perjantai 6. kesäkuuta 2008




Viime aikoina muuton, pääsykokeiden,rahahuolien ja yksityiselämän sotkujen kanssa pelaillessa on mennyt aivan voimat. Hermostuminen ja pinna kireällä kulkeminen todella vievät mehut ja virrat reippaimastakin pakkauksesta. Enkä minä edes ole reipas luonteeltani.

Mietin kovasti jaksaisinko, haluaisinko kirjoittaa huolistani ja murheistani tänne. Blogimaailma (kaikessa anonymiteetissäänkin) on sävyltään aika kepeää ja huoli vapaata aluetta. Ehkä niin on hyvä. On hyvä olla paikkoja joissa irtautua maailman murheista ja olla vain, katsella ihastella.

Päätin kuitenkin että tässä hieman sivuan suuria elämän muutoksiani, koska kaikki tämä vaikuttaa olemiseeni (luultavimmin minuuteenikin) niin vahvasti. Olen tässä jo muutamassa postauksessa innoissani intoillut muutostamme. Muutto on kuitenkin myös muutto erilleen. Meitä on matkassa neljän sijasta enää kolme. Olen miettinyt pääni puhki mitä oikein tapahtui, mutta kai tilannetta parhaiten kuvaa tunnettu klisee.
He kasvoivat erilleen.

Seuraavalla kerralla palaan asiaan iloisemmissa merkeissä ja otan asiakseni hommata uuden muistikortinlukijan. Maanantaina olen Hämeenlinnassa viimeisissä pääsykokeissa (pitäkäähän peukkuja, tässä nimittäin tarvitaan kaikki onni js tuuri mitä löytyy.) Sitten lomaillaan.

17 kommenttia:

piiri pieni pyörii kirjoitti...

Voi surku;( mutta sellaista se elämä on.
Ei elämä onneksi eroon lopu, joskus se voi olla uusi alku tai jopa helpotuskin, kuten itselläni aikoinaan...sitten minä tapasin elämäni miehen joka otti minut ja tytöt, koko paketin omakseen ja viimeiset kymmenen vuotta on ollut kyllä niin hyvää aikaa, ettei voisi kohdalleen uskoa! Häntä pystyyn ja kuono kohti uusia tuulia!

Inka kirjoitti...

Kovasti voimia toivon sinulle, isoja ja kipeitä asioita nämä. Toivottavasti jaksat kaiken jaksamisen keskellä helliä itseäsikin, olet kaiken mahdollisen hyvän arvoinen.
Tsemppiä myös viimeisiin pääsykokeisiin!

violet kirjoitti...

Joskus käy näin. Onneksi loppu on myös alku.
Minä myös toivotan onnea pääsykokeisiin ja toivon muutenkin kaikkea hyvää elämäänne.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ihan hirmusti ja onnea uuteen kotiin!

Täällä peukut pystyssä!

Virkattu lintu kirjoitti...

Minäkin toivon sinulle paljon auringonpaistetta! Ja tietysti kovasti onnea pääsykokeisiin :)

SARI kirjoitti...

Ymmärrän, painiskelen itsekin samojen ajatusten kanssa ... yritän vakuuttua, että uusi alku on edessä. Kaikkea hyvää sinulle.

Punanen kirjoitti...

*Voimahalaus*
Kuten muutkin sanoivat, siinä missä toinen jakso elämästä loppuu, toinen alkaa. Toivotaan, että tämä uuden elämänjakson alku tuo paljon hyviä ja onnellisia asioita mukanaan.

Liivia kirjoitti...

Violet sen hienosti sanoi: loppu on myös alku.
Kaikki myötätunto täältä ja kovasti voimia eteenpäin.

Ihan ihmeen vahvalta kuullostat kaiken tuon keskellä, joka tosiaan kuten sanoit nujertaisi jo reippaammankin. Vaikka minusta sinä olet reipas, jos noin nyt voi tilanteessa sanoa.

Puisto kirjoitti...

Voimia myös täältä. Sekä iso kasa onnea pääsykokeisiin.

Anna itsellesi aikaa. Aika parantaa haavat, se on myös klisee, mutta niin totta.

Tiuku kirjoitti...

Olen pohdiskellut pääsykokeita, mutta nyt alkaa tuntua että liika ajattelu on suorastaan haitaksi. Annan olla vain. Menen ja katson kuinka käy. Kyllä sitä varmasti aina jotain ensi syksyksi keksii jos ei opiskelu vielä tärppää.
Kiitokset teille kaikille kauniista ja kannustavista kommenteistanne.
Kyllä tämä tästä....

Joola kirjoitti...

Elämässä mukana, olet ajatuksissa. Voimia ja valoa. En löydä nyt muita sanoja. Onneksi kukaan ei ole kuollut tai parantumattomasti sairaana!

Maj kirjoitti...

Voimia. Oman aikansa se vie, sitten asettuu elämä uusiin uomiinsa. Lapset taitavat sinullakin olla sen verran pieniä, että sopeutuvat vielä pian.

Sanna kirjoitti...

En ole aikoihin päässyt kunnolla, ajan kanssa nettiin. Nyt kun luin blogiasi, tuli hirveän surullinen olo. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Nyt olet uuden edessä ja se on uusi alku. Yksi elämänvaihe on takana ja paljon uusia edessä. Jaksamista.

Marja kirjoitti...

Jaksamista myös täältä. Violet tiivisti todella hienosti. Vaikka joskus tuntuu, että loppu on loppu, eikä mitään uutta, ei mitään parempaa, tule.

17 neliötä kirjoitti...

Voi, olen tosi, tosi pahoillani! Voimia! Eroaminen, muistojen kanssa eläminen, se on raskasta...minä hyppäsin Irlantiin pahaa oloa karkuun, se on auttanut ihan hurjan paljon.

Tiukunen kirjoitti...

Paljon voimia sinulle myös tältä suunnalta sekä onnea uuteen kotiin!

isoinpapu kirjoitti...

Voimia sinne. Ajattelen teitä.

Olen joskus ollut samanlaisen lopun ja alun tilanteessa. Kolme vanhinta olivat silloin pieniä. Kyllä siitä selviää. Ja tulee vielä hauskaakin.