perjantai 16. toukokuuta 2008

Matkalla ja kotikissana


Käväisin Tampereella.
Tällä kertaa yritin ottaa hieman kuviakin. Kuin todisteeksi, että paikalla on oltu. Kuvista ei tullut aivan sellaisia kuin olisin halunnut, ja moni asia ja tilanne jäi kuvaamatta. Minua niin ujostuttaa ottaa valokuvia julkisilla paikoilla. Tuntuu että olen kuin mikäkin japanilais turisti. Olen vakaasti harkinnut (kunnon) järkkäri kameran hankkimista. Olisihan sellainen mötikkä paljon uskottavampi, kuin pikkuinen pokkari. Toistaiseksi kuitenkin asia on mietinnässä (tosiasiassa odottelen sitä lotto voittoa)

Tällä Tampereen reissulla olin ajatellut vierailla kuuluisassa kahvila Runossa. Minulla oli osoitekkin kirjattuna, mutten löytänyt sinne. Kahvila Europan löysin, mutta kello oli jo niin paljon, etten olisi millään ehtinyt rauhassa istua, joten sekin kahvila elämys jäi toiseen kertaan. Yritin etsiä lankakauppoja, mutten löytänyt niitäkään? Olen aina ollut aika huono suunnistaja (jo ala-asteella eksyin metsään) ,mutta totuuden nimissä Tampere karttani oli aika pienellä printattu.... Seli seli.





Hauskinta antia olivat ehdottomasti ihmeelliset höyryt ja pilvet joita useista piipuista taivaalle pöllähteli. Hyvin odottamatonta ja jännää! Lahdessa keskustan piippu (Mallasjuoman vanha) on pelkkä koriste, eikä ole tuprutellut vuosiin ellei jopa kymmeniin. Sää eilen oli viileä, muttei sekään pidätellyt todellista jäätelön ystävää herkuttelemasta vanhan-ajan suklaa jäätelöllä. Oli hurjan hyvää! Eikä maisemissakaan valittamista.

Taivas vaihteli päivän aikana väriä aivan sinisestä, harmaaseen, synkkään ukkospilveen ja kainoon iltaruskoon.





Tänään



Lapsi heräsi iloisena ,mutta harmi mieli kuitenkin vei aamupäivän mennessään.
Kurjaa kun toinen vain itkee ja ulisee. Ei suostu kertomaan miksi, tai miten voisin autaa. Äidin sylikään ei tälläisenä päivänä kelpaa. Kuuluuko tämä siihen kuuluisaan uhmaikään?! Hieman lepoa ja maitoa, ja toivottavasti päivä siitä paranee.

Sain jo jotain neulejuttuja valmiiksi. Yritän muistaa laittaa niistä kuvaa, ehkä ensi kerralla. Suunnitelmissa on kesäpaita vademan värisestä Sirdarin Just Soyasta. Nyt tosin on niin kamalan kylmä että kunnon villatakin neulonta houkuttaisi enemmän. Sellaisen oikein paksun ja karhean villan tuoksuisen ja lämpöisen. Toivon ettei viikonloppuna sataisi räntää niin kuin sääennusteet ovat uhanneet. Siis RÄNTÄÄ?! mitä ihmettä?!

4 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Ihania kuvia. Tampereelle pitäisi kyllä päästä, mieluiten ihan rauhassa ja ilman lapsia.
Meillä tytöllä on uhmaikä alkanut ihan tosissaan ja kunnolla. Kaikki kielletyt temput tehdään nauraen, ja uudestaan ja uudestaan. Äidin pinna on välillä aika kireällä, vaikka välillä pitää poistua toiseen huoneeseen nauramaan salaa.

Tiuku kirjoitti...

Inkivääri, lähde joskus kaveriksi,seikkailemaan Tampereelle.

Tyttösi uhmaikä kuulostaa tutulta. Ihanaa että jaksat asennoitua siihen noin huumorintajuisesti. Minusta ei aina siihen riitä.Neiti A on ollut viime aikoina aika itkuinen. Ei pelkästään uhmainen vain itkuinen. Sellainen koko ajan uliseva, olen aika ymmälläni?!Itsellä muista tuollaista herkistelyä olleen silloin raskausaikana.

17 neliötä kirjoitti...

Oi, olet käynyt Tampereella...Voin lähteä joskus oppaaksi lankakauppoihin, kahviloihin ym. Oikeasti :)

Minäkin tykkään siitä savua tupruttavasti tehtaasta kotinurkillani...kerran kävin yhdyskuntasuunnittelun kurssilla siellä sisälläkin, ja se oli jotenkin jännä oma maailmansa. Toivottavasti se ei sulje, niinkuin monet muut paperitehtaat...Mitä Tampere olisikaan ilman tehdasta, pelkkä kulissiko vain?

violet kirjoitti...

Minun yksi kesätyöpaikkani oli juuri Tako. Olen myös asunut vuosia aivan sen kupeessa, että tuttuja nurkkia.
Kiitos kuvista;-)