Tästä vuodesta on jäänyt mieleen esim. Ensimmäinen kertamme uimahallissa. Tyttöset olivat yhtä onnea ja riemua. Ihanan ylpeinä räpiköivät kellukkeissaan ja koilottivat kovaan ääneen: äitiiii, minä osaaaan uiaaa. uimassaaa! Myös monet muut lasten kanssa vietetyt onnen hetket muistuttavat tästä vuodesta. Näin varmasti äideistä tuntuu. Ihanat onnen pipanani lapsoset.
Hetket oman kullan kanssa ovat myös muistuttamassa tästä vuodesta. On ihanaa kun elokuvissa ja elämässä voi käpertyä toisen kainaloon ja puristaa kädestä jos pelottaa.
Olen miettinyt mistä tosiaan tunnistaa onnen.
Viime aikoina olen tajunnut kuinka kaikesta murehtimisesta ja huolista huolimatta olen niin onnekas ja onnellinen. Sisään onkin pikku kavalasti hiipinyt pelko siitä että menettäisin onneni. Siitä kai sen tunnistaa. Onnestaan haluaa pitää kiinni.
1 kommentti:
Onni on niin häilyvää. Siksi kai alkaa aina välillä pelätä, että sen menettää. Ja voihan sen todellakin menettää, elämä on niin sattumanvaraista. Nauti onnestasi, elämä kiitää niin nopeasti eteenpäin.
Lähetä kommentti