Syksy ja minä

Kuppi kuumaa olkaa hyvä!

Reetta Joutomaa-Siltanen Kahvia ja kukkia, kortti

Syksyn voi jo tuntea ilmassa vileytenä ja omana tuoksunaan.
Kai se on jo aikakin, syksy siis?
Iltojen viiletessä tuntee jo tarvitsevansa lämmintä villaa ylle. Minulla on kuitenkin edelleen eräskin kesäneule puikoilla! Huokaus sentään.
Positiivista on että nyt on mitä mainioin hetki ostella kesälankoja alesta! Mitä niistä sitten tekisi? Noh näille bambuille on jo suunnitelma. Minusta tämä väri erityisesti on hurmaava, ja vaikeasti löydettävissä. Olen siis tyytyväinen löydöstä.
Silti toivon kesäneuleen jo äkkiä valmiiksi jotta pääsisin villalanka juttujen pariin. Yksikin paita olisi jo kainalossa, mutta päätin että purkuun menee. Pipoja, kaulureita ja lapsille villatakit olisi hyvä saada jossain vaiheessa aikaan. Mielellään ennen ensi kesää. Jospa jostain saisi lisää käsiä nitkuttamaan noita puikkoja?



Ostin taas(?!) Novitan syksyn lehden. Olen niin monesti jo vannonut etten siihen enää lankaan mene. Anteeksi vain kaikki Novitan ystävät, mutta minulta ei respectiä heille heru. Tälläkin kertaa mentiin aika kopio meiningillä, tosin ei se rikos ole ottaa vaikutteita,mutta silti. En voinut kuitenkaan vastustaa sillä lehdestä bongasin pappavillatakin!
Minulla on vastaavat 2kpl ja ne ovat niin rakkaat. Mutta tykkäänkö jos tästä nyt tuleekin uusi muotivillitys? Onhan se aika itsekästä omia jokin juttu vain itselleen, mutta kun! Noh, positiivista on että tästä saa kelpo ohjeen, jolla voin sitten itsekkin neuloa sen muodikkaan pappatakin. Toivon vain ettei niitä ala ihan joka jannun päällä kävellä vastaan.
Itsekäs, tiedän.


Vähän on jo ilta viileä, mutta kieltäydyn pistämästä sukkaa jalkaan. Pitkiin farkkuihin oli kuitenkin jo pakko taipua, kun koipia palelsi niin. Ihanaista on että viimen olen onnistunut löytämään itselleni mieleisiä farkkuja. Ja jopa kaksin kappalein. Toiset merkiltään Pissikset (mutta malliltaan ihanat!) toiset Perus perus farkut.
Jos oikein farkuista innostuisin menisin oikein farkkukauppaan ja ostaisin jotain oikein jännittävää farkkua. Voiko farkkuja käydä katsomassa, ilman että ostaa. En uskalla edes kokeilla moista. Näillä kaksillakin pärjää.

Kävin elokuvissa.
Koska halusin nähdä tämän.
Voin suositella jos tykkää Abban musiikista, muuten voi mennä koettelemukseksi.
Olen omalta kohdaltani aivan vakuuttunut että menen elokuviin uudestaan katsomaan tuon pätkän. Ehkä kerran ehkä jopa kahdesti.
Tulin nimittäin valtavan onnelliseksi ja iloiseksi, vaikka tietysti itkinkin vuolaasti läpi leffan.
En itke aivan kaikissa elokuvissa, mutta olen niin heikkona herkiin kohtauksiin, ja rakkaus se elämän suola, voih, ei kyyneliään voi loputtomiin pidätellä tahi säätellä.
Olen muutenkin aika moinen pillittäjä. Joskus tippa tulee linsiin ihan vain jostain pienestä, ilosta tai surusta.