Viime aikoina on ollut apea mieli. Monistakin ihmisistä ja seikoista johtuen.
Toisinaan alakulo on ihan mukavaa ja romanttista, nyt vain väsyttää ja harmittaa. Blogeissa on hiljaista ja kaikialla kiirettä.
Kaipaisin iloista mieltä ja kivoja ihmisiä!
Oli jopa hetki kun ei tehnyt mieli tehdä käsillä mitään. Onneksi helpottaa taas, inspiraatiota on löytynyt ja tekeillä on muutama ballerina hame
Suunnitteilla vaikka mitä mekkosia ja joustofrotee pöksyjä sun muita. Aloitin jo kevät mielellä kesä neuleenkin!
Piakkoin on laskiainen ja minulla on suuria suunnitelmia! Ajattelin leipoa oikein paljon pehmoisia laskiaispullia, kävisimme pulkkamäessä lapsilla ja aikuisilla olisi kivaa. Ruuaksi voisin laittaa keittoa, ja kutsua ystävät kylään!
Mitä muuta helmikuulle?
6 kommenttia:
Minulla on myös nyt sellainen ihme alakulo päällä.
Ei oikein huvita mikään, ei innosta.
Selkeästi liittyy ilmaankin joka muuttui sateiseksi taas.
Yritän puoliksi väkisin keksiä jotakin, mutten silti keksi.
Mitä jos olisin vain,silloin voisi vastauskin tulla.
Toivottavasti hetkisen jälkeen alakulo helpottaa.
Olen huomannut että kun pitää itsensä kiireisenä olo yleensä helpottaa- Kuitenkin usein kun kiire pysähtyy ja murhellinen mieliala taas iskee.
Ajan kanssa.
Minä olen sitä mieltä, että joskus alakulo on oikein terveellinen mielentila. joskus on hyvä vain olla ja antaa tunteiden tulla. Ei aina voi (kai) olla innostunut ja puuhakas, iloinen ja sosiaalinen. En minä ainakaan. Sanoisin melkein, että älä ainakaan sorru teennäiseen intoiluun ja huonoon omaatuntoon, jos aina ei jaksa puuhata. Alakulo toimii lataavana, ainakin minulla, se on kääntymistä sisäänpäin, voimia antavaa. Tietysti, jos alakulo jatkuu pitkään, niin sitten täytyy alkaa miettiä syitä. Ole rauhassa, kyllä se siitä. Huomenna olet jo ehkä ihan toisessa vireessä. Tai kolmen päivän päästä...
Ihana lipasto, ihania maalauksia. Ihania kommentteja olet saanut mielialoista. Opinkohan minä koskaan, että mielialoilla on tapana kulkea kierrosta. Että välillä vain on apea. Tuo kolmen päivän "sääntö" voisi tuntua hyvältä. Sillä kun on apea, yksi päiväkin tuntuu viikolta. Että mikä on, kun aina vaan on pää painuksissa. Sitten huomaa, että alkaa taas virrata, uusi energia. Eikä välttämättä ole kulunut viikkoja vaan tunteja...
Laskiainen... En tiedä kuinka siellä, mutta täällä ei itku vie ole lunta. Miten laskiaista vietetään ilman pulkkailua! Voi käydä niin, ettei täällä maistu edes pulla.
Minäkin suunnittelen usein leipovani, kutsuvani... En sitten kuitenkaan saa aikaiseksi. Tai jos saan, en tunne itseäni luontevaksi hyväksi emännäksi.
Valo lisääntyy ja nyt on jo Helmi kuu. Kyllä me jälleen selätämme pimeän!
Ainakin nuo suunnitelmat kuullostavat hyviltä! Meillä lapsi kyselee koska on laskiainen, enkä haluaisi tikkua ristiin laittaa sen päivän hyväksi.
voi kiitos kaikille kommenteista, nii tähän on tässä ihan sadellut!
Tosiaan tässä jo ollaan päästy eteenpäin ja ala kulo helpottaa, sitä
Joolan mainitsemaa kiertoako?!
Muuten kierroista tuli mieleeni että ehkäpä ne naisten kierrot tosiaan vaikuttavat näihin mielialoihin ja niiden radikaaleihinkin vaihteluihin.
Tuike, en minäkään pidä teennäisestä intoilusta.Sen vuoksi en käy airobicissakaan, joka on minulle kuin edellä mainitun intoilun perikuva. Anteeksi niille jotka lajista pitävät!
Lumet tulevat ja menevät, tällä hetkellä näköjään tulevat. Taivas tuiskuttaa valkoista utua!Voi siis olla että laskiainen onnistuu myös pulkkailun osalta.
Lähetä kommentti