torstai 11. syyskuuta 2008

Päivänä eräänä huomasi taivaalla jotain erikoista. Hassuja vai mitä!

Sitä on päivä jolloin alituiseen tähyilen ylös (pääpilvissä), ja päiviä jolloin olen niin maanpinnalla ettei mitään. Joskus tuntuu jopa että on aikoja jolloin vajoan sinne kuuluisiin pohjamutiin. Miksihän se kuuluisa tietty aika kuukaudesta aina pääsee yllättämään, vaikka kuinka sen näkisi tekevän tuloaan (esim. pilleripakkauksesta, voiko sitä sen selvemmin nähdäkkään?!)
HUh, päässä kiehuu ja tempperamenttini tuntuu olevan ihan huipussaan. Joku jo säälittelikin meidän naapureita. Onneksi siinäkin taloudessa asustaa rouva henkilö, joten jos jotain valittamista löytyy voin häijysti muistuttaa niistä päivistä jolloin naapurista kuuluu.



En yleensä tykkää hisseistä.
Valitsen mieluummin portaat, sillä ajatus hissiin loukkuun jäämisestä nimittäin hirvittää. Tässä talossa on kuitenkin niin ihana hissi, että se ansaitsee ihan maininnan. Parasta on pikkuinen kännettävissä oleva penkki. Loistokas /nerokas on myös hissin erikoisuus. Kun istuu penkille (hississä on oltava yksin) ja nostaa hieman jalkoja ylös, hississtä sammuvat valot. Minusta on jotenkin ihana istua yksin ja hiljaa pimeässä hississä.
Olenko vähän outo?
ehkä....


Koulussa piirsimme nakuja naisia. Mietin vain missähän vaiheessa pääsemme vaatettamaan noita daameja? ymmärrettävää toki on että ensin on halittava mittasuhteet, mutta luulempa että siihen menee se kuuluisa iän ikuisuus.


Uusin innostus, alpakkaa kaksinkerroin. Tulossa edellisessä mainitsemani korkea kauluksinen villatakki. Luulen että tämä neule jää kuitenkin hetkeksi taukovuorolle. Alpakan karvaa on nimittäin joka paikassa, suussa, nenässä, silmässä vaatteista puhumattakaan.


Violetin paluu. Uusi innostuksen nousu. Takakappale valmis ja oikea etu kappale hyvällä mallilla. On taottava nyt kun rauta on taas kuumaa. Jos vaikka jouluksi?!
Innostuin koululla tekemään ompelu kokeiluja organzalla. Syntyi kukka. Ihan jees, vähän huolimaton tekele, mutta noita voisi tehdä lisää. Ja kokeiluja esim. muiksikin koruiksi.
Tädit ja tutut kaveri ja muut tietäkää mitä on luvassa jouluna lahjoiksi!


Minun uusi ja uskomattoman sotkuinen työpöytäni ja tuolit. Tykkään pöydästä vaikka se onkin hieman erilainen kuin mitä aluksi halusin, mutta mietin tuota kaaosta.
Hankinnassa on ainakin ilmoitustaulu ja harkinnassa seinäkaappi, keittiön kaappi esim. Mahtaisiko auttaa?

7 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Hienoja kukkasia!
Työpöytä on kovin kaunis, sotku tahi ei. Mutta voiko työpöytä kovin siisti ollakaan? Ei meillä ainakaan. Ehkä muutaman tunnin siivouksen jälkeen..
Talossa jossa mammani asui, oli tuommoinen hissi. Jos seisoi hissin perällä, tai otti kaiteista kiinni ja nosti jalat ilmaan, valot sammuivat.

Liivia kirjoitti...

Tykkään kovasti työpöytähässäkästäsi! Siellähän on vain luovuus räjähtänyt käyntiin.

Anioni kirjoitti...

Tiedän tunteen välillä pää pilvissä menosta...

Nuo vanhat hissit ovat tosi kauniita vanhoissa taloissa.

Työpöytä on ihana! Ja tuosta 'sotkustakin' saa vain taiteellisen vaikutelman :)

isoinpapu kirjoitti...

Hissi! Meidän entisessä kodissa oli juuri samanlainen! Minäkään en muuten oikein hisseistä perusta; olen pienenä jäänyt Näsinneulan hississä kerrosten väliin jumiin. Aika karseaa.

TYöpöytäsi saa taas yhden fanin täältä.

isoinpapu kirjoitti...

Siis en jäänyt puristuksiin, vaan se hissi jumittui. (Mun pää tässä on ihan jumissa)

Anioni kirjoitti...

Ai niin, käy kurkkaamassa blogiini :)

Merruli kirjoitti...

Työpöytä vaikuttaa hyvin onnistuneelta hankinnalta. Ihana nähdä että muillakin työpöytä näyttää siltä, että siinä todella tehdään jotain.
Tuo valon ja varjon leikki-kuva on lumoava.
Minullakin puikoilla alpakkaa, ostin pari päivää sitten ensimmäiset keräni täysalpakkaa ja hurahdin täysin. Työn alla kylläkin vain pieni baskeri, oma neuletakki on jämähtänyt takakappaleeseen.