Viimeaikoina on kovasti kasvanut kevät kaipuu. Mintun oksatkin kääntyvät valoon ja kurottavat kohti aurinkoa.
Ihmeellisiä kasveja.
Olen ihan koemielessä käännellyt purkkia päivän mittaan mutta aina varret kääntyvät sinnikäästi kohti valoa. Olisinpa minäkin noin päättäväinen ja sinnikäs. Pian pitäisi aloittaa pääsykokeisiin luku, mutta epäusko omiin mahdollisuuksiin kalvaa sisintä. Milloin tietää mikä on oma kutsumus ammattinsa? Minä en nimittäin vieläkään tiedä, ja se hieman jo häirisee minua. Ehkä haluaisin käsityö ammatin, ehkä toisaalta minussa olisi opettajan vikaa. Pienempänä minulla oli paljon selkeämmät visiot tulevaisuudesta, minusta piti tulla balleriina. Nyt olen siihen jo liian vanha, lisäksi turhan tuhti. Teininä haaveilin poliisin ammatista, mutta nykyisin ammattikunnan hohdokkuus on kaikonnut. Hoitajan ominaisuuksia minussa on, mutta niin rajallisesti ettei sekään ammatti oikein ota onnistuakseen. Mikä neuvoksi?



Valmis! Ihka ensimmäinen ohjeen mukaan toteutettu onnistunut neuleeni. Olen tästä tosin onnellinen.
En ollut aluksi aivan varma mallista, mutta loppujen lopuksi se sopii kivasti langan luonteeseen ja väriin. Nyt kun urakka on valmis olen kuitenkin kuin tyhjän päällä jälleen. Olenkin kuumeisesti yrittänyt miettiä mitä seuraavaksi. Kädet kaipaavat tekemistä!
Messuilta ostin pellavavilla lankaa 400g. Ajattelin liiviä, mutta nyt tuntuu ettei väreistä oikein saa nätisti sommiteltua mitään. Keltainen ja ruskea tuovat esim. raitoina liiaksi mieleen mehiläiset, eikö?!
Uusia inspiraation lähteitä odotellessa tein muutamia uusia koruja. Pari rintakorua ja aasialais vaikutteisen kaulakorun. Koru tuo mieleeni Vilijonkan blogin.