävimme sysimetsässä (lasten antama nimi) katselemssa valkovuokkoja. Valitettavasti niitä ei löytynyt, kaikkea muuta kyllä. Keräsimme hienoja käpyjä, oksia ja mustikan varpuja. Oksista ja kävyistä tuli oikein hauska mobile kuistille. Ehkäpä kuvaan senkin jossain vaiheessa. Loput kävyt päätyivät tyttöjen kauppaleikkeihin hiekkalaatikolle. Kauppa kävi hyvin eikä käpyjä jäänyt paljoa yli. Myyntivaltteja siis.En oikeastaan ole koskaan osannut nauttia auringonotosta. Tänään kuitenkin kellin laiskasti auringossa ja nautin lämmöstä. Kesä pisamat ovat jo tuloillaan, heti muutaman auringoisen päivän jälkeen! Pisamat ovat minusta oikein hauskoja, toivon että niitä tulee lisää.
Ilta päivällä taivaalta ripsahti pieni sade kuuro. Ilma viileni huimasti uimapuku kelistä villasukka keliin. Ihmmeelisesti se aurinko siis lämmitää. Sateen jälkeen tuoksuu ihanan tuoreelta ja raikkaalta. Mitä muuten tykkäätte koti pöksyistäni? Aika hienot eikö, melkein pitäisi hankkia reinot noille kaveriksi, tyyli loppuun silattu. Pöksyt ovat vanhat, äitini ystävän ompelemat perushousut pöytäliina pellavasta.
Vielä tulppaanit antavat odotuttaa itseään, väriä jo kuitenkin tarjoillaan.
6 kommenttia:
Sateella uhataan täälläkin. Huomenna.
Kuva, jossa tyttösi on omenapuun takana on hieno! Nyt sitä vihreää sitten saadaan.
Ihania metsäneitosia! :) Minäkin muistan, kuinka lapsena oli hurjan ihanaa löytää kevään ensimmäiset sini- ja valkovuokot, ja sitten äitienpäivänä poimia kimppu. Luulen, että intoni niihin johtui juuri äidistäni, joka opetti minut näkemään kukat ja nauttimaan niistä.
Ihania kuvia. Tyttösi ovat niin suloisia, ovatko he kaksoset?
Ulkona tuuli ujeltaa ja sade ropisee. Ulkokukatkin piti tuoda yöksi sisään.
Huomenna herätään siis raikkaaseen säähän.
Liivia: minäkin tykkäsin omenapuu kuvasta, ihanan vihreä.
17 neliötä: vanhammilta oppii paljon. Olenkin itse miettinyt kuinka paljon vaikutusta tulee ikään kuin vahingossa, kuinka paljon tarkoituksella?
Sanna: Kaksosia ovat, kesällä kolme vuotiaita. Aika saman näköisä, mutteivat kuitenkaan identtisiä.
Meilläkin on talon vieressä lasten nimeämä "synkkä metsä". Pelkkä koivupöheikkö se kyllä oikeasti on. Huvittaa että siitä tuli synkkä kaikkine valkoisine runkoineen :)
Suloisia metsänneitoja. Juovuttavaa vihreää.
Kauniita kuvia!
Lähetä kommentti