keskiviikko 2. heinäkuuta 2008







Ollankos me erinäköisiä mustavalkoisina?
Minusta ainakin tuntuu niin. Erinäköisiä ja oloisia, tykkään kyllä. Mustavalko kuvat ovat mielenkiintoisia, jotenkin vähän mystillisempiä. Kolmas pieni tyttö kuvissa on minun pikku siskoni, täti A. Ehkä löydätte jotain yhden näköisyyttä meissä, siskoksissa. Oikeasti meitä on kolme sisarta. Toinen sisko vain puuttuu kuvasta, se keskimmäinen.

Viimeisintä kirjoitustani lukiessa (tänä aamuna) puna nousi poskiin, aika tekstiä. Tosi kypsää,...
No, olin tosi pettynyt itseeni, kun en päässytkään opiskelemaan, mielestäni yritin niin parastani. Ehkä nyt olen jo hieman ehtinyt tasata tunteitani, harmi ei kuitenkaan ole kovin kauas karannut aina se silloin tällöin tulee. Kyllä tämä tästä kuitenkin, kun yksi ovi menee kiinno jossain aukeaa toinen.



Puuhailen tällä hetkellä mm. näitä.
Ylin kuva on prjektista, jonka tuotoksia toivottavasti voin piakkoin näyttää teillekin.Se on vielä pikkuisen hys hys, kun en osaa sanoa tuleeko tuosta mitään.
Alimmat kuvat puolestaa ovat uusimmasta innostuksestani, ryijyistä! Enpä olisi uskonut koskaan ryijyä aloittavani, saati innostuvani siitä näin. Sain ystävältäni Pialta kauniin paketin lankoja ja ryijy tarvikkeet, kiitos ihanasta lahjasta! Tähän hommaan jää ihanasti koukkuun, onneksi minulla onkin monta dvd levyä hyllyssä odottelemassa.

11 kommenttia:

Junika kirjoitti...

Saahan sitä ihminen pettynyt olla, jos suuri unelma ei omasta parhaasta yrittämisestä huolimatta onnistu. Toivotaan, että oma ala tai pikemminkin se oma paikka ja oikea sauma vielä eteen tulee... ja tuleehan se varmasti -- aikanaan.

((minullekin))

Inka kirjoitti...

Mahtavia kuvia!! Näistä tulee oikeasti hyvälle mielelle :)

Liivia kirjoitti...

Miten ihanan näköinen siskosparvi!
Saisimpa teidät kaikki kolme kuviini!

Meininkäinen kirjoitti...

Nättejä kuvia, nättejä tyttöjä! Tykkään kovasti blogistasi ja nimenomaan siitä, että kirjoitat juttua ihan vaan arjesta ja elämästä iloineen ja suruineen. Että anna tulla vaan, ihmisiä me täällä kaikki ollaan... ;)

Marja kirjoitti...

Kauniita olette! Ja kyllä sitä harmitusta saa ilmaista. Sinun blogisi, sinun aiheesi, sinun näkemyksesi ja sinun tunteesi. Yksinkertaista.

Tiina Tee. kirjoitti...

Siinä olet kyllä oikeassa, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen jossakin aukeaa!

Me ollaan suunnilleen saman ikäisiä, ja minun elämä on kyllä ollut täysin erilaista, mutta sitäkin jotkut ihmettelevät. Hain AMK:hon ja pariin yliopistoon, yliopistoihin en päässyt. AMK:hon menin sitten "vuodeksi", mutta jäinkin puoleksitoista. Ajatuksena oli, että se käydään loppuun asti. Vaan nyt olenkin olut jo yli vuoden Japanissa, paluu koittaa puolentoista vuoden päästä ja ihmettelen vaan, että mitähän sitten. Kai se AMK olisi hyvä käydä loppuun, mutta kun ovat ne yliopistot taas alkaneet houkutella... Moni ystävä nyt valmistuu pian tai on jo valmistunut. Tekevät "oikeita töitä" ja minä tyttö vaan huitelen. Mutta tämä on minun elämäni ja niin tämä vain on mennyt. Ja sinun elämäsi on juuri sinun. Uskon että halusit sen opiskelupaikan, ja että harmittaa, kun et saanut. Mutta siitä älä välitä, mitä muut ajattelevat. Et varmasti kahta ihanaa tytärtäsi vaihtaisi mihinkään opiskelupaikkaan! Kovin ovat suloisia muuten.

isoinpapu kirjoitti...

Olettepas söpöjä!

Mua kamalsti kiinnostaa tuo ryijy! ja salaperäinen projekti. Kangaskuva on niin ihana!

isoinpapu kirjoitti...

Hei, mehän ollaan muuten oltu samoissa kuvatunnelmissa samana päivänä! Hauskaa!

Tiukunen kirjoitti...

Kivoja kuvia.. Ihanan veikeä joukkio olette! <3

Olina kirjoitti...

Mustavalkoisuus on mielenkiintoista. Ja samaa mieltä olen, kuin edellä. Sinun blogisi, sinun mielipiteesi.

(Vielä tahdon sanoa, että olen pahoillani puolestasi, kun et kouluun päässyt. Ja kuten edellisen tekstisi kommenteissakin käy ilmi, todellinen opettajan pätevyys saadaan lasten kanssa työtä tekemällä, ei koulussa. Tästä olemme käyneet pitkiä keskusteluja ystäväni kanssa, joka on tehnyt koulunkäyntiavustajan hommia ja sijaisuuksia, ja nyt hetken ihmetellyt yliopiston näkemyksiä luokanope-koulutuksesta...

Elämä kyllä kannattelee ja heittää oikeaan suuntaan. Itse tasan kaksi vuotta sitten sain yliopistolta hylkäävän tuomioni jätettyäni sitä ennen kesken erään korkeakoulun. Jälkihaussa hain ja pääsin ompelijan kouluun, nyt olen valmis, ja töissä. En ihan "oikealla" alalla, mutta kankaiden parissa kuitenkin. Kaikki on mahdollista!)

M'man kirjoitti...

Hauska kuvasarja!

Nayttaa kielta takaisin ;o)