Olemme tyttöjen kanssa viettämässä vapaata viikonloppua. Ei suunnitelmia, eikä kiirettä.
Päätimme lähteä sataman suuntaan päiväkävelylle. Ihana lenkki olikin. Lapsia on hauska seurata kun telmuavat vapaana. Valitettavasti vain niitä paikkoja jossa keskustassa uskaltaa lasten antaa olla ns. vapaasti on hyvin vähän.
Pakko tännekin tästä tuohtua, kävelimme tänään vanhan Puukotilan ohi. Tämä on mitä Lahden toisesta vanhasta puisesta talosta on jäljellä.
Pari hassua kiveä ja tyhjää.
Tärkeintä ja pahinta on kuinka koko jutuu hoidettiin. Hissuksiin päätettiin pistää vanhatalo matalaksi. Ei muka ole rahaa. Kukkua, jos halua on löytyy keinoja! Tämä on taas sitä Lahtelaista päätöksen tekoa! Tervetuloa vaan kaikki tänne, missä mikään ei toimi ja rakennetaan lämmitettyjä kävelykatuja samalla kun tuhotaan kaupungin historiaa! Kyllä, olen todella tuohtunut! Mutta meni jo...
Mikä pahinta on että nykyisin talon paikalla on parkkipaikka! Törkeyden huippu.
Kävelimme satamaan harmaassa säässä. Lapset kyselitvät mahdottomasti koko ajan ja kaikesta. Ihmeellinen on lapsen maailma.
Melkein saimme kädenväännön aikaan siitä mitä kahvilasta ostetaan. Tilaus olisi lasten mukaan ollut yksi punajuuriaurajuusto piirakkapala, pala saherkakkua (valtava), äidille pullaa ja kahvia sekä vielä limut päälle.Tähän ei siis suostuttu, ihan jo piheys syistäkin, toki myös periaatteesta.
Tilaus jonka teimme, yksi (maailman isoin)korvapuusti , tee ja kaksi lasia vettä + kolme hammastikkua.
Veitsellä pulla paloiksi ja voila! tikkupullia! kaikki meni joimme yhdessä teetä ja vettä. Kyllä kotiäitiys on omalta osaltaan luovuutta vaativa homma.
8 kommenttia:
No niin, sillähän hoidetaan asioita melkein samaan malliin kuin Turussa. Aina häkellyn ja pahastun kun tajuan mitä kaikkea täältä on purettu ja mitä kaikkea aiotaan purkaa. Mrrrr..
Äitiys on tosiaan yksi luovuuden tyrskäys. Tai siis, monta tyrskäystä.
Minä kans tulin TOSI kiukkuiseksi, kun kuulin, että ne purkaa p****leet SEN! Pah ja murrrr. :-(
Saman taloyhtiön kivinen talo onkin yhden Suomen ensimmäisiin naisarkkitehteihin kuuluvan Wivi Lönnin suunnittelema ja se on niiiiin kaunis.
Moi.Olen täällä välillä käynyt ja enpä ole tainnut aikaisemmin kommentoida...Tuo puutalojuttu on kamala.Me asumme omakotialueella Helsingissä ja sydämeni itkee verta aina kun vanha talo puretaan.Olen kolmen vuoden aikana nähnyt ainakin 5 rintamamiestalotyyppistä purettavan...!Tilalle nousee tiilikamaluuksia ilman piha-aluetta .Kamalaa!!
Olen myös ihaillut ihania lapsiasi...suloisia !
Isoinpapu: Minulla kun on ollut niin sellainen kuva Turusta että siellä osataan pitää vanhasta huolta. Ikävää, ettei asia sielläkään ole niin. Se on sitä ahneutta kun halutaan keskustat niin täyteen, paljon ja korkeaa= enemmän hyötyä. Tuo ns. hyöty ajattelu ei ollenkaan ota huomioon ihmisten hyvinvointia, ympäristöllä on merkitystä (!) tarvitaan tilaa viheralueille ja puistoille. Monimuotoinen ja erikokoisista rakennuksista koostuva kaupunkikuva on mielenkiintoisempi( elävämpi) sitä paitsi vanhaa purkamalla menetetään paloja kaupunkien historiasta. Historiasta josta minullakaan (-84) ei ole kunnollista käsitystä, kuinka sitten minun lapsillani (2005)
Äitiys, tyrskäyksiä tosiaan. Hymyilyttävä ilmaus!
Junika: Niin, en edes tiennyt että rankennuksen kohtalosta oltiin tehty lopullisia päätöksiä. Minähän olisin ollut ihan valmis kahlitsemaan itseni talon oviin kiinni. MOnta vuottahan sitä päätöstä vitkuteltiin,ikävää.
Aurinko ja kuu:
Ihanaa kun olet käynyt, ja kiva kun kirjoittelit!
Nepä ne tiilirumilukset. Minuun koskee kovasti myös maaseudulla ajellessa kun näkee kiinni laudoitettuja, hylättyjä tyhjiä upeita taloja! Käsittämätöntä! Näillä talojen hinnoilla minulla (kuten varmasti ei monilla muillakaan) ole varaa edes unelmoida omakotitalosta, ja sitten toissaalla taloja lahoaa pystyyn...
Kiitos kaunis.
Lapset he kyllä osaavat olla toisinaan suloisia kuin ruusunnuput, toisinaan taas niitä piikkisiä varsiosia. Ovat kai tulleet siinä minuun,niin kun päivät vaihtelevat.
Ai että kun SUUTUTTAA kun vanhoja taloja laitetaan matalaksi. Mrrrrr...
Kahvilatilauksesi kuullostaa samalta mitä me harrastetaan. Lapselle en varmaan koskaan ole ostanut muuta juomaa kuin vettä, tai siis ilmaista vettä. No kerran törsäsin kaakaoon, mutta jäi juomatta. Ja pullan jaamme aina niin että lapsi saa 3/4 osaa. Jos ostaisi mitä huvittaa, niin kahvilassa ei raaskisi käydä kun kerran puolessa vuodessa.
Minäkin olin kiukustunut tuon talon kohtalosta, onneksi vielä Oskarin pihan talo on pystyssä, siitä lienee kiittäminen putiikin yrittäjää. Meillekin on moneen kertaan kotitalostamme sanottu ettei kannattaisi korjata, matalaksi vaan ja uusi tilalle! Korjaamme kumminkin ja olemme tyytyväisiä, vanhan talon tunnelmaa ei voi millään korvata.
Hei!
Muistan kun eräs aktivistijoukko yritti vallata tuota kyseistä puutaloa viitisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli että taloon olisi kehitetty järkevää taide/kulttuuri/nuorisotoimintaa. Valtaajat häädettiin välittömästi talosta ja perusteena oli että talo on kaupungin LUMIKOLAVARASTO!
Voi pyhä jysäys! Nyt talo siis jouti purkaa pois, kun ei kai niitä lumikolia vissiin enää tarvitse säilytellä missään, kun ei sitä luntakaan juuri ole....
Huh.
Sen tiedän, että taloyhtiöllä on oikeasti ollut käynnissä olevan putkiremontin takia pakko miettiä rahoitusvaihtoehtoja. Nuo hirret on myyty eteenpäin käsittääkseni 30 t eurolla (tai siis purkava yhtiö oli saanut ne, myynyt eteenpäin ja näin taloyhtiö oli saanut lasketuksi purkuhintaa liki puoleen... muistelen, että se olisi maksanut jotain 60 t e muutoin). Mutta eikö sitä olisi voitu vuokrata? Missähän kunnossa talo oli (hirret liki terveet, mutta muutoin?). Ymmärrän toki, ettei kukaan halua alkaa kunnostamaan vuokrataloa ja käsittääkseni se olisi vuokrattu, jos joku olisi sitoutunut sen kunnostamaan. Mutta silti... en voi hyväksyä purkamista, en sitten millään.
Lähetä kommentti