Heittäytyi eteen tilaisuus karata Tallinnaan ilman lapsia, ja sittenhän mentiin. Ilman sen suurempaa tarkoitusta tai suunnitelmaa. Meno matka oli kuin karuselli kyytiä. Pikku laivamme keinahteli ja hetkui, olo oli kuin tehosekoittimessa. Moni siirtyi vauhdilla wc.n puolelle. Onneksi selvisimme satamaan ja tutisevin jaloin maihin.
Tallinnassa aurinko paistoi, ilma oli tuulinen mutta niin kaunis. Koko päivä meni kävellessä ympäri vanhaa kaupunkia. Uusi osa kaupunkia ei minua juuri sykähdytä, ehkä tosin kenkä kaupat ja lankakaupat.
Vanhassa Tallinnassa innostavaa ovat upeat vanhat rakennukset. Remonttia oli monessa talossa meneillään, hyvä että korjataan . Rappio on kuitenkin jotenkin vain paljon vetoavampaa kuin uuden uusi ja kiiltävä. Tallinnan kujilta löytyy molempia...









Kävimme Raatihuoneen torin laidalla syömässä Tallinnan parhaat pelmenit. Hurjan hyvää oli, suosittelen! Troikan kaltaisia venäläisiä ravintoloita toivoisin suomeenkin. Jostain aika ilmeisestä syystä Suomessa ei juurikaan venäläistä keittiötä arvosteta, se on sääli se!
Nyt sitten se matkan suurin sattumus, lokki lensiä ilmeisesti pääni yli ja päätti tehdä siinä lennosta tarpeensa,. No ne lokin kakat pätyivät minua suoraan päähän! Ei sellaista oikeasti tapahdu, paisi minulle keskellä Tallinnaa, uskomatonta. Ensin nauroin, sitten itkin sitten taas nauroin lopulta. Miestäni tämä huvitti kamalasti, onneksi tajusi kuitenkin hieman hillitä huvitustaan. Pää ravintolan pesualtaaseen ja matka saattoi taas jatkua. Siis varoituksen sana, varokaa lokkeja!

Tallinna oli muuttunut, oli paljon ïhan kivaa¨mutta mikään ei erityisesti kolahtanut. Kaikki tuntui olevan sitä samaa joka pikku putiikissa. Harmillista sillä Tallinnan vanhan kaupungin käsityöt olivat ennen jotain todella hienoa ja uniikkia. Galleriota oli onneksi kiitettävästi, etenkin keramiikkaa olisi ollut vaikka kuinka ihania, mutta hinnat olivat sitä myös.Minun kukkarollani ei niitä osteltu. Puukoruja ihastelin samoin vaaleasta turpeesta ja villasta huovutettuja hattuja ja koruja. Paljon sain vohkittua uusia ideoita, niitä piirtelen tässä tänään vielä papereille.


Paluu matkalla oli vain hiukan laineita ja olo vain hiukan huono. Pakko oli kuitenkin varmistaa että ne pelastusliivit todella olivat penkin alla.
Helsinkin vastaan otti meidät takaisin kauniina ja herkkänä. Uspenskin kultaukset koreilivat ilta auringossa kilpaa Senaatin kirkon kanssa.


