Ready or not

Sain eilen valmiiksi neiti Ruususeni villapaidan. Kuvassa taka-alalla. Olen ihan tyytyväinen, tosin värit paljastuivat työn edetessä hieman tummemmiksi, kuin olin suunnitellut. Lopputulos on hyvin vihreä. Tyttöseni näyttäisivät niin somilta noissa, mutteivat ainakaan eilen suostuneet niitä pukemaan. Jatkan suostuttelua.
Kismittäisi, jos paitoja ei kertaakaan tulisi käytettyä.

Vielä hiukan nostalgiaa*

Kuvassa minun pikku töppöseni. Sattumalta löytyivät äidin varastosta, kun olin villasukka varkaissa. Minusta ovat söpöt, nahkaa ja teddy neulosta sisävuorena. Ajattelin kokeilla kopiota, jahka löydän jostain materiaaleja.


Viimeisin ompelukseni vei vanhan vilttin.
Ja, lopputulos, aika vaalean sininen!? Konepesun jälkeen kangas ei onneksi enää kutita, joten tunika pääsee piakkoin käyttöönkin. Ihastuin isoihin taskuihin. Niihin mahtuu sopivasti pikkuinen neuletyö, tahi iso nippu nenäliinapalleroita.

Ready or not*

Lopettamisen vaikeus. Onko teidän vaikea luopua käsityön teosta ja hyväksyä sen olevan valmis? Minulla on toisinaan tämä nimenomainen vaikeus. Tekisi niin mieli vielä vähän lisätä jotain tai ehkä laittaa nappeja, virkata reunukseen,....
Kuitenkin makuni on yleensä suht simppeliin tyytyväinen. Usein kokeilen kaikki eri lisäily hurpustukset ja kuitenkin päädyn riisutumpaan versioon,miksi?
Neule töissä tätä ilmentyy harvemmin, mutta olenpa eräätkin lapaset niin koristanut, etten tiedä kehtaako niitä käyttää. Myös yllä olevat villapaidat ja tunika ovat olleet hurjien lisäily suunnitelmien alla, näin on kuitenkin parempi, eikös?

Olen myös aivan mahdoton nappien keräilijä, niitä on jo aika paljon. Kaikki sekalaisia ja ihania! Täytyisi tehdä jotain oikein nappista että niistä pääsisi vähän eroonkin ja samalla tuo koristelu tarve tyydyttyisi.
Ready!