Ulkona on kurjan märkää ja pimeää. Aivan sopimaton sää tähän vuoden aikaan,vai mitä! Joulukuussa tulisi olla polviin asti lunta ja kunnolla pakkasta.
Pistää miettimään mikä kaikki tässä maailmassa onkaan mennyt päin piparia, kun talvet ovat näin outoja. Noh, täällä lämpenee ja Kreikassa pellot ja metsät palaa kun on liian kuuma ja kuiva. Kamalaa.
Olimme tänään tyttöjen mieheni töissä luokan pikku jouluissa. Oli jännää mennä taas koulun käytävilla ja nähdä sitä arkea.
Juuri marmatin kuinka heillä on epäkelpo koulurakennus, todella! Niin epäkäytännöllinen.
Ei tietysti saisi sanoa rumasti, mutteivat työkaveritkaan siellä vaikuttaneet kovin huomaavaisilta saati intoa ja ideoita puhkuvilta. Vähän tylsää porukkaa. Lapset ovat hauskoja ihmettellivät pikkuisia vieraita . Jos minusta tulee opettaja olisin todennäköisesti tosi outo ja mahdollisesti aivan sietämätön työkaveri. Sellaista se vaan on. Kohta se kevät jo koittaa ja taas pohdin sitä miksi isona alkaisin. Tämä rutiini alkaa jo käydä pitkästyttäväksi. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on liikaa, toisaalta todennäköisyyksiä liian vähän.
5 kommenttia:
Hienot kuvat!
Opettajan työ ei ole hullumpaa, jos on näyttelijänlahjoja, niitä siinä voi hyvin hyödyntää. Myös psykologinen silmä on tarpeen, tilannetaju ja nopea organisointikyky. Ja sopivan pimeä persoonallisuus.
Ja yhä enemmän ymmärrän, että se on kutsumusammatti jos mikä. Ilman kutsumusta ei jaksa.
Totta puhuu Liivia. Minä hain aikoinani Näty:yn (Treen yliopiston näyttelijäntyönlaitos) ja olin mukana paljon harrastajateatterissa. No, Näty:yn en päässyt, mutta sittemmin kun hain aineenopettajakoulutukseen niin soveltuvuuskokeista sain täydet pisteet ja arvioitisija sanoi että jep, näyttämökokemuksesi ei ole mennyt hukkaan;-)
Vihreä, oi kyllä. Joo.
Hmm, kieltämättä opetusala vaatii sitä kutsumusta. Niillä palkoilla ei kukaan sitä hommaa rahan takia tee.
Liivia: Mieheni on luokanopettaja. Psykologista silmää on, tilannetajua ja organisoijaakin, mutta ennen kaikkea hiukan piemää persoonallisuutta. Olen yrittänyt häntä saada innostumaan aivan pikkuisten opettamisesta 1-2 voisi olla maailmaa avartavaa, tällä hetkellä nuorimmaiset luokat kun ovat 4.
Millä luokilla sinä opetat?
Näyttelyn taitoa en ole aiemmin osannutkaan yhditää opettamiseen, jännittävä ajatus!
Olen vuodesta toiseen jahkannut ja pähkännyt OKL:n hakemista. Aiemmin ei esipisteet riittäneet ja viime vuonna sen käytännön poistuttua menikin pupu pöksyyn. Vielä on epäselvää kuinka tänä vuonna. Luulen että pitäisin työstä ja se kiinnostaa, mutta kuinka selvitä opiskeluista ennen sitä?! Se on se mikä mietityttää.
Open ammatti ei ole hullumpi, jos rakastaa lapsia ja ainetta tai aineita, joita opettaa. Opettajissa on paljon erilaisia persoonallisuuksia niinkuin pitääkin olla. Ovathan kaikki oppilaatkin erilaisia persoonallisuuksia, vaikka murrosiässä yhdenmukaisuuden paine ja epävarmuus omasta identiteetistä saa nuoret näyttämään yhdeltä massalta. Luulen, että open työssä ainakin yläkoulun puolella on tärkeintä, että ihmisellä on hyvä itseluottamus ja kyky toimia aikuisena tilanteissa, joissa nuoret kokeilevat rajojaan. Open työ on luovaa; suunnittelet opetuksen, mutta oikeasti tunnit eivät koskaan mene aivan suunnitelmien mukaan.Siinä se haasteellisuus ja hauskuus. Opetus on kivaa, mutta kai muu ylimääräinen koulun arkeen liityvä on tylsää.
Lähetä kommentti