Kävimme lasten kanssa kirjastossa. En ole aiemmin kotikaupunkimme kirjastosta pitänyt. Minusta asiakaspalvelu on ollut kerrassaan hirvittävää ja maksut huimia. Nyttemmin olemme käyneet lasten kannsa, ja täytyy sanoa että mieli on minulla muuttunut. Me tykätäänkin tyttöjen kanssa hirmuisesti tästä kirjastosta. Yleensä aina kohdellaan ystävällisesti ja iloisesti kun on lapsia mukana, mistähän sekin johtuu. Itse ei varmaan enää ole yhtään tarpeeksi söpö ja suloinen, ei heltiä enää symppispisteitä. Maksujakaan ei meille ole enää tullut, kun olen alkanut tarkaksi ja käymme kirjastossa paljon säännöllisemmin, siis useammin.
Huomatkaahan kuka oli löytänyt tiensä verhoilukirjallisuuden pariin. Iso pino tuli lainattua, muutamaa jo haaveilin omaksi asti.

Ylempi kuva on kotikatumme varrella sijaitsevan kukkakaupan ikkunasta. Rrrrakastamme kukkia, ja kauniita näyteikkunoita. Aika mainio tuo sammakko vai mitä?! Olen monesti harkinnut kysäistä hintaa, tuosta saisi nimittäin aika hienon kulhon esim. vaikka kekseille, tai sormuksille, marmorikuulille tma.



Lapset lähtivät mummolaan ja minä tyttö reissasin ystäväni ateljeelle.
Pitkästä aikaa oli ihana nähdä! Totaalisena puku ja vaate friikkinä ystäväni ompelu ateljee on kuin vaatetaivas...
Tästä löydätte hänen sivuilleen
Tuliaisiksi vein torilta Papan silkkikukkia, jotka muuten todella kestävät maljakossa sen kaksi kokonaista viikkoa! Ei ollut mainostus turhaa, kivoja kukkia.
Tykkäsin niin tuosta paperi kääreestä, jotenkin ihanan nostalgista.
Olisi hauska nähdä kaupingilla muitakin tuollaisia kukkakimppuja kantelemassa.
Vinkkinä miehille, kipaiskaapa joku kerta torin kautta hakemassa mielityllenne kukkasia.


Asiasta jälleen aivan toiseen.
Olen viimeaikoina (taas) polttanut rahaa eli vinguttanut korttiani. Mutta minkäs teet, nämä kaikki ovat tuiki tarpeeseen hakittuja, ja jokaista ostosta on harkittu vähintään kaksi minuuttia ellei enemmänkin.

Ja olen kerrassaan ihastunut nohin kenkiin, ja takkiini!
Tämä on nyt sitten varmaan sitä materiaalista rakkautta.
Tykkään tavaroista, ja häpeän sitä vain hiukan.
Ja huomautettakoon, että kuitenkin kaikeasta tavararakkaudestani huolimatta elämässä pyrin pitämään ylinnä niitä kaikkein tärkeimpiä arvoja, lapset, perhe, rakkaus, toisten huomioiminen, rehtiys ja reippaus ja niin edelleen...

Pdätelkää hengitystänne, sillä hän aikoo shoppailla huomenna vielä lisää. Löysin nimittäin viimein kiva/kelvollisen ehkä jopa kauniin kirjoituspöydän 20e sekä sille kaveriksi tuolin. Ja tämä ostos tulee todella olemaan tarpeen. Polveni, nilkkani ja hermoni eivät takuulla enää kestä lattialla ompelua ja kyhjöttämistä.