keskiviikko 13. elokuuta 2008

Tuntumaa






Koulu on ollut osoittautunut hyvin erilaiseksi kuin odotin.
Vielä edelleen kahden koulupäivän jälkeenkin luulen potevani kulttuurishokkia.
Muutenkin olen kärsinyt pahasta jänistämisen tarpeesta. Enkä nyt tarkoita pupujen metsästystä.
Mietityttää miltä tuo verhoilu alkaa tuntua, hyvältä pahalta vai vain siedettävältä?
Entä opinko ikinä edes kelvolliseksi siinä hommassa?
Olisiko jokin muu kuitenkin ollut enemmän minun juttuni?
Vielä ehtisi ryhtyä vihreäpeukaloksi tms.
Ja mitä tämä ihme jänishousuilu oikein on!
Minunhan kuuluisi olla tosi onnellinen ja iloinen?
Murr...

Olen muuten salaisesti jo suunnitellut että jos joskus opinnäyte työhön asti pääsen niin siinä rikotaan sitten rajoja ja ollaan toooosi taiteellisia. Luvassa ei siis mitään askon ja iskun peruspenseitä sinisiä sohvanpäällysiä. Vaan jotain tosi mieltä ylevöittävää (heko heko)Nämä siis vain suunnitelmia.

Menin kouluun ja lapset päivähoitoon.

Onneksi tytöt ovat viihtyneet hoitopaikassaan hyvin.
Ei itkuja eikä tappeluita.
Äidin onnea lisää se kun lapset ovat syöneet hyvin, ottaneet vielä lisää ruokaa, ja nukkuneet jopa tunnin päiväunet!
Kotimatkalla hoidosta näimme tuon kauniin vaaleanpunaisen kukkameren ja somasti räjähtäneen talon.

Äitini piipahti tänään piristämässä meitä ja toi kaksi iso ja tuoksuvaa hortensian oksaa. Ne kukoistavat nyt keittiössämme, aamusta tulee varmasti parmpi kun ympärillä on vähän jotain nättiäkin (hyväksi silloin kun itse näyttää aivan räjähtäneeltä!)
Huomenna 8.15 aloitamme neulatyynyjen valmistuksen, liimataan, leikataan ja laitetaan meriheinää täytteeksi.

2 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Onnea opiskelupaikasta!

Ei kai sitä voikaan ihan heti tietää, onko joku juuri se oma juttu. Pitää vähän haistella. :)

Kaunis rähjääntynyt talo ja kukat edustlla!

SARI kirjoitti...

Hieno homma , verhoilija !
Ihania kuvia ja ihania pikkurouvia rattaissa. Miksi ne kaikkialla muualla ovatkin niin ihania ja tottelevaisia, paitsi kotona - siis ainakin minun rouvani.